Miksi kertoa pettämisestä?

[Nuuskamuikkunen]

Mun mielestä on tyhmää kertoa pettämisestä puolisolle. Varsinkin jos kyse on yhden tai kahden yön tms. lyhyestä suhteesta. Tai pitemmästäkään, joka on loppunut, eikä ole enää riski parisuhteelle. En sinällään valehteluakaan kannata, mutta vapaaehtoisesti paljastamalla tavallaan kaataa sen oman syyllisyytensä toisen niskaan ja vastuun suhteen jatkumisesta toiselle.

Itse olen pettänyt miestäni, eikä tulisi mieleenkään kertoa miehelleni. Mun mielestä on mun tehtäväni kantaa asiasta syyllisyyttä, kun kerran olen väärin tehnyt.

En myöskään halua tietää, jos miehelläni on ollut seksiä tai suhde toiseen naiseen. Tottakai silloin haluaisin tietää, jos suhde vaarantaisi meidän parisuhteen.

 

[outolintu]

Mä olen sun kanssas aivan samoilla linjoilla.

Sitä vain en oikein ymmärtänyt, kun sanoit, että: 'Tottakai silloin haluaisin tietää, jos suhde vaarantaisi meidän parisuhteen.' Eikö salasuhde vaaranna joka tapauksessa parisuhteen?

 

[taustalla]

Samaa mieltä Outolinnun kanssa. Salasuhde vaarantaa aina parisuhteen, vaikkei sitä tarkottaisikaan. Jo se että pettää, vaikka se oliskin vain yhden yön seksijuttu, niin takuulla vaarantaa parisuhteen, ei siitä mihinkään pääse, koska kukaan eikä koskaan voi tietää mihin itsensä antaa alttiiksi, ei kukaan pysty ennustamaan tulevaa..ja uskon ja luotan siihen vakaasti, että valheella on lyhyet jäljet. Joskus, jossain odottamatta tulee tilanne, jossa petos tulee ilmi...ihmettelen myös sitä, kuinka ihmeessä joku pystyy elämään itsensä kanssa pettämisen jälkeen..

 

[JenPen]

Mun mielestä asiassa on kaksi niin tasavertaista puolta...;

1. Toisaalta on turha loukata kumppania kertomalla hänelle vain koska "niin kuuluu tehdä" tai esim. muiden painostuksesta. Kumppani kärsii siitä todella, joutuu taistelemaan saadakseen luottamuksen pettäjään ennalleen, ja joutuu aina olemaan epäilysten kourissa ja suremaan ja miettimään mitä vikaa itsessä on.

2. Toisaalta Mun mielestä silti on kumppanin kunnioittamista se, että hänelle kertoo myös todella vaikeat asiat eikä salaa mitään. Puheet oman omantunnon keventämisestä ovat täyttä p.askaa, koska itsekin pettäneenä tiedän että silloin ne omantunnon tuskat vasta kahta kauheammat ovat kun kumppani tietää asiasta ja näkee rakkaan ihmisensä kärsivän ja hakevan syitä itsestään. Lisäksi jos kumppani saa asiasta tietää myöhemmin joltain muulta, se sattuu enemmän.

Itse nykyään jo kerran tilanteessa olleena, kertoisin.

 

[salarakas]

Täällä juuri odottelen kynttilöiden valossa "salarakastani",omani menee firman menoja koko viikonlopun.
Mistä tiedän mitä hän tekee/hakee,en haluakkaan tietää.
Meillä on perhe,kaikki hyvin päällisin puolin ja onkin. Talous on vakaa,yhdessä hoidamme kaiken. Meiltä vain puuttuu se jokin,seksi,toisesta välittäminen!.
Ollaan kuin kasvettu yhteen,yhdessä hoidetaan tätä projektis,perhettä,omaisuutta.
Siltui kumpikin elää omaa elämää,ollaan puhuttu. Miehellänikin on takana muutama haku,nyt minulla on aivan ihana mies toisaalta.
En välitäkkään vaikka tämä sitten eroon päättyisikin joskus,elän tätä hetkeä nyt.
Voi,tulisipa hän jo!!!Tiedän että meillä on kuuma yhteinen yö edessä ja lapset ovat hyvässä hoidossa mummolassa.
Kuvaa sekin jotain kun mies ei tule viikonlopuksi kotia työpaikkakunnalta vaikka isänpäiväviikonloppu,,,
Yhdessä touhutaan sitten kun ollaan yhdessä,nyt eletään omaa elämää tämä hetki! :attn:

