Miksi lapsella ei saisi olla etunimenä pitkää nimeä? Miksi sitä päivitellään niin kamalasti?

Meidän lapsilla on pitkät etunimet ja niitä on nyt päivitelty joka paikassa. Aina pitää mainita, että ne on yleisempiä toisena nimenä jne. Mitä väliä. Pitääkö kaikkien olla Eetuja, Einoja, Aadoja? Kyllä ne sen pitkänkin nimen kirjoittamaan oppivat.

Nyt haluaisin vaan tietää miksi ne pitkät nimet on niin kamalia, että niitä pitää päivitellä?

 

No ei kai ne nyt niin kamalia ole, mutta helposti pitkistä nimistä tehään lempinimi. Ja minä en haluaisi lapselleni mitään typerän kuuloista lempinimeä, kun oikea nimikin on.

 

Lyhyt etunimi on helppo muistaa, kätevä kirjoittaa ja muutenkin hyvä lausua. Toki pitkiäkin on, mutta niistä yleensä kehitetään vain lempinimi. Esim. Eveliina Eve.

 

pitkistä nimistä tehdään aina lempinimi

 

En tiedä.

Mä tykkään eniten kolmi-nelitavuisista nimistä.

Ja joka ikisellä lyhyen/kaksitavuisen nimen omistavalla tutulla lapsella on lempinimi. Esim. Nea, Nella - Nepu, Nekku.

 

Minusta lempinimet on kivoja. Esim. Marleena = Mallu jne. Ne on juurikin kivoja.

 

Meidän jokaisella kolmella lapsella on pitkä etunimi. Ne on tosiaankin aika harvinaisia nykyään, mutta itse tykkään.

 

Minä suorastaan rakastan pitkiä etunimiä. Meidänkin lapsilla on ja lempinimet myös ja kyllä sitä on toki ihmetelty ja juurikin tuota, että kun on vaikea kirjoittaa. Eiköhän jokainen kuitenkin opi nimensä kirjoittamaan.

 

höh, ikin kuullutkaan moisesta. ei taida samuel pitkä nimi olla mutta samu siitä tietty aina vääntyy eikä siis häiritse mun eloa se. kaverin tytön nimi on aleksandra, usein jää sanomatta -ndra perästä= aleksa, mut siis miks jollaki on nyt ongelma pitkän nimen kanssa? ihme porukkaa tätä suomeaki asuttaa hah

 

Se on aina ihmetyttänyt että miksi vanhemmat antavat piiiitkän etunimen, ehkäpä vielä -jotain, mutta sitten itse jo lyhentävät kutsumanimen? Tyyliin "Marjaliisa-Mintunkukkka mutta häntä kutsutaan Mintuksi". Mikä tuossa on logiikka? Tai sitten laitetaan nimeksi vaikka Iris mutta käsketään lausumaan Iiris? Mikä logiikka?

 

pitkistä nimistä tehdään aina lempinimi

Kyllä lyhyistäkin yehdään.

 

Riippuu kuinka pitkiä... Jos nimi on joku Pellervo-Sebastian niin onhan se hankala lapsen itsekin käyttää. Mutta ei mulla ainakaan oo mitään vastaan 3-4-tavuisia nimiä.

 

Kyllä lyhyistäkin yehdään.

Niin tehdäänkin, meillä lyhytnimisten lasten lempinimiä on mm. Osku, Pömpöösi ja Mäkkäri/Mäksä (eivät liity oikeaan nimeen mitenkään mutta näillä nimillä useimmiten kutsutaan)

 

Mulla on pitkä nimi, yhdeksän kirjainta ja ihan siitä syystä olen antanut lapsilleni lyhyet ja napakat nimet. En yhtään ole tykännyt pitkästä nimestäni..

 

on lyhyt etunimi ja olen aina kokenut sen helpoksi. Lapsilla on myös nelikirjaimiset nimet. Kaveripiirissä on paljon äitejä, joilla pitkä nimi ja kaksiosainen. Lähes poikkeuksetta heidän lapsillaan on lyhyt nimi, koska kokeneet omansa niin hankalaksi.

 

Se on aina ihmetyttänyt että miksi vanhemmat antavat piiiitkän etunimen, ehkäpä vielä -jotain, mutta sitten itse jo lyhentävät kutsumanimen? Tyyliin "Marjaliisa-Mintunkukkka mutta häntä kutsutaan Mintuksi". Mikä tuossa on logiikka? Tai sitten laitetaan nimeksi vaikka Iris mutta käsketään lausumaan Iiris? Mikä logiikka?

