Miksi jotkut ovat sitä mieltä, että eronneet eivät saisi aloittaa uutta suhdetta ja saada lisää lapsia?

[Opiskeleva yh]

Tällä palstalla on monessa keskustelussa tullut esille se, että jos kerran eroaa niin uutta suhdetta ei saisi aloittaa eikä missään nimessä saada lisää lapsia uuden kumppanin kanssa. Siis miksi ihmeessä näin?

Itse olen 10-vuotiaan lapsen yh enkä todellakaan jättäisi väliin mahdollisuutta uuteen suhteeseen ja uusiin lapsiin jos sellainen mahdollisuus vastaan tulisi. Eihän se uusi suhde ja lasten saaminen siinä tarkoita sitä, että jakaa kaikille ja tekee lapsia kenen tahansa kanssa kuten jotkut ilmeisesti luulevat.

 

[astrolabe]

En tiedä, mutta miksi ihmeessä pitäisi välittää jostain täysin yhdentekevien ihmisten mielipiteistä?

 

[jooospa]

oliskohan ne siksi, että ne ajattelee, että jos ei kerran osannut ensimmäistäkään suhdettaan pitää kasassa niin tuskin onnistuu toisessakaan..

 

[Lentokala]

Ei kai?
Miksi ihmeessä joku olisi tuota mieltä, oikeesti outoa!

Eroat 3-kymppisenä ja elät yksin 60 vuotta :O

 

[eronnut]

Musta ainakin tuntuu etten kestäisi jos ex aloittaisi uudestaan kaiken mikä mun kans meni pieleen. Enkä itsekään sitä aio tehdä, ajattelen siinä lapsianikin, etteivät kokisi oloaan syrjäytetyksi.

 

["a p"]

Musta ainakin tuntuu etten kestäisi jos ex aloittaisi uudestaan kaiken mikä mun kans meni pieleen. Enkä itsekään sitä aio tehdä, ajattelen siinä lapsianikin, etteivät kokisi oloaan syrjäytetyksi.

Ei mun lapsi joutuisi syrjäytetyksi uuden suhteen ja lapsen myötä. Lapsi on silti mun eikä asia miksikään muutu.

Enkä mä voi elää elämääni niin, että exä pysyy hyvällä mielellä. Ei hänkään sitä tehnyt vaan on saanut kaksi lasta uuden kumppanin kanssa.

 

[En tiedä]

Tilastollisesti se taitaa mennä niin, että toisesta liitosta erotaan huomattavasti todennäköisemmin kuin ensimmäisestä, ja kolmannesta taas vielä todennäköisemmin.

Eli ehkä keskimäärin ihmiset vievät vanhoja ongelmia ja selvittämättömiä asioitaan mukanaan uusiin liittoihin. Toki tunnen myös ihmisiä, jotka ovat nuorena menneet naimisiin totaalisen väärän ihmisen kanssa tai itse kasvaneet niin paljon, että kumppanin vaihtaminen on oikeasti ainoa tie onneen. Puhumattakaan niistä, jotka ovat joutuneet väkivaltaiseen liittoon.

 

["vieras"]

En ole sitä mieltä, että automaattisesti kaikkien eronneiden pitäisi pysyä ikuisesti sinkkuina. Mutta tunnen ihmisiä, joiden olisi syytä olla menemättä naimisiin joka kerta uuden tavatessaan ja hankkia suhteeseen alkumetreillä lapsi! Eron syyt ja omat tuntemukset pitää käsitellä loppuun ja lähteä uuteen suhteeseen aikuisena, eikä teinimäisellä ihastuksen voimalla. Kun lapsia jo on, pitää myös heidät ja heidän tunteensa ottaa huomioon.

 

["a p"]

Eikä kyse ole pelkästään eronneista ihmisistä vaan tuntuu, että leskeksi jäänyt ei saisi kokea enää uutta onnea ja rakkautta.

