Miksi jotkut hylkäävät lapsensa kun tulee ero?

[Scarlett O Harava]

Ensin eletään onnellista perhe-elämää, mutta kun tulee ero niin jotkut taitavat ottaa eron lapsistakin. Minkälainen ihminen oikein tekee näin? Mikä saa ihmisen hylkäämään lapsensa yhtäkkiä?

Sitten kostetaan exälle lasten kautta eikä yhtään ajatella lapsia. Ei oteta lapsia viikonlopuksi, kun ajatellaan exän menevän menoihinsa tuona aikana eli kostetaan exälle, kun ei lapsia oteta. Ei ajatella sitä, että lapset siinä eniten kärsii. Tai sitten ei anneta lapsia etävanhemmalle, koska halutaan kostaa tälle.

Mä en käsitä tuollaasta.

 

[semmoinen]

Narsisti paskiainen.

 

[vartooja]

Niinpä :'(

Miun puolesta sais vaikka kostaakin mulle jos on jotain kostettavaa, mutta keksis jonkun toisen keinon kun olla tapaamatta lastaan :/

 

[Huspati Huta]

Usein se elämä ei ollut sitä onnellista perhe-elämää aiemminkaan.... Ero vielä kurjistaa usein tilannetta lasten kohdalla, vaikka riitely loppuisikin. Monelle tulee se vaihe eron jälkeen, että vapaus maistuu lähteneelle. Eihän se oikein ole lapsia kohtaan, sen enempää kuin sekään, että lähivanhempi pistää kapuloita rattaisiin tapaamisten kanssa.

 

[ninaTT]

Se on hyvä kysymys |O

Miten joku voi olla näkemättä pientä prinsessaansa..? Eikö edes uteliaisuus vie voittoa joskus...? Aika usein mun pitää hillitä itteni etten lähetä exälle tujua viestiä siitä, miten hirveä ihminen se on :xmas: Eihän tää nyt satuta tyttöä, mutta entä sitten kun jo ymmärtää jotain isien päälle? Ja tietää, että isä hylkäsi eikä rakasta?

Omatkin vanhempani osas "hyvin" erossa pitää mielessä lapset ja lapsen edun. Isä nyt vieläkin on vähän hukassa sen kanssa...

 

[mun muru]

Narsisti paskiainen.

tämä

 

[vieras]

Niinpä. Itse aloitin tuon ketjun, missä valitin, kun isä ei olekkaan lasten kanssa viikonloppuna, vaikka sopimukset on niin tehty.

Meillä oli ihan hyvä perhe-elämä ja ex oli lasten elämässä läsnä. Rakasti heitä hyvin paljon ja myös näytti/sanoi sen. Vuorotellen touhasi lasten kanssa, että jokaisella oli iskän kanssa se "oma juttu". Yhtäkkiä tässä keväällä mies muuttui ja masentui. Ei kiinnostanut enää mikään ja lopulta meille tuli ero.

Poikaa varsinkin käy niin sääli, kun sillä oli eniten noita isäpoika-juttuja ja monena iltana autotallissa korjailivat. Poika aina kasvot loistaen selitti sitä, kun he iskän kanssa sitä ja tätä... nyt tuo pieni poika kyselee, miksi isi ei tule. Mitä mä siihen voin sanoa? Nyt oon vastannut jotain ympäripyöreää, että kyllä se tulee joku päivä käymäs.

 

[Scarlett O Harava]

Niinpä. Itse aloitin tuon ketjun, missä valitin, kun isä ei olekkaan lasten kanssa viikonloppuna, vaikka sopimukset on niin tehty.

Meillä oli ihan hyvä perhe-elämä ja ex oli lasten elämässä läsnä. Rakasti heitä hyvin paljon ja myös näytti/sanoi sen. Vuorotellen touhasi lasten kanssa, että jokaisella oli iskän kanssa se "oma juttu". Yhtäkkiä tässä keväällä mies muuttui ja masentui. Ei kiinnostanut enää mikään ja lopulta meille tuli ero.

Poikaa varsinkin käy niin sääli, kun sillä oli eniten noita isäpoika-juttuja ja monena iltana autotallissa korjailivat. Poika aina kasvot loistaen selitti sitä, kun he iskän kanssa sitä ja tätä... nyt tuo pieni poika kyselee, miksi isi ei tule. Mitä mä siihen voin sanoa? Nyt oon vastannut jotain ympäripyöreää, että kyllä se tulee joku päivä käymäs.

No sun ketjusta tämä aloitus mulle tulikin mieleen.

Mutta olisiko niin, että kun teillä erosta aika lyhyt aika, että asiat vähitellen tuosta paranee? Mikä miehen tilanne on masennuksen suhteen?

 

[sama vieras]

Niinpä. Itse aloitin tuon ketjun, missä valitin, kun isä ei olekkaan lasten kanssa viikonloppuna, vaikka sopimukset on niin tehty.

Meillä oli ihan hyvä perhe-elämä ja ex oli lasten elämässä läsnä. Rakasti heitä hyvin paljon ja myös näytti/sanoi sen. Vuorotellen touhasi lasten kanssa, että jokaisella oli iskän kanssa se "oma juttu". Yhtäkkiä tässä keväällä mies muuttui ja masentui. Ei kiinnostanut enää mikään ja lopulta meille tuli ero.

Poikaa varsinkin käy niin sääli, kun sillä oli eniten noita isäpoika-juttuja ja monena iltana autotallissa korjailivat. Poika aina kasvot loistaen selitti sitä, kun he iskän kanssa sitä ja tätä... nyt tuo pieni poika kyselee, miksi isi ei tule. Mitä mä siihen voin sanoa? Nyt oon vastannut jotain ympäripyöreää, että kyllä se tulee joku päivä käymäs.

No sun ketjusta tämä aloitus mulle tulikin mieleen.

Mutta olisiko niin, että kun teillä erosta aika lyhyt aika, että asiat vähitellen tuosta paranee? Mikä miehen tilanne on masennuksen suhteen?

Mä toivon kans niin, että kun ero niin tuore ja lopulta mun haluama, niin ex haluaa olla hankala kaikella tavalla. Sitä vaan oli niin sinisilmäinen tyhmä aina, ettei ikinä ajatellut, että joskus eroaa. Nyt oikein naurattaa oma sinisilmäisyys! Mies tuntuu olevan tosi masentunut, mutta ei myönnä sitä ja mikä pahinta, ei hae apua!

 

[tripod]

Ensin eletään onnellista perhe-elämää, mutta kun tulee ero niin jotkut taitavat ottaa eron lapsistakin. Minkälainen ihminen oikein tekee näin?

Jo viikonloppuvanhemmuus on käytännössä ero lapsista. Ellei tasapuolinen vuoroviikkojärjestely toimi, voi kaikkien kannalta olla käytännöllisempää (ja henkisesti helpompaa) ottaa täydellisen eron, ja antaa lapset varttua uusperheessään.

 

[CrystalBlue]

Olisko se kuitenkin hyvä lapselle, että jos isä jossain vaiheessa sitten vaikkakin vuosien
kuluttua reipastuis ja järkiintyis, niin alottaisi tapaamiset ?
Tietty voi olla ettei lapsi enää haluiskaan, mutta kannttaisko kuitenkin kannustaa siihen lastakin?