Keskenmenon on monelle sen kokeneelle niin vaikea asia, että siitä on toisen todella vaikea keskustella. Kaikki kokevat sen niin eri tavalla ja on todella vaikea keskustella asiasta sen taika, että pelkää sanovansa jotain väärää. Kukaan ei halua tahallaa vähätellä asiaa eikä loukata keskenmenon kokenutta.
Kuten huomaat jo omista kirjoituksistasi, kaikki mitä sinullekkin on sanottu, sinä koet loukkaavana. Ihmiset tarkoittavat kaikki hyvää, mutta eivät voi tietä miten juuri sinä asian koet, eivätkä mitenkään voi osata kommentoida asiaan juuri niillä oikeilla sanoilla, jotka juuri sinusta tuntuisivat hyviltä.
olen itse kokenut keskenmenon viikolla 19. Näin jälkikäteen kun mietin tilannetta, olisin asiasta halunnut kaekustalla, mutta ihan sama miten asian otin puheeksi, se keskenmeno tuntui todella pahalta sydämessä ja mitä tahansa minulle sanoi, se ei ollut tarpeeksi. Mikään ulkopuolisen kommentti ei tuntunut tarpeeksi ymmärtäväiseltä verrattuna siihen omaan suruuni. Keskenmeno tuntuu pahalta ja siihen ei vain ole olemassa oikeita sanoja.
Muiden on todella mahdotonta sanoa keskenmenon kokeneelle mitään täysin oikeaa. Ja on siksi varmempaa varmempaa vain ohitta asiasta keskustelu. Kaikki me kuitenkin koemme asian niin eri tavalla.
Huomasin, että jos haluan asiasta oikeasti keskustella avoimesti jonkun kanssa, minun pitää itse avoimesti siitä puhua. Kukaan muu ei asiaa nosta pöydälle, koska eivät voi tietää miten asin koen ja haluanko oikeasti asiasta puhua.
Ihmiset eivät ohita keskenmenosta puhumista ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään, vaan siksi että eivät halua loukata ja sanoa mitään mikä voisi entisestään pahentaa sinun oloasi. Ja kuten sinunkin kirjoituksistasi käy ilmi, on todella helppo vahingossa sanoa jotain, joka loukkaa ja tuntu pahalta, vaikka se on täysin hyvästä sydämestä sanottu ja tarkoitettu lohdutukseksi.