 

[m,.-]

Lapsille ei ole paras vaihtoehto joutua syntymään vanhempiensa toiseen liittoon tai kolmanteen. Tehkööt aikuiset mitä haluavat, mutta säästäkää lapset monen kodin kiroukselta.

 

["vieras"]

Riippuu, miten jo olemassa olevat lapset otetaan huomioon. Jos he ovat tasavertaisia uusien lapsien kanssa ja myös heitä rakastetaan, niin ei mitään vastaan. Mutta joillakin jo olemassa olevista lapsista tulee riippa, joista haluttaisiin eroon ja jotka jäävät uusien lapsien varjoon, niin asia on toinen.

 

[Anatolia]

Mä alan olla tuota mieltä esim. siinä vaiheessa, kun joku on saamassa lapsen jo kolmannen tai neljännen eri miehen kanssa, eikä esikoinenkaan oo vielä lähelläkään kouluikää.

Ts. en ymmärrä sitä, että jatkuvasti vaihdetaan ja joka suhteeseen tehdään heti lapsia. Luulisi, että edelliset nopeasti kariutuneet suhteet opettaisi jotain?

 

["vieras"]

No mun mielestä sinä voit hyvin mennä uusiin naimisiin ja saada lisää lapsia, muutenkin ajattelen että kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa ( vaikken tunnekkaan sinua ) ei ole mitään estettä sille että löytäisi vielä rakkauden ja saisi ehkä vielä lapsiakin.

Olen tätä asiaa kyllä välillä paljonkin pohtinut kun aika läheltä liippaa niin sanotusti. Hyvin läheinen nainen jolla 5 pientä lasta on eronnut eikä jaksa hoitaa niitäkään lapsia. On aina väsynyt ja pahalla päällä, hirveän kärttyinen ja vihainen lapsilleen ja noin 90 % ajasta huutaa ja karjuu naama punaisena lapsilleen. Ja ei siinä mitään, kyllä hänkin ansaitsee vielä rakkauden elämäänsä, en vain millään pysty ymmärtämään kun puhuu että voisi ihan hyvin tehdä uuden miehen kanssa lisää lapsia jos ja kun löytäisi sellaisen, vaikkei siis nykyisiäkään jaksa hoitaa vaikka lasten isä on kuitenkin aktiivisesti lasten elämässä mukana. Ja on jopa joskus sanonut että jos se uusi mies löytyisi vaikka toiselta puolelta maapalloa niin hän voisi jättää nämä edellisen liiton lapsensa kokonaan isälleen kun muuttaisi uuden miehen perässä.

Että tuollaiseen edellä mainittuun tilanteeseen minun on aika vaikea suhtautua kannustavasti ja positiivisesti. Ja olen kyllä paininut sen asian kanssa että ei ole minun elämää, että toisen elämään ei pidä puuttua eikä arvostella, että ymmärrän kyllä kun se ärsyttää.

 

["a p"]

Mä alan olla tuota mieltä esim. siinä vaiheessa, kun joku on saamassa lapsen jo kolmannen tai neljännen eri miehen kanssa, eikä esikoinenkaan oo vielä lähelläkään kouluikää.

Ts. en ymmärrä sitä, että jatkuvasti vaihdetaan ja joka suhteeseen tehdään heti lapsia. Luulisi, että edelliset nopeasti kariutuneet suhteet opettaisi jotain?

Ei ainakaan mun kohdalla ole kyse tästä, mutta mut palstalla tuomitaan että haluan lapsia lisää ja tulisi eri isä kuin esikoisella. Joidenkin mielestä lapsia saa tehdä vain yhden miehen kanssa tai muuten on huora joka jakaa kaikille ja tekee lapsia kaikkien kanssa.

