Miksi kukaan hankkii lapsia?

Tunnustetaan nyt ilmiselvät tosiasiat:

- Keskiverto eläin on aina söpömpi kuin keskiverto lapsi. Eläin on myös helppohoitoisempi ja siitä pääsee tarvittaessa eroon. Eläin ei myöskään kuormita maapalloa 80 vuotta.

- Miten uskallatte ottaa riskin, että ette pidäkään lapsestanne? Että kaduttaa kun tuli hankittua sellainen? Sellaista tapahtuu. Olette 18 vuotta pakotettu huolehtimaan jostakin josta ette yhtään pidä. Lemmikin voi sentään viedä piikille.

- Sellaista ilmiötä kuin vauva-kuume ei ole olemassa. Ja muutenkin melko vastuutonta jos ihminen tekee pitkällisiä päätöksiä jonkun "kuumeen" perusteella. Onko henkilö joka on täysin tunteidensa vietävissä kyvykäs toimimaan vanhempana? Ei ole.

 

Lapsia tehdään siksi kun muutkin tekee ja ajatellaan sen kuuluvan asiaan. Luullaan että lapset tekee onnelliseksi ja antaa elämälle tarkoituksen. Ei kyllä siltä näytä! Äidit poikkeuksetta kadehtii lapsettomuuden valinneita naisia, joilla on aikaa itselleen ja ulkonäkö ja parisuhde kunnossa. Äideillä ei ole muuta kuin pallo jalassa, helvetisti hommaa kiitämättömien kakaroiden kanssa, väsymystä ja rahanmenoa.

 

Mä olen lapsesta asti halunnut aikuisena oman perheen. Omani oli huippu, kaks vanhempaa sisarusta ja vanhemmat. Mulla oli hyvä ja onnellinen lapsuus.

Nyt omia lapsia on viisi, ja vaikka lapsellisena olo on sitovaa, niin mä nautin. Ja joo, mulla on myös amk-tutkinto ja työ, mutta ne ei anna sitä mitä saan omasta perheestä. Mä oon onnellinen kaikista viidestä ja hyvästä parisuhteesta, tätä elämää en vaihtais lapsettomaan ja perheettömään elämään. Mun valinta on tää, toisilla joku toinen. Onneks ei olla kaikki samanlaisia!

 

Miksi et ottanut viittä gerbiiliä? Olisi säästynyt paljon rahaa.

 

Väittäisin että joku ihmisessä oleva alkukantainen vietti pakottaa ihmisiä hankkimaan lapsia. Väittäisin myös että suurin osa maailman ihmisistä tekee lapsia "vahingossa" ei siis ole ehkäisystä tietoakaan ja niitä tehdään koska kuuluu tehdä eikä asiaa ajatella sen enempää oman tahdon kautta.

Sitten on tietenkin se vähemmistö joka rakastaa lapsia, lasten kanssa puuhastelua ja haluaa työkseenkin olla lasten kanssa.

Miksi mielestäsi eläin on helppohoitoisempi? Koiraa joutuu käyttää monta kertaa päivässä ulkona. Et voi edes viikonloppureissua tehdä koska koira sitoo niin paljon (samoin kuin lapsi) ellet sitä ota mukaan tai löydä hoitajaa.

 

Miksi et ottanut viittä gerbiiliä? Olisi säästynyt paljon rahaa.

Rahaa ehkä, mutta en tykkää gerbiileistä. Tai hamstereista, tai marsuista. Koira meillä on, se on mukava mutta todella työläs. Lasten kanssa on helpompaa. Mä en ole siis oikeastaan eläinihminen (oman koiran siedän, ja tykkäänkin siitä, mutta en rakasta kuten lapsiani).
Miksi siis hankkisin lauman eläimiä, jos en niitä halua? Samahan se on lapsissakin, miksi kukaan hankkisi lapsia, jos ei niitä halua?