 

[salarakas]

EIKÄ KERROTA TOISILLEMME,PAREMPI NIIN KUN KUMPIKAAN EI TIEDÄ TOISEN MENOSSSSSSSISTA!!!!!! =)

 

[salarakas]

EIKÄ KERROTA TOISILLEMME,PAREMPI NIIN KUN KUMPIKAAN EI TIEDÄ TOISEN MENOSSSSSSSISTA!!!!!! =)

 

[Lilith]

Mä en olisi tuollaisessa parisuhteessa jossa petetään ja kaiken lisäksi kunnioitetaan toista niin vähän ettei kerrota omista virheistä. Mitä järkeä siinä on esittää jotain parisuhdetta jos sitä ei oikeasti ole olemassa. Iso osa aikuisuutta on se että kantaa vastuun tekemisistään myös niistä ratkaisuista joista ei jälkeenpäin niin ylpeä olekaan.

Se että ei halua loukata toista kertomalla omasta virheestään on ihan itsepetosta ja vallankäyttöä toista kohtaan jos ei anna petetylle mahdollisuutta tehdä omaa ratkaisuaan siitä että mikä merkitys pettämisellä on suhteelle. Raukkamaista ja säälittävää jättää kertomatta.
Säilyttämisen arvoinen parisuhde kestää kyllä rehellisyyden.

Se on eri asia jos on yhdessä sovittu että kumpikin voi käydä vieraissa miten haluaa eikä niistä puhuta, mutta eihän se mikään varsinainen parisuhde sitten enää olekaan.

 

[Hallatar]

Jos haluaa pettää sekä itseään että puolisoaan niin ei kannata hiiskua sanaakaan näistä ns. salarakkaista. Mutta jos haluaa olla rehellinen sekä itselleeen että muille ihmisille, niin toimii varmaan muulla tavoin. Jokainen tekee omantuntonsa mukaan.

 

[Hay-D]

mä kerroin aikoinaan miehelleni pettäneeni häntä, ja syynä oli hirveät omantunnon tuskat. Tosiaan luulin että ne helpottaisi kun saisin asian ulos, mutta toisin kävi. kun näin miten mieheni kärsi, niin oma paha oloni moninkertaistui.

Jos miehelläni olisi ollut joku satunnainen pano jota olisi katunut jälkeenpäin, niin en haluaisi että hän kertoisi siitä minulle.

 

[jepp]

Siksi pitäisi kertoa että puoliso tietää minkälaisen ihmisen kanssa on yhdessä. Jos arvostaa luottamusta parisuhteessa ja toinen ei ole sen arvoinen, niin eikö se ole melkoinen loukkaus toista kohtaan olla kertomatta. Ja tuo nyt on todella ala-arvoinen toteamus että "jos ei tiedä ei voi satuttaa".

Ja jos pettäminen tulee ilmi aikojen kuluttua, voi katkeruus olla petetystä kova, kun alkaa miettiä menetettyjä vuosia, aikaa minkä olisi voinut elää ihmisen kanssa joka olisi ollut luottamuksen arvoinen.

 

[siksi]

että jos ei kerro ja saa tietää muualta, petetty osapuoli miettii aina siitä eteenpäin kertookohan ihan kaikkea... Jos kertoo ite, ei petetyn tarvitse miettiä salaako jotain, vaan pystyy luottamaan siihen, että kipeistäkin asioista puhutaan eikä tarvitse elää epävarmuudessa.. nimimerkillä kokemusta on... sain tietää luokkakaverilta (joka ei edes tuntenut mua vaan mun miehen hoidon) että mies oli käyny painaa muuta naista kaksi viikkoa ennen häitä, vaikka tapahtuneesta oli jo 1,5 vuotta.

