Miksi joillakin on niin suuret ikäerot muksuilla?

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

 

Kyllähän sä viblsp olet katkera niille joilla yksi lapsi tai ei ollenkaan kun en pääset yhtä helpolla kuin he

 

No en tiedä onko meidän muksuilla huomattavan suuri ikäero, mutta eipä siihen aina voi itse vaikuttaa milloin niitä lapsia saa :/

 

Kyllähän sä viblsp olet katkera niille joilla yksi lapsi tai ei ollenkaan kun en pääset yhtä helpolla kuin he

Siis tarkoitit et pääse helpolla

 

No kun ne haluu niin...

 

Joo, ei se kakkonen aina tuu heti, meilläki meni 2 v. pelkkään yrittämiseen.

 

Mä en olisi halunnut isoa ikäeroa, mutta aina ei kaikki mene niin kuin haluaa. Ei kaikilla iso ikäero johdu omasta tahdosta.

Toista lasta ei ole tulossa vieläkään.

 

Me sovittiin aiemmin että tehdään pienellä ikäerolla, nyt kuitenkin tuntuu että ei vielä toista. Mua pelottaa synnytys ihan julmetusti ja ihan äkkiä en aio sitä uudestaan kokea. Mulla ja sisaruksilla on iso ikäero eikä haittaa yhtään, ihan hyvin tullaan toimeen silti

 

Mulla pojilla on 10 vuotta ikäeroa ja tulevat hyvin juttuun.

 

Kyllähän sä viblsp olet katkera niille joilla yksi lapsi tai ei ollenkaan kun en pääset yhtä helpolla kuin he

Ööh, en ole katkera, vaan utelias. Niin ja meillä toka oli ihan suunniteltu, eli en yhteen halunnut missään vaiheessa jättääkään.

 

Joskus vaan käy niin, ettei vauvaa näy eikä kuulu heti sen jälkeen kun häntä aletaan taloon kaipaamaan. Mekin odotimme iltatähteä neljä vuotta ennen kuin hän sitten tuli.

Ja hyvin ovat toimeen ainakin tähän asti tulleet, isojen veljien tuulimyllykädet jaksaa keikuttaa pientä ja pieni kiljahtaa ilosta kun isot tulevat koulusta.

 

jokainen varmaan tekee miten itelle sopii. tiän yhen äitin, jolla on 3 lasta: 21, 14 ja 7 vee ja hän on oikein häpi. eihän missään ole sanottu, miten elämä tulee elää ja minkälaisia perheiden pitää olla. ja ap:lle, vaikka nyt ei siltä tunnu, voit silti joskus haikailla vielä vauvakuumeessa, usko vain. elämä yllättää.

 

Ja siis älkää ymmärtäkö väärin, ei ole tarkoitus haukkua tms. =) Ihan vain uteliaisuuttani kyselen, koska itse halunnut tehdä ihan toisin.

 

Ja siis älkää ymmärtäkö väärin, ei ole tarkoitus haukkua tms. =) Ihan vain uteliaisuuttani kyselen, koska itse halunnut tehdä ihan toisin.

Niin mäkin halusin, kaikkea ei vaan saa mitä haluaa ja juuri niinkuin haluaa.

 

Itselläni on lapsilla pari vuotta ikäeroa, mutta tunnen monia, joilla on enemmän. Syynä on esim. useat keskenmenot ensimmäisen jälkeen. Eräs sai ensimmäisensä vahinkona, ja oli eronnut juuri lapsen isästä, kun sai tietää olevansa raskaana. Uuden miehen "löytymiseen" meni viitisen vuotta. Harvoin se on ollut suunniteltua.

 

Meillä ainakin on 5v2vkoa ikäeroa esikoisella ja keskimmäisellä vain ja ainoastaan siksi, että elämä ei ollut reilu ja vei esikoisen isän hautaan turhan varhain. Ja mie en ollut aiemmin valmis perustaakseni uutta perhettä. Pojat tulevat mielestäni ihan hyvin toimeen, tosin tappelevatkin aika paljon, mutta käsittääkseni se kuuluu mihin tahansa ikäeroon. Ainakin kaverit ovat kertoneet omista lapsistaan samaa..Aina halutaan sama lelu tai istua just siinä samassa tuolissa, missä toinenkin.. Mut on niitä helliäkin hetkiä ja yhteisiä leikkejä.

Nyt on kolmas talossa, ikäeroa 1v 7kk tuon kakkosen ja kolmosen välillä. Ja tuo ikäero siksi, että en meinannut toipua millään kakkosen synnytyksestä tulleista murtumista ja en uskaltanut raskautua tai siis yrittää ennen kun oli lääkärin lupa.

Ja nyt haaveissa neljäs vauva, mutta kassotaan nyt.. Aktiivista yritystä ei olla aloitettu koska kolmosella ikää vasta 3 vkoa!