 

Tunnustetaan nyt ilmiselvät tosiasiat:

- Keskiverto eläin on aina söpömpi kuin keskiverto lapsi. Eläin on myös helppohoitoisempi ja siitä pääsee tarvittaessa eroon. Eläin ei myöskään kuormita maapalloa 80 vuotta.

- Miten uskallatte ottaa riskin, että ette pidäkään lapsestanne? Että kaduttaa kun tuli hankittua sellainen? Sellaista tapahtuu. Olette 18 vuotta pakotettu huolehtimaan jostakin josta ette yhtään pidä. Lemmikin voi sentään viedä piikille.

- Sellaista ilmiötä kuin vauva-kuume ei ole olemassa. Ja muutenkin melko vastuutonta jos ihminen tekee pitkällisiä päätöksiä jonkun "kuumeen" perusteella. Onko henkilö joka on täysin tunteidensa vietävissä kyvykäs toimimaan vanhempana? Ei ole.

Sun tosiasiat on varmasti ihan totta SULLE. Hyvä kun tiedät että et halua tehdä lapsia.

 

Mä jouduin 9 vuotiaana hoitamaan yhden yön alle parin kuukauden ikäistä vauvaa. Täysin kylmiltään eli en ollut koskaan edes pitänyt vauvaa sylissä. Vauva nukku ekan tunnin ja sen jälkeen alko huutaa, mä kävelin sen vauvan kans meidän pitkää eteistä edestakasin jotain neljä tuntia, kunnes mun äiti tuli töistä. Ja sen jälkeen mä tiesin haluavani lapsia.
Ton jälkeen hoidin sisarusten lapsia paljonkin aina siihen asti että sain omia.

Eläimiäkin on ollu paljon: koiria, kissoja, pupuja, hamstereita ja nyt on kaloja. Mutta ei eläin ja lapsi ole toisiinsa verrattavia tai voi korvata toisiansa. Kissankin haluaisin mutta sen aika on vasta muutaman vuoden päästä.

Mutta siis miksi halusin lapsia? En tiedä, en osaa selittää, halusin vaan. Koskaan ei tullut mieleenkään että katuisin enkä oo katunu.

 

- Keskivertoeläin on todellakin söpömpi kuin keskiverto ihminen. Mulla on ollut lemmikkieläimiä (kissoja, koiria, kani, hamstereita) siitä lähtien, kun täytin 13 vuotta eli jo 40 vuoden ajan. Koskaan, koskaan en ole ottanut lemmikkiä sillä ajatuksella, että pääsenhän mä siitä tarvittaessa eroon. Mun ensimmäinen koirani tuhosi aika hyvin sekä irtaimistoa että seiniä, lattianpäällysteitä ja ovia. Mutta koskaan en ajatellut, että hankkiudun siitä eroon. Puudeli eli kunniakkaat 15 vuotta. Sitäpaitsi pääseehän lapsistakin tarvittaessa eroon.

- Tuossa edellisessä jo tulikin vastaus myös toiseen kohtaan. Piikille vieminen ei ole mulle vaihtoehto vain siksi, etten pitäisi eläimestä. Lemmikin ottaessani kun sitoudun pitämään siitä hyvää huolta sen elämän loppuun asti. Vaikka kieltämättä joskus on ketuttanut seistä räntäsateessa koirapuistossa tai istahtaa sohvalle, johon kissa on juuri pissannut. Omat lapset on sama asia: kun ne hankitaan, niihin ollaan valmiita sitoutumaan. Ja sanottakoon, että olen aina pitänyt sekä lemmikeistäni että lapsistani.

- Mä en ole koskaan tuntenut vauvakuumetta. En siis tiedä, miltä se tuntuu. On kuulemma niin varaallinen tauti, että voi ajaa sairastuneen jopa suureen taloudelliseen ahdinkoon. Mä olen hankkinut omat kaksi lastani silloin, kun lapsi on sopinut sen hetkiseen elämäntilanteeseeni. Kolmatta lasta en hankkinut, sillä koskaan ei tullut kolmannelle sopivaa elämäntilannetta. Mitä isommiksi ja helpommiksi lapset kasvoivat, sitä vähemmän halusi alkaa vauvarumbaan enää uudestaan.

