Miksi ihmiset ottaa liian ison koiran jos eivät hallitse sitä?

[:-/]

[QUOTE="hippi";24393530]Hyvin on amstaffin omistaja pystynyt ulkoistamaan jokaisen omistamansa koiran sekopäisyyden jostain muusta kuin itsestään johtuvaksi[/QUOTE]

Mainitsin tuossa vain neljä koiraa. Olen kuitenkin omistanut jo 17sta koiraa, joten en suinkaan ulkoistanut jokaisen koirani käytöstä muista johtuvaksi. Lisäksi meillä on "liukuva" määrä hoidokkeja... Ja koiria on tässä huushollissa ollut jo reilu 40 vuotta, joten ihan "nappuloilla ei pelata".

 

["vieras"]

Chef, sulla on kyllä tässä keskustelussa ihan järjettömän huonoja mielipiteitä ja kannanottoja, verrattuna aiempiin koirakeskusteluihin joissa olet vaikuttanut osaavalta koiraihmiseltä.

"Mä olen monasti sanonut, että vasta sen ikäinen on mielestäni kykenevä ulkoiluttamaan koiraa valvomatta, joka kestää nähdä tilanteen, jossa se oma koira joutuu onnettomuuteen...esim. toisen koiran raatelemaksi tai auton alle. Ei meinaan ole aikuisellekaan herkkua katseltavaa, saati lapselle."

-Moniko AIKUINEN koiranomistaja ei järkyttyisi jos oma koira raadellaan kuoliaaksi omistajan joutuessa katsomaan vierestä? Itsekin menetin yöuneni joksikin aikaa siitä hirveästä näystä vaikka paljon kamalaa olen elämäni aikana nähnyt.
Ajokortti vain niille, joita ei haittaa onnettomuuden sattuessa nähdä silpoutunutta kuollutta uhria?

"Älkää käsittäkö väärin, amstaffin omistajalla on järkevää juttua, mutta ei normaali, tervepäinen koira saa elinikäisiä traumoja ja muutu varautuneeksi tai peräti aggressiiviseksi siitä syystä, että sen päälle käydään."

- Juuri näin on käynyt MONEN koiran kohdalla. Varsinkin jos uhkaus on kohdistunut känniseltä ihmiseltä, usein koira varautuu ja pelkää jälkeenpäin kaikkia humalaisia.
Sama pätee toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi joutumiseen, usein koira vielä profiloi hyökänneen koiran ja pelkää jatkossa esim. samaa rotua, sukupuolta jne. olevia koiria.
Ja pelkäävän koiran aggressio on vaarallista koska voi olla erittäin arvaamatonta.

 

[Black Diva´s]

[QUOTE="vieras";24393824]Chef, sulla on kyllä tässä keskustelussa ihan järjettömän huonoja mielipiteitä ja kannanottoja, verrattuna aiempiin koirakeskusteluihin joissa olet vaikuttanut osaavalta koiraihmiseltä.

"Mä olen monasti sanonut, että vasta sen ikäinen on mielestäni kykenevä ulkoiluttamaan koiraa valvomatta, joka kestää nähdä tilanteen, jossa se oma koira joutuu onnettomuuteen...esim. toisen koiran raatelemaksi tai auton alle. Ei meinaan ole aikuisellekaan herkkua katseltavaa, saati lapselle."

-Moniko AIKUINEN koiranomistaja ei järkyttyisi jos oma koira raadellaan kuoliaaksi omistajan joutuessa katsomaan vierestä? Itsekin menetin yöuneni joksikin aikaa siitä hirveästä näystä vaikka paljon kamalaa olen elämäni aikana nähnyt.
Ajokortti vain niille, joita ei haittaa onnettomuuden sattuessa nähdä silpoutunutta kuollutta uhria?

"Älkää käsittäkö väärin, amstaffin omistajalla on järkevää juttua, mutta ei normaali, tervepäinen koira saa elinikäisiä traumoja ja muutu varautuneeksi tai peräti aggressiiviseksi siitä syystä, että sen päälle käydään."

- Juuri näin on käynyt MONEN koiran kohdalla. Varsinkin jos uhkaus on kohdistunut känniseltä ihmiseltä, usein koira varautuu ja pelkää jälkeenpäin kaikkia humalaisia.
Sama pätee toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi joutumiseen, usein koira vielä profiloi hyökänneen koiran ja pelkää jatkossa esim. samaa rotua, sukupuolta jne. olevia koiria.
Ja pelkäävän koiran aggressio on vaarallista koska voi olla erittäin arvaamatonta.[/QUOTE]

Ja syy miksi MONI koira on jäänyt tuohon tilaan johtuu ihan yksinkertasesti siitä ettei koiraa ole kuntoutettu tapahtumien jälkeen lainkaan, jotkut jäävät siltikin vaikka yritetään kuntouttaa.

