miksi joku haluaa että puoliso on samalla paras ystävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tämmöistä mietiskelin tänään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä tarvitsen parhaan ystävän perheeni ulkopuolelta siksi, että se auttaa mua suhteuttamaan asiat oikisiin mittapuihin. Jaan toki mieheni kanssa asioita, mutta ajatukset alkaisi pyöriä liian pientä ympyrää, jollei mun paras ystävä olisi sen verran ulkopuolinen, jotta saan laajempaa perspektiiviä asioihin.

Varmaan kaikki jakavat ajatuksia/saavat ajatuksia muiltakin ystäviltä, vaikka pitäisivätkin puolisoaan parhaana ystävänä.

Kuinkahan moni vaimo(ke) loukkaantuisi, jos saisi kuulla miehensä haukkuneen heitä samaan tyyliin omalle parhaalle ystävälle kuin itse on tehnyt?
"Siellä se taas sunnuntaina makasi p*rse hiessä sängyssä, se on niin laiska. Ja juoksee jatkuvasti jossain zumbassa, jättää vaan pyykit oottamaan kotona..."
 
En minä haluaisi jakaa kenenkään ulkopuolisen parhaan ystävän kanssa kaikkia asioita arjestani ja elämästäni, kuten teen mieheni kanssa. Syvä kumppanuus ja ystävyys, sekä todella paljon yhdessä tekeminen ja harrastaminen on todella tärkeää meille, eikä poissulje kiihkoa ja romantiikkaa, vaan päin vastoin pitää suhteen vireänä ja hyvänä. En voisi kuvitellakaan puhuvani aivan kaikesta kenellekään muulle kuin miehelleni, enkä aio jakaa koko sieluani ja kaikkia ajatuksiani kenenkään muun kanssa. Kamala ajatuskin. On ihanaa asua ja elää sen parhaan mahdollisen ystävän, rakastajan ja sielunkumppanin kanssa, kaikki kätevästi samassa. Muiden ihmisten kanssa en olekaan niin hirveän läheinen, eikä kiinnostakaan.
 
no hivenen outoa tuo sinunkin käsityksesi siitä että jos puoliso on "paras ystävä" ei voi olla muita hyviä ystäviä, joille voi purkautua vaikka suhdeasioista. ei nyt olla missään ala-asteella enää missä leikitään vain sen best fröönd 4 evö-kamun kanssa joka on merkattu ystäväkorulla.

en arvottele ystävyyssuhteitani "parhaaseen", "toiseksi parhaaseen" jne. puolisoni on tietenkin tärkein ihminen, paitsi ainutlaatuinen henkilö sillä, että hän on nimenomaan puolisoni, niin on hän silti tärkeä ystävä jonka kanssa viihdyn tehden ystäväjuttujakin. mutta onhan minulla muitakin ihmisiä, joiden kanssa elämää sillä ystävyyssaralla jakaa.
 
Mulla on tietty porukka, jonka kanssa ollaan tunnettu hiekkalaatikolta asti eli 40 vuotta. Nuo naiset on olleet mun elämässäni pidempään kuin mies, joka on pyörinyt nurkissa vasta 30 vuotta. On asioita, joita puidaan vain naisporukassa ja he on mun parhaita ystäviäni. Mies on mun elämänkumppanini eli enemmän kuin paras ystävä
 
Musta on tosi surullista, jos jollain puoliso ei ole paras ystävä, koska puolison kanssa jaetaan suurin osa ajasta. ja mun puoliso on mun paras ystävä. Ja jos hänessä on joku ikävä piirre, niin mitä se auttaisi, jos menisin siitä jollekin kaverilleni selittämään? Sanon sen miehelleni, jotta hän voi tehdä asialle jotain.

Entinen mieheni ei ollut läheskään paras ystäväni, erottiin. Nykyinen mieheni on, lomamatkat on huippuja parhaan ystävän kanssa, kun voi myös sekstailla.
 
Mies tulee parhaaksi ystäväksi varmaan "vahingossa". Sitä oppii luottamaan toiseen enmmän kuin kenenkään muuhun ja olo on luotevinta miehen seurassa kuin missään muualla. Toki on ystäviä joille purnaan asioita myös miehestä.
 

Yhteistyössä