Ja lopuksi: on vaikeaa keksiä mitään muuta yhtä mahtavaa tunnetta kuin rakkaus omiin lapsiin. Se ylittää kaiken muun. Ja se pakahduttava ylpeys, mitä aika ajoin tuntee seuratessaan lastensa menestystä elämässä. Eilen sain tyttäreltäni tekstarin Meksikosta, oli käynyt siellä Suomen Hengen ja tiedon -messuja vastaavassa tapahtumassa ja oli aivan innoissaan (käymme noilla Suomen messuilla aina yhdessä). Niin ja ilman tuota kuopustani olisin vuotanut kuiviin keittiön lattialle 15.12.2012, joten ihan saan kiittää poikaani hengestänikin. Lapset on :heart:, lemmikit on :heart:

 

Turhaa laittaa resursseja eläimiin, ne kun kuolee kuitenkin. Eläimet ei tule katsomaan sua vanhainkotiin, kun olet vuoteenomana.

 

Mun mies on valitsemassa mielummin rahan kuin toisen lapsen. Ei edes olla mitenkään p.a. vaan rahaa toiseen lapseen olisi kyllä.

Mulle tuo on suunnaton pettymys. Eka kerta kun pikkujouluja suunnitellessa on käynyt useamman kerran mielessä, että olisi kiva myös pettää. Ei oo paljon väliä kuin ranttaliksi heittää.

Ja nyt voin keskittyä ihan rauhassa itteni trimmaamiseen ja omiin harrastuksiin, suunnitella lomamatkoja jne.

Mutta kyllä mä mieluummin olisin tehny yhdessä sen toisenkin muksun matikan läksyjä tai vienyt soittotunneille.

 

Jos suomalaiset eivät tee lapsia, niin maailmassa on kohta vain afrikkalaisia. Ja jos afrikkalaisetkaan eivät tee, niin ihmiskunta kuolee sukupuuttoon.

 

Minä taas inhoan eläimiä, joten keskivertoeläin on aina yhtä ällö, kun taas jokaisessa lapsessa on jotain söpöä

 

En mä ole koskaan sen takemmin miettinyt miksi minä tulin hankkineeksi lapsia. Ehkä sitten olisin miettinyt tarkemmin jos olisin sitä katunut. Ja on mulla eläimiäkin, enkä ole niitäkään katunut. Jotkut tosin katuu niitäkin.

 

Jos suomalaiset eivät tee lapsia, niin maailmassa on kohta vain afrikkalaisia. Ja jos afrikkalaisetkaan eivät tee, niin ihmiskunta kuolee sukupuuttoon.

Ja tämä olisi aivan hirveää...kenelle?

 

Tämän rankan ja huolia täynnä olevan elämän melkein ainut ilo ja suurin rakkaus on lapseni! Parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Vaikken ole täydellinen äiti ja minuakin välillä väsyttää, osaan myöntää virheeni ja jatkaa eteenpäin. Lapsen rakkaus vanhempia kohtaan, se ilo ja riemu lapsessa on sanoin kuvaamattoman ihanaa. Äitina ja isänä oleminen opettaa kaikista eniten tästä elämästä ja itsestä kuin mikää muu. Ja kyllä minulla on ollut myös eläimiä. Siksi "kukaan hankkii lapsia!" Niin ja niitä ei hankita, niitä saadaan, jos saadaan. Ja niistä voi joutua myös luopumaan. Itse olen toisen lapseni haudannut.. Tällä elämän kokemuksella (vaikka en ole kovin vanhakaan) aloittajan viesti tunnostaa vain lapselliselta.

