Miksi isovanhemmat eivät saisi auttaa lapsiperhettä?

Minä kyllä luulen, että pohjimmiltaan tässä on kyse kateudesta.

Me ollaan aina elätetty itsemme, käyty koulun ohella töissä jne, vaikka ollaan saatu PALJON rahallista apua. Molempien vanhemmat ovat TODELLA hyvätuloisia ja heillä itsellään on jo ns. kaikkea. Ei niitä rahoja hautaan saa mukaan ja sitten aikanaan olisi aika hölmöä maksaa isot perintöverot, jos jo nyt voi lahjoittaa. Näin siis ajattelevat vanhempamme ja näinhän se oikeasti onkin. Miettikääs.
Ei me olla koskaan kieltäydytty rahasta tms, mutta ei me taloudellisesti olla riippuvaisia heistä millään tavalla.
Joku kysyi, että entäs sitten kun isovanhemmat kuolee? Tuskin kenelläkään on ensimmäisenä raha mielessä! Ja miten sittenkään tilanne muuttuisi jos ajatellaan vaan kylmästi pelkkää rahaa.

Sanokaa nyt ihmeessä, että mitä "väärää" tässä on? Heillä piisaa rahaa ja omaisuutta vaikka muille jakaa ( osallistuvatkin hyväntekeväisyyteen jne) mutta ei me olla heistä riippuvaisia taloudellisesti. Pitäisikö heidän vaan hautoa niitä rahojaan kuolemaan saakka, vaikka haluavat käyttää niitä jo nyt, esimerkiksi meihin ja lapsiin?

 

minusta tärkeämpi perintö vanhemmilta on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea.

 

minusta tärkeämpi perintö vanhemmilta on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea.

Hmm, oliko tuo tarkoitettu minulle tuohon ylempään viestiin?
Jos oli, niin luepa viestini uudelleen..

 

No minä en ole kateellinen.Olen vaan oppinut elämään ja pärjäämään omillani.Enemmän se on omasta arvomaailmasta kiinni,äiti40plusplus kanssa olen samaa mieltä:tärkeintä on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea ts haluaa tulla omillaan toimeen ja elää omien varojensa mukaan.

 

Eihän siinä mitään vikaa, varmaan itsekin oltaisiin vaan kiitollisia jos vanhemmat olisivat siinä tilanteessa etteä voisivat ja haluaisivat jotain lapsillemme ostella. Kuitenkin tiedettiin jo lapsista haaveillessa ettei tilanne ole tämä ja ollaan lähdetty siitä ajatuksesta että itse lastemme elämä kustannetaan.

En ole suinkaan kateellinen tai katkera heille joille isovanhemmat ostelevat lasten tavaroita, vaatteita jne. Ihan kiva heille, monille opiskelijaperheille ym todella iso ilo. =) Tietysti silloin harmittaa kun jotkut (en sano kaikki vaan todellakin jotkut harvat) ottavat nuo avustukset itsestään selvyytenä eivätkä osaa arvostaa niitä, päin vastoin vaativat vaan eina enemmän ja enemmän. Erästä tuttua perhettä joskus olen katsellut kun heillä paljon lapsia ja isovanhemmat todella hankkivat kaikki lasten kalliimmat vaatteet, rattaat, tavarat, perhelle auton, huonekaluja, antavat ruokarahaa kuukausittain jne. Kumpikaan vanhemmista ei töissä viihdy, ammatit löytyy ja töitäkin olisi tarjolla jos kiinnostaisi, mutta mielummin ovat kotona, josksu pakon edestä lyhyissä työsuhteissa. Ja sitten pitävät isovanhempien velvollisuutena heidän elättämistään, valittavat kun nämä eivät suostu tai pysty ostamaan heille kaikkea sitä mitä he haluavaisivat.

Jos olisivat tilanteeseen tyytyväisiä ja kiitollisia osallistuville isovenhemmille niine i mitään vikaa. Mutta surullista kuunnella valitusta isovanhemmista kun tilanne on tuo. :/ Mutta tämä siis vain ääriesimerkkinä.

 

No minä en ole kateellinen.Olen vaan oppinut elämään ja pärjäämään omillani.Enemmän se on omasta arvomaailmasta kiinni,äiti40plusplus kanssa olen samaa mieltä:tärkeintä on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea ts haluaa tulla omillaan toimeen ja elää omien varojensa mukaan.

Luepa sinäkin uudelleen. =)
Jos me emme olisi oppineet tulemaan toimeen omillamme, niin miksi olisimme opiskelleet ja käyneet töissä ja miksi olisimme nytkään töissä? Miksi eläisimme ns. pihisti ja säästäisimme, kun tarvetta sille ei periaatteessa olisi?
Outoa, että vielä nykyäänkin ihmiset ajattelevat, että rikkaasta perheestä tuleva ei osaisi tulla toimeen omillaan. Me elämme kyllä täysin omien varojemme mukaan, mutta matkat, rahat yms. ovat vain ylimääräistä. Esimerkiksi lasten tileillä makaa rahaa, joten ne eivät näy millään tavalla meidän joka päiväisessä elämässämme. Me eivätkä myöskään lapsemme ole millään tavalla hemmoteltuja. Se on kyllä totta, että vanhempien varallisuus on mahdollistanut monia asioita, jotka köyhänä eivät olisi mahdollisia.
Kuten sanottu, me käymme töissä ihan normaalisti joten kenenkään tulojen varaan emme ole elämäämme laskeneet.