 

["vieras"]

Samoilla linjoilla Anatolian kanssa.. jokaiseen suhteeseen ei tarvitse tehdä lasta ja jos niitä lapsia alkaa olla jo neljälle eri isälle (neljät eri isovanhemmat,serkut,tädit..!!!) niin on jotenkin kaoottista ja vähän säälittävääkin. Yleensä on niin kiire eron jälkeen löytää joku laastari ja sit ennen kuin edes tunnetaan niin halutaan lapsi ja ollaan yhdessä happily ever after ja sit kun toinen jättää ekan kerran sukkansa väärään paikkaan ja tulee kännissä kotiin niin saadaan hirveät facebook-kilarit ja erotaan ja jaetaan tavarat ja puidaan koko paska julkisesti ja ens viikolla onkin jo uus hoito kuvioissa. Puuh. Anteeksi vuodatukseni =) Ja sit tapellaan lastenvalvojalla neljän eri muksun asioista ja väännetään kättä tapaamisviikonlopuista.. Ihan hirveetä,anteeks nyt vaan.

 

["Misty"]

No en mä sitä muilta kieltäisi, mutta ITSENI kohdalla olen ajatellut, että jos tämä perhe menee rikki, niin en enää lisää lapsia tee (vaikka minullakin niitä vain yksi), koska en halua asettaa esikoista muiden lasten kanssa eriarvoiseen asemaan, ts. en halua että perheen toiset lapset saavat jotain enemmän kuin tämä minun esikoiseni, eli siis ydinperheen. Mutta toki varmasti rakastua vielä haluaisin, ja ajattelen että se olisi lapsenikin etu, että minulla olisi kumppani, mutta naimisiin tuskin enää menisin.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";27504127]Ei ainakaan mun kohdalla ole kyse tästä, mutta mut palstalla tuomitaan että haluan lapsia lisää ja tulisi eri isä kuin esikoisella. Joidenkin mielestä lapsia saa tehdä vain yhden miehen kanssa tai muuten on huora joka jakaa kaikille ja tekee lapsia kaikkien kanssa.[/QUOTE]
Tuo tuomitseminen on varmaan ihan sun omassa päässä vaan.

Ja toisekseen, vaikka joku palstalla olisikin sitä mieltä, että lapsia saa tehdä vain yhden miehen kanssa, niin miten se - jonkun random palstalaisen mielipide - mitenkään liittyy sun elämääsi? Ei mitenkään.

 

["a p"]

Miksi te jotkut nyt käännätte tämän jutun siihen, että heti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja lapsia tehdään jokaiselle miehelle. Luokkaavaa tuollainen yleistävä ajattelutapa, että eronnut nainen tekee lapsia jokaisen seurustelukumppanin kanssa.

Itselle on todella kipeä paikka se, että lapsia ei näytä tulevan lisää.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27504127]Ei ainakaan mun kohdalla ole kyse tästä, mutta mut palstalla tuomitaan että haluan lapsia lisää ja tulisi eri isä kuin esikoisella. Joidenkin mielestä lapsia saa tehdä vain yhden miehen kanssa tai muuten on huora joka jakaa kaikille ja tekee lapsia kaikkien kanssa.[/QUOTE]

Palstalla ollaan myös sitä mieltä, että kotiäidit ovat huonoja äitejä, uraäidit ovat huonojä äitejä, imetys on tärkeää, imetys on turhaa, yliopisto on ainoa oikea vaihtoehto, amis on ainoa oikea vaihtoehto. Vaikeaksi menee elämä, jos pitää palstan mielipiteitä pohtia.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";27504407]Miksi te jotkut nyt käännätte tämän jutun siihen, että heti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja lapsia tehdään jokaiselle miehelle. Luokkaavaa tuollainen yleistävä ajattelutapa, että eronnut nainen tekee lapsia jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
[/QUOTE]
Kuka silleen yleistää? En mä ainakaan.

 

["a p"]

Kuka silleen yleistää? En mä ainakaan.

