Jos nyt jollain jäi väärä kuva meidän "kakaroista", niin laitan vielä, että meillä erittäin harvoin annetaan kaupassa mitään, vain jos tulee ihan kamala tilanne (omien ja kanssaihmisten korvien kannalta).
- Nälkäisinä ei mennä kauppaan, eli nälkään en siellä lapsia syötä.
- En anna ikinä suklaata tms. mikä klähmiintyy, vaan yleensä taitan leivästä nurkan.
- En anna mitään yli 3v lapselle, muistaakseni esikoinen ei yli 2,5v jälkeen ole saanut kaupassa mitään. Ei ole protestoinut, vaan ymmärsi ihan hyvin kun selitettiin, että asiat maksetaan ensin.
Edelleen olen sitä mieltä, että ne pää punaisina karjuvat lapset (ja aikuiset) voisi paremmin ja ympäristö kiittäisi, jos lapsille annettaisiin jokin häiriötekijä käteen - meillä usein riittää joku ruokapaketti, jota ei edes avata.
Tuntui, että monen mielipide on se, että antaa huutaa, maailmaan mahtuu ääntä. Tässä olen eri mieltä, jos ollaan julkisella paikalla, missä muutenkin hälyä ja kireitä hermoja. Toki ideaalitilanne on, että lapset ei huuda lainkaan, niin meilläkin 98% kauppakerroista.
Summa summarum: kaupoissa näkee mun mielestäni liian paljon teidän "antaa huutaa" -äitien huutavia lapsia. Voisi sitä vähän ajatella muita kaupassaolijoita :/