 

[Chanel]

Huokaa, eihän rehellisyydellä ole mitään väliä. Juuri näin se onkin tämän päivän yhteiskunnassa !

Ihmettelen vain missä omatunto on?? Eikö se kolkuta ollenkaan, eikö se huuda sieltä että tämä on väärin toista kohtaan?

Ei sitten vissiin kai, surullista kuitenkin jos näin on :'(

Itse haluan olla rehellinen aivan kaikessa ja vaadin sitä mieheltänikin, jos hän ei sitä ole niin en tee hänellä mitään. No mutta kuitenkin kokemus on opettanut että valheet aina jossain vaiheessa elämää paljastuu ja toivottavasti pettäjät silloin miettii onko todella ollut kaikki sen arvoista.

 

[NeitiNasu]

Edellisessä suhteessa en olisi halunnut pettämisestä tietää. Näin jälkeenpäin ajatellen taisi olla niin, etten vaan kertakaikkiaan välittänyt tarpeeksi. Nyt en ikinä antaisi anteeksi jos tämä nykyinen kumppani jättäisi kertomatta.

 

[taustalla]

Mä just pelkään eniten (?) sitä tilannetta, että jos mies onkin pettänyt ja nimenomaan päättänyt olla kertomatta....mä elän siinä tapauksessa oman haluni vastaisesti suhteessa. Mä nimittäin en haluais jatkaa, oli se sit kertapano tai pidempi suhde, aivan sama. Joskus kun miettii näitä asioita on se ihan "pelottavaa" koska pettäminen on niin yleistä ja "helppoa" nykyään, ihmiset on niin hemmetin röyhkeitä :ashamed: myös naiset. Ja miehet on niin (ei tietysti kaikki) huonoja sanomaan "ei" kun tulee tarjous ihan suoraan..

Vai miten vastaatte miehet: osaatteko / pystyttekö sanomaan ei, jos tullaan ihan suoraan tarjoomaan seksiä ja tilanteessa, jossa voisitte olla varma, ettei käry käy ?

 

[taustalla]

Oli todella rankkaa kun mies petti ja jätti. Yhtään kertaa ei asiasta puhuttu. Yksinkertaisesti hän vain lähti. Olen jälkeenpäin ajatellut, että olisi varmasti ollut helpompi käsitellä asiaa (minun sekä hänen) jos olisi voinut edes kysyä häneltä että "miksi".... minun mielestäni todella raaka teko 15 v kestäneen avioliiton päätökseksi.. ei syitä, ei selityksiä, ei mitään...vain yksinäisyys ja omat mieteet että miksi niin kävi... :ashamed:

 

[niimpä]

Miksi kertoa pettämisestä, miksi pettää? Miksi olla pettämättä? Onko rakkautta? Onko rakkautta kumppaniin ja perheeseen, onko rakkautta jonka kohtaa eikä voi ohittaa vaikka haluaisi?
Joskus käy niin että kaikille hyvää haluaa ja silti elämään tulee joku joka mullistaa kaiken. Pinnistellen arki rullaa radallaan. Mutta sielussa kytee saavuttamaton. Onneksi?? kohdalleni sattui ihminen joka kykenee tiukkaan linjaa. Välittää mutta ei halua pettää perhettään. Siinähän sitä olen; yritän nauttia ihanasta perheestä ja unohtaa!!!

 

[Useasti]

Olen sanonut useasti "ei kiitos", jopa "jokamiehen päiväunelle", eli 2 nuorehkoa ja erittäin hehkeää naista tuli pyytämään "kimppakivaan", silti vastaus ei.
Vaikka tuolloin epäilin vaimoani (aiheellisesti) pettämisestä.
Nyt en tiedä mitä sanoisin, kun vaimon petos tuli julki... Siksikin päätin jättää pikkujoulut väliin.
Noin käy itsetunnolle ja -luottamukselle kun petetään oikein "huolella"...