No miksi sä ja joku toinen toitte tuollaisen asian heti esiin? Tuli vaikutelma, että tuollaisia luulette olevan niiden naisten jotka saavat lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa.

 

[vieras-yh]

Itse olen eronnut kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Lasten isä on jo uusissa naimisissa ja siellä perheessä lapsilla on sisarus sekä isän uuden puolison lapsi. Hyvin lyhyessä ajassa lapseni siis kokivat vanhempien eron ja isä esitteli uuden kumppanin, muutti yhteen ja teki vauvan. Itse en uskalla enää ottaa sitä riskiä, että minä perustaisin uuden perheen ja huonoimmassa tapauksessa lapsilta hajoaisi vielä toinen ja kolmaskin perhe.

Ihan epäitsekkäistä syistä olen tullut siihen tulokseen, että voin ehkä joskus seurustella (nyt olen ollut yksin 4 vuotta), mutta niin kauan kuin lapset asuvat kanssani, en muuta kenenkään miehen kanssa yhteen asumaan. Hyvin sitä ehtii vielä sittenkin, kun lapset ovat omillaan. Ja vaikka nyt alkaisin seurustelemaan jonkun kanssa, niin seurustelua tulee olla vähintään vuosi takana ennen kuin miestä lapsille esittele.

 

[Anatolia]

[QUOTE="a p";27507419]No miksi sä ja joku toinen toitte tuollaisen asian heti esiin? Tuli vaikutelma, että tuollaisia luulette olevan niiden naisten jotka saavat lapsia useamman kuin yhden miehen kanssa.[/QUOTE]

Mieti vähemmän sitä, mitä muut ihmiset ajattelee (tai siis, mitä kuvittelet heidän ajattelevan), niin elämässä on huomattavasti vähemmän stressin aihetta . Perusta perhe, saa lapsia, äläkä mieti sitä että jossain joku ehkä paheksuu sitä, että sulla on lapsia kahden miehen kanssa.

Syytön minä siihen olen, jos sinä ylitulkitset ja saat vääriä vaikutelmia.

Mun mielestä se, että erotaan, tavataan joku uusi, ja perustetaan uusioperhe, on ihan peruskauraa. En ihmettele, en paheksu, paitsi jos mennään perse edellä puuhun, edetään supernopeasti, ja lopputulos on se että ei sekään suhde kestä ja ero tulee ennen kun yhteinen lapsi ehtii vaipoistaan päästä. Ja sitten sama taas uusiksi hetken kuluttua. Pian on yksi lapsi Makelle, toinen Jakelle, kolmas Pekulle, ja neljäs tulossa Arskalle mutta Arskakin on ihan narsisti ja ero on jo tullut.

Luulisi, että ihminen oppisi virheistään, eikä enää ryntäisi suinpäin lapsia tekemään jos on jo kerran (saati sitten useammin) lapsensa isästä eronnut, mutta ei kaikki vissiin opi. Ja sellaista touhua mä oudoksun. Kun joka suhteeseen on tehtävä lapsi. Kun ei voi edes hetken aikaa tutustua ja katsoa, tuleeko suhteesta mitään, vaan heti on heitettävä pullat uuniin.

 

["vieras"]

Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat tulevat mieleen, siellähän on näitä määritelmiä huorintekemiselle. Siitä syystä jotkut "kristillisiksi" itseään määrittelevät uskonnoliset suuntaukset eivät hyväksy uudelleen avioitumistakaan, siis kirkkovihkimistä.
(Itse en siis ole tätä mieltä)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27508182]Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevat tulevat mieleen, siellähän on näitä määritelmiä huorintekemiselle. Siitä syystä jotkut "kristillisiksi" itseään määrittelevät uskonnoliset suuntaukset eivät hyväksy uudelleen avioitumistakaan, siis kirkkovihkimistä.
(Itse en siis ole tätä mieltä)[/QUOTE]

1.Korinttolaiskirje:
7:10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;
7:11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.