 

Turhaa laittaa resursseja eläimiin, ne kun kuolee kuitenkin. Eläimet ei tule katsomaan sua vanhainkotiin, kun olet vuoteenomana.

Voi hyvänen aika. Senkö takia tuhlaat ainakin 18 vuotta elämästäsi, että elämäsi muutamana viimeisenä vuonna joku käy sinua katsomassa ehkä kerran kuukaudessa kun olet jo dementoinut etkä edes muista tapaamisia?

 

Voi hyvänen aika. Senkö takia tuhlaat ainakin 18 vuotta elämästäsi, että elämäsi muutamana viimeisenä vuonna joku käy sinua katsomassa ehkä kerran kuukaudessa kun olet jo dementoinut etkä edes muista tapaamisia?

Joo, juuri tämän takia lapsia halutaan. You've got THE POINT!

 

En mä ole koskaan sen takemmin miettinyt miksi minä tulin hankkineeksi lapsia. Ehkä sitten olisin miettinyt tarkemmin jos olisin sitä katunut. Ja on mulla eläimiäkin, enkä ole niitäkään katunut. Jotkut tosin katuu niitäkin.

Mummuvainaalla oli aikoinaan tapana sanoa: "ei ihminen kadu tekemisiään vaan tekemättä jättämisiään". Mulla yksi syy lasten hankkimiseen saattoi olla se, että jos en olisi heitä silloin tehnyt, myöhemmin ei kenties olisi tullut enää sopivaa tilaisuutta ja myöhemmin olisin katunut, jos olisin jättänyt lapset tekemättä.

 

Turhaa laittaa resursseja eläimiin, ne kun kuolee kuitenkin. Eläimet ei tule katsomaan sua vanhainkotiin, kun olet vuoteenomana.

Niin, ne lapsetkin voi kuolla

 

Niin, ne lapsetkin voi kuolla

Kaikki kuolee, paitsi kivet. Niistä ei ole paljon vaivaakaan. Hanki AP kiviä ja hoida niitä.

 

Halusin mieheni kanssa lapsia ja tästä itsekäästä halusta heidän annettiin tähän maailmaan tulla. Nyt kun lapsia on, en tiedä mitään, mikä antaisi suuremman onnen kuin oma lapsi. Ehdoton rakkaus mitä lapsi osoittaa vanhemmalleen on käsittämätöntä lapsettomalle ja se huoli ja vastuu minkä lapsi tuo mukanaan tuntuu melkein antavan elämälle tarkoituksen. Joku tarvitsee minua!

 

Mummuvainaalla oli aikoinaan tapana sanoa: "ei ihminen kadu tekemisiään vaan tekemättä jättämisiään". Mulla yksi syy lasten hankkimiseen saattoi olla se, että jos en olisi heitä silloin tehnyt, myöhemmin ei kenties olisi tullut enää sopivaa tilaisuutta ja myöhemmin olisin katunut, jos olisin jättänyt lapset tekemättä.

Tai sitten olisit saattanut katua sitä, että hankit lapsia.

 

Miksi kukaan hankkii elämäänsä jotakin, josta koituu mittavia kustannuksia ja joka ei kasva materiaalista korkoa ollen taloudellisesti kannattava sijoitus? Koska meillä on tarve hoivata, kasvattaa ja siirtää perimäämme eteenpäin. Ihminen on paitsi jossakin määrin rationaalinen olento, myös aivan tavallinen nisäkäs.

 

Miksi kukaan hankkii elämäänsä jotakin, josta koituu mittavia kustannuksia ja joka ei kasva materiaalista korkoa ollen taloudellisesti kannattava sijoitus? Koska meillä on tarve hoivata, kasvattaa ja siirtää perimäämme eteenpäin. Ihminen on paitsi jossakin määrin rationaalinen olento, myös aivan tavallinen nisäkäs.

Henkinen pääoma antaa paljon enemmän.