Mun mielestä on itsestään selvää että Iris lausutaan Iiris, Emil lausutaan Eemil, Hugo lausutaan Huugo, jne. Johtunee siitä että pienestä asti on suomenruotsalaisia pyörinyt lähipiirissä.

Sitä en tajua, että lapselle annetaan nimeksi joku Ella-Maija, kutsutaan aina Maijaksi, ja suunnilleen vedetään herneet jos joku sanoo Ella-Maijaksi. Miksi väliviiva, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta?

 

Mie ihmettelen, että kuka oikeasti alkaa jonkun nimeä tai tämän lapsen nimeä päin naamaa arvostelemaan?

Ei minuakaaan kaikki nimet miellytä. Mutta oon ihan jees, jees linjalla kuitenkin. Pyörittelen silmiä sitten kotona miehelle.

 

En ole koskaan kuullutkaan, että kukaan päivittelisi nimen pituutta. Kummallista.

 

pitkistä nimistä tehdään aina lempinimi

Olet väärässä. minun nimeni on Pauliina ja minua on AINA vauvasta asti kutsuttu Pauliinaksi. Samoin kuin lapseni on Benjamin, ollut jo 10 vuotta ja häntä kutsutaan aina sillä nimellä, niin koulussa kuin kotona.

 

Kyllä pitkän nimen voi antaa, mutta paheksun kyllä jos nimi on sellainen että sen joutuu joka kerran tavaamaan (Christina, see hoo är, tina yhdellä iillä). Lopun iän piina.
Lyhyistä nimistä laaditaan sitten pidennykset: Vesa>Vesku, Kari>Kartsa - nykynimien väännöksiä en tunne, mutta oletan että niitä on. AInakin yhtä tuntemaani Jannea (teini) kutsutaan huvin vuoksi toisella nimellään.

 

Lyhyistäkin nimistä väännetään lempinimiä. Mä muistan kouluajoilta muutamia: Anne=Ansku, Simo=Simppa, Timo=Timppa. Joo. Siitä on vähän aikaa kun olin koulussa

 

Minä tykkään kaikenlaisista nimistä, omilleni en tosin antaisi näitä lyhyitä kia, mia, pia ym.nimiä.
Pitkissä nimissä tosi nättejä, esim. Katariina, Karoliina.
En hauku muiden nimiä, meidän lapsien nimiä haukuttu, vaikka ihan normaaleja suomalaisia nimiä. Mikä on ollut liian yleinen, toinen taas muuten vaan ruma jne.

 

En ole koskaan kuullutkaan, että kukaan päivittelisi nimen pituutta. Kummallista.

Mun lasten nimistä on sanottu, että lasten on vaikea oppia kirjoittamaan niitä, ja kolmitavuisella nimellä on hankala komentaa . Siis silloin, kun muksut oli mahassa vielä, ja kerroin millainen nimi annetaan.

No, hyvin nuo on nimensä oppineet kirjoittamaan (enkä to-del-la-kaan antaisi lapseni nimeksi mitään Ia tai Ano vain siksi, että lapsi ehkä oppisi kirjoittamaan nimensä jo 3 v 10 kk iässä eikä vasta 4 v 1 kk iässä...) ja komentamiseenkin tulee särmää kun karjaisee että NIKOLAS!!! sen sijaan että huutelisi jotain Eetua tms :xmas:. Hyvin Vaahteramäen Eemelinkin iskä sitäpaitsi huusi "Eeeeemeliiiii, riivatun tenava"

 

Minulla on pitkä nimi ja jos vaan koskaan saan lapsia saavat lapsenikin pitkät nimet.

Tuttavapiiristä löytyy Timo=Timppa/Timbe, Tomi= Tomppa, Toni= Tontsa/Tonza, jne

 

Lyhyt etunimi on helppo muistaa, kätevä kirjoittaa ja muutenkin hyvä lausua. Toki pitkiäkin on, mutta niistä yleensä kehitetään vain lempinimi. Esim. Eveliina Eve.

Mulla on kavereina Roni ja Nea ja molempia kaikki kutsuu lempinimillä : Nensku Robbe. Minua (Pauliina) on aina kutsuttu omalla nimellä, ei koskaan lempinimellä.
Joten.