Niin ja vastaisitteko vielä siihen, että mitä sitten vanhempiemme tulisi tehdä?
Heillä itsellään on maallista omaisuutta vaikka kuinka, matkustavat ja tekevät ihan kaikkea mitä tekisivät vaikkeivat meille rahaa antaisikaan. Ei heidän tarvitse kituuttaa meidän takiamme. Ei todellakaan!

Ja kun sekin on totta, että aikanaan se omaisuus ja rahat tulevat meille tai lapsillemme, halusimme tai emme.

 

No minä en ole kateellinen.Olen vaan oppinut elämään ja pärjäämään omillani.Enemmän se on omasta arvomaailmasta kiinni,äiti40plusplus kanssa olen samaa mieltä:tärkeintä on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea ts haluaa tulla omillaan toimeen ja elää omien varojensa mukaan.

Luepa sinäkin uudelleen. =)
Jos me emme olisi oppineet tulemaan toimeen omillamme, niin miksi olisimme opiskelleet ja käyneet töissä ja miksi olisimme nytkään töissä? Miksi eläisimme ns. pihisti ja säästäisimme, kun tarvetta sille ei periaatteessa olisi?
Outoa, että vielä nykyäänkin ihmiset ajattelevat, että rikkaasta perheestä tuleva ei osaisi tulla toimeen omillaan. Me elämme kyllä täysin omien varojemme mukaan, mutta matkat, rahat yms. ovat vain ylimääräistä. Esimerkiksi lasten tileillä makaa rahaa, joten ne eivät näy millään tavalla meidän joka päiväisessä elämässämme. Me eivätkä myöskään lapsemme ole millään tavalla hemmoteltuja. Se on kyllä totta, että vanhempien varallisuus on mahdollistanut monia asioita, jotka köyhänä eivät olisi mahdollisia.
Kuten sanottu, me käymme töissä ihan normaalisti joten kenenkään tulojen varaan emme ole elämäämme laskeneet.

Niin ja vastaisitteko vielä siihen, että mitä sitten vanhempiemme tulisi tehdä?
Heillä itsellään on maallista omaisuutta vaikka kuinka, matkustavat ja tekevät ihan kaikkea mitä tekisivät vaikkeivat meille rahaa antaisikaan. Ei heidän tarvitse kituuttaa meidän takiamme. Ei todellakaan!

Ja kun sekin on totta, että aikanaan se omaisuus ja rahat tulevat meille tai lapsillemme, halusimme tai emme.

 

Saa auttaa ei siinä mitään.
Mut mua ärsyttää semmoset immeiset jotka eivät arvosta saamaansa apua ja sitä pidetään itsestään selvyytenä.
Ja nää tapaukset missä lapset on enempi muilla hoidossa kuin perheensä luona jonne kuuluisivat (ja vaan sen takia että vanhemmat ovat niin itsekkäitä ja haluavat vain elää "omaa elämäänsä"). Musta on todella outoa jos vanhemmat eivät jaksa olla lastensa kanssa muutamaa päivää pidempää ku jo "pää hajoo"

 

minusta tärkeämpi perintö vanhemmilta on oppia elämään ja elättämään itsensä ilman että tarvitsee kenenkään rahojen varaan elämäänsä laskea.

Hmm, oliko tuo tarkoitettu minulle tuohon ylempään viestiin?
Jos oli, niin luepa viestini uudelleen..

yleisesti ottaen vain kommentoin. Ne rahahanat kun voi sulkeutua mutta opitut elämäntavat ja arvot säillyy.
Sehän on joskus tuosta kehitysavustakin todettu että on parempi opettaa ihmiset viljelemään viljaa ja auttaa heitä siinä kuin viedä sitä viljaa vain. ehkä huono vertaus, mutta ehkä osa totta tässäkin ja osittain verrattavissa kuitenkin.

 

Mie en kl haluis vihkisormusta jonka joku muu kuin mieheni olisi maksanut.

 

Kyllä mielestäni saa auttaa toisia. Kuka vaan ketä vaan.

Hyväksikäyttö on asia erikseen.

Mutta lapsiperheiden köyhtyminen, kun on lopetettu verovähennytkset lapsista ja yhteisverotus, ja lapsilisissä ei ole mitän indeksejä, ja asuntojen hintojen kipuaminen pilviin, on todella vaikeuttanut lapsiperheiden elämää. Lapsiperheistä elää suurempi osa köyhyydessä kuin ennen. Ja tässä tulee näkyviin se, että jos ketään ei autettaisi, ehkä useampi haluaisi korottaa äänensä vaatimaan oma osa verorahoista, eikä vain aina sanottaisi, että saamme jo nyt jotain, kun oikeasti meidän sukupolvi on vain laitettu maksamaan kaikki. Maksamme huonopalkkaisilla vuokratöillä ja pätkätöillä suurten ikäluokkien isot eläkkeet, jotka saivat helpon vakityön sen kummemmitta ponnisteluitta ja joiden lainat söi inflaatio.
Nyt kun lähes kaikki lapsiperheet saavat lapsilleen kalllista haalaria, kenkää ym. isovanhemmilta, he kuitenkin saavat itse ostettua omilla rahoilla ruoat ja maksettua asumisen, ja sitten tyytyvät siihen. Mutta ne, jotka eivät saa mitään isovanhemmilta, ovat todell eriarvoisessa asemassa.