Mä ymmärsin Chefin tarkoittaneen et kykenee toimimaan jopa siinnä tilanteessa kun se tappelu tai jopa raatelu tapahtuu.

 

[chef]

[QUOTE="vieras";24393824]Chef, sulla on kyllä tässä keskustelussa ihan järjettömän huonoja mielipiteitä ja kannanottoja, verrattuna aiempiin koirakeskusteluihin joissa olet vaikuttanut osaavalta koiraihmiseltä.

"Mä olen monasti sanonut, että vasta sen ikäinen on mielestäni kykenevä ulkoiluttamaan koiraa valvomatta, joka kestää nähdä tilanteen, jossa se oma koira joutuu onnettomuuteen...esim. toisen koiran raatelemaksi tai auton alle. Ei meinaan ole aikuisellekaan herkkua katseltavaa, saati lapselle."

-Moniko AIKUINEN koiranomistaja ei järkyttyisi jos oma koira raadellaan kuoliaaksi omistajan joutuessa katsomaan vierestä? Itsekin menetin yöuneni joksikin aikaa siitä hirveästä näystä vaikka paljon kamalaa olen elämäni aikana nähnyt.
Ajokortti vain niille, joita ei haittaa onnettomuuden sattuessa nähdä silpoutunutta kuollutta uhria?

"Älkää käsittäkö väärin, amstaffin omistajalla on järkevää juttua, mutta ei normaali, tervepäinen koira saa elinikäisiä traumoja ja muutu varautuneeksi tai peräti aggressiiviseksi siitä syystä, että sen päälle käydään."

- Juuri näin on käynyt MONEN koiran kohdalla. Varsinkin jos uhkaus on kohdistunut känniseltä ihmiseltä, usein koira varautuu ja pelkää jälkeenpäin kaikkia humalaisia.
Sama pätee toisen koiran hyökkäyksen kohteeksi joutumiseen, usein koira vielä profiloi hyökänneen koiran ja pelkää jatkossa esim. samaa rotua, sukupuolta jne. olevia koiria.
Ja pelkäävän koiran aggressio on vaarallista koska voi olla erittäin arvaamatonta.[/QUOTE]

Niin, enkö mä nimenomaan kirjoittanut (saivartelijoita varten), ettei moni aikuinenkaan kestä, saati lapsi.

Jos saat valkata, näetkö ennemmin itse koirasi raatelun, vai annatko lapsesi nähdä sen? Tästä oli kyse, ei sen syvällisemmästä.

Jos lapsi on remmin päässä, hän kaiken lisäksi kokenee vielä syyllisyyttäkin, enkä totisesti haluaisi asettaa omaa lastani niihin kenkiin. Ja uskon siis muutoinkin, että vaikka se olisi aikuiselle ihan helkutin kova pala (ja varmasti onkin) niin lapselle kuitenkin vielä pahempi.

Jos sinä aikuisena menetit yöunesi, niin mitäköhän sen lapsen psyykkeelle käy?!?

Mikäli koirasi ovat kohdanneet toistuvasti hyökkäyksiä, niin siinä kohtaa toki ymmärrän että koira alkaa pelkäämään ja muuttuu sitä kautta araksi tai jopa ihan agressiiviseksi. Mutta ymmärtänet varmasti itsekin, että tuntuu hyvin hassulta, että YHDEN ihmisen USEAMPI koira on tullut niin monta kertaa hyökkäyksen kohteeksi, että se on jättänyt koiriin pysyvät henkiset vauriot.

Kuten jo kerroin, mielestäni omistajalla on järkevää juttua, mutta kyllä tuo stoori melko uskomattomalta kuulosti siltä osin, että useampi koira on yhden ihmisen kohdala peloteltu piloille. Mä kun en tunne oman edesmenneen koirani lisäksi kuin pari koiraa, joille on aidosti jäänyt arpia ja tunnen kyllä useamman sata omistajaa koirineen.

Mulla on ollut pelkoagressiivinen rotikka (potkittu ja hakattu piloille) ja kun me kohdattiin vähääkään hyökkäävä juoppo, me juostiin karkuun niin paljjon, kun mun jaloistani vaan vähääkään irtosi. Mä en ikinä, milloinkaan anna yhdenkään juopon uhata mun jo valmiiksi piloille kiusattua koiraani. Ihan sen koiransa itsensä vuoksi ja lisäksi siksi, ettei mulla ole rahaa maksaa kenellekään uutta naamaa. Olen siis varsin tietoinen mitä on elää ja olla pelkoagressiivisen koiran kanssa ja kulkea joskus juoppojenkin läheisyydessä.

 

[Squawe]

Minä aikoinani "pelastin tappotuomiolta, kun perheen lapsilla oli puhjennut allergia ja jos uutta perhettä koiralle ei löydy, niin ainut vaihtoehto oli lopetus". Koira oli vuoden ikäinen ja rodultaan yllätys, yllätys: labradorin- ja kultaisennoutajan sekoitus! Hälytyskellot olisi pitänyt soida päässä, kun koiraa vieraasta paikasta haimme ja se murisi lipaston alla. Kokemattomana en tajunnut. Pitkällä kotimatkalla ei ollut ongelmia, mutta kotona. Koira kertakaikkiaan vihasi miehiä. Meni kolme viikkoa ennen kuin koira oppi luottamaan omaan isääni. Kaikesta huolimatta koirasta tuli perheemme jäsen ja se oli hyvin uskollinen omalle perheellemme. Kolmentoista vuoden aikana oli muutama mieshenkilö, joihin koira oppi luottamaan. Huomiota herätti se, että kaksi koiralle ennestään tuntematonta nuorta miestä menivät koiran luo sen kiukkuisesta luonteesta tietämättä ja koira hyväksyi heidät eikä minkäänlaista uhkaavuutta esiintynyt. Normaalisti tuli kotiimme kuka tahansa koira oli pidettävä kiinni kiukkuisuutensa takia. Aivan varmasti tälle koiralle oli jotakin pahaa tehty.

Harmitti kovasti koiran puolesta ja yleensäkkin sen takia, että minä uskon, että hyvin pienelläkin kaltoin kohtelulla koira saadaan "pilattua". Mun aikana koiralla oli vielä niin huono onni, että kaksi kertaa lenkillä ollessamme on joistakin vieraista taloista tullut koira, joka kävi omani kimppuun ja TOKO-koulutuksessa myös yhdeltä tytöltä pääsi ringissä ollessa koira irti ja me satuimme olla vastapäätä heitä, niin koira juoksi suoraan oman koirani kimppuun.

 

[ikävä juttu]

Miksi koira pitäisi viedä tuollaiseen markkinatilanteeseen, ihmisiä kuhisevalle torille? Ymmärrän kyllä jos siellä käy lenkin varrella vaikka ostamassa jotain pientä mutta tuollainen, että sinne tullaan vaan hengaamaan. Ei ne markkinat ole oikein koirien paikkoja. 13-vuotias voi kyllä ihan hyvin koiraa hallita, joten miksi täällä ihmetellään että "13-vuotiaalla oli perhoskoira sylissä, miksi???". Tosin bernhardilainen saattoi hyökätä sen takia, ettei sietänyt pieniä koiria ylipäätään, tai esimerkiksi provosoitui siitä, että pikkukoira oli omistajansa sylissä. Tämä on yleinen virhe nimittäin, minkä pienten koirien omistajat tekee jos vaikka irtokoira tulee vastaan - ottavat fifinsä syliin. Tämä nimittäin todellakin provosoi sitä toista koiraa hyökkäämään.
Juttu on kylläkin ikävä, todella ikävä.

Meillä on pyreneittenkoira, joka toimii pihan vahtina. Kerran koiramme alkoi myöhään yöllä haukkua vimmatusti, ja kun mentiin pihalle katsomaan, niin siellä oli joku känninen nuorisoporukka puoliksi sammumispisteessä, heittelemässä koiraamme kivillä, eivät onneksi osuneet. Huusivat ja ölisivät, "vitun rakki me tapetaan sut lopeta se haukkuminen!" yms uhkaavaa. Astuin sitten ulos, niin lähtivät, kun sanoin että mitä jos päästän ton koiran irti? Poliiseja ei onneksi tarvinnut tilanteeseen hankkia. Mielessä kyllä kävi.
Tämän jälkeen koiramme on kuitenkin pelännyt humalaisia, heti jos jossain ojanpohjalla jöllöttää joku juoppo niin menee epävarmaksi ja ärisee ja murisee..

 

[:-/]

En ihan samaa ajatellut, muta jotain tähän suuntaan kuitenkin.

Älkää käsittäkö väärin, amstaffin omistajalla on järkevää juttua, mutta ei normaali, tervepäinen koira saa elinikäisiä traumoja ja muutu varautuneeksi tai peräti aggressiiviseksi siitä syystä, että sen päälle käydään.

Omani päälle on käyty muutaman kerran, joista yhdessä kävi aidosti pahasti. Koirani menetti puolet korvastaan, kun Bull terrieri riepotteli 5kk ikäistä pentuani kuin villasukkaa. Koirani on tänäpäivänä täysin normaali ja trevepäinen koira, joka tulee kaikkien koirien kanssa toimeen loistavasti, eli sille ei jäänyt MITÄÄN henkisiä arpia, vaikka sen kävi melko pahasti.

Jos koira saa traumoja, on tietenkin hienoa, että se ymmärretään ja osataan ottaa koiran loppuelämässä huomioon. Mutta myös me koirien ostajat voimme vaikuttaa siihen, minkälaisia pentuja tänne maanpäälle tehdään. Jos me jätämme ostamatta ne huonon hermorakenteen omaavat vässykät, ehkä kasvatustyöhönkin panostetaan vähän