 

Meillä on 1,5v poika ja itsestäni suoraansanottuna tuntuu että arki menee niin kivasti yhden kanssa ja kun vierestä seuraa kuinka moni useamman lapsen äiti ystäväpiirissäni ei pääse yhtä helpolla kuin minä yhden äitinä niin olen päättänyt etten halua toista lasta ennen kuin tämä esikoinen on ainakin joku 3vuotias.. mutta hyvin paljon mahdollista että ikäeroa tulee huomattavasti enemmänkin kuin se 3vuotta, vielä en osaa edes ajatella koska olen valmis toiseen lapseen.. en ainakaan vuoteen, pariin!

 

Mikä on iso ikäero?

Meillä tyttö on 3v9kk kun pikkukakkonen syntyy.
Me ei vaan haluttu heti perään toista.

 

Meillä on poika 8 ja tyttö 3. Hienosti tulevat toimeen, poika otti tytön syntymän tosi hienosti. Leikkivät yhdessä päivittäin. Halailevat paljon. Aina nukkumaan mennessä halaavat ja pussaavat. jos pienemmälle ollaan vihaisia, tuo isompi tulee sitä heti puolustamaan.

On sikäli suunniteltua, että hankin toisen lapsen vasta, kun minulle tuli vauvakuume.

 

Meillä syntyi 4 muksua 3,5 vuodessa ja rankkuudesta huolimatta olen sitä mieltä, että meille parasta on tämä, kasvavat yhdessä ja kun pienimmätkin ovat ns. päiväkoti-iässä, voin keskittyä töihin, opiskeluun yms. eikä tarvi myöhemmin haikailla lisää lapsia.

Mitä ootte tehny "synnytysten välissä"? Miten lapset tulevat toimeen, jos ikäero on huomattavan suuri? :wave:

No, me ravattiin lääkärillä, piikitettiin, ruikittiin purkkiin ja muuta mukavaa se 5 vuotta joka on esikoisen ja kakkosen alulle saamisen välissä. Se ei todellakaan ole aina itsestä kiinni, millon se uusi raskaus alulle lähtee. Mekin ois haluttu max 3v ikäerolla toinen, mut 6 1/2 v niiden väliin sit tuli.

Mut kolmosen (ja smalla nelosen )onnistuminen olikin sit jo vauhdikkaampaa

 

Minäkin olisin halunnut, että meillä olisi jo kolmas syntynyt nyt taas 2v ikäerolla. Tytöt nyt 2 ja 4v. Mutta en vaan jaksanu, kroppa ei pelannu, pää ei pelannu, joten ei ollu hivenenkään järkeä "tehdä" sitä vauvaa tähän soppaan.

 

no mä en toivonut mun lapsille 4 vuoden ikäeroa, mutta kun sitä kakkosen alkua jouduttiin odottamaan vuosi ja 9 kk:tta...

Ja mä kerkesin ennen kuopuksen syntymää olla melkein 3 vuotta töissä.

 

Myös mun sisko on mua 9 vuotta vanhempi ja veli 12 vuotta vanhempi. Ne on kuitenkin mulle arvokkaat myös ystävinä, oikeestaan parhaimpia ystäviä, mitä mulla edes on. :heart:

 

Meillä esikoinen oli 9 ja keskimmäinen 6 kun kuopus syntyi. Syy isoon ikäeroon oli se, että alunperin meidän lapsiluku piti olla täynnä, sitten kuitenkin rupesin haikailemaan vielä vauvaa ja sitten kuopus "puolivahingossa" meille tulikin. Jos minusta olisi kiinni ja mies suostuisi, meille yritettäisiin vielä kuopuksellekin "kaveria". Ja olen kuule nauttinut aivan hirveästi tästä kuopuksen vauva- ja taaperoajasta kun isommistakin on apua jne. Minulla oli triplasti rankempaa kun kaksi pientä lasta vaan kun nyt nämä kolme.

*muoks* ja mitä tein synnytysten välissä, no tuossa välissä ehti jo olemaan hyvän matkaa työelämässäkin

 

Itse en ikinä haluaisi lyhyttä ikäeroa. Minusta on aika outoa, että väsätään lapsia ja sitten on niin rankkaa ja väsyttää ja vituttaa ja miehen kanssa menee huonosti ja jälkeen päin ei muisteta mitään kun ollaan oltu niin väsyneitä. Ei tarvi vetää hernettä nenukkiin, tässä yksi syy. Lasten välissä opiskelin, kävin töissä jne.
4,5 vuotta ikäeroa ja hyvinhän nuo toimeen tulevat.
Olen sen verran nuori, että ehdin hyvin tekemään lapsia vaikka 10 vuoden päästä lisää.
Eli olosuhteiden pakosta ( opiskelut) ja sen takia, etten halua lyhyttä ikäeroa. Haluan nauttia vauvasta kerrallaan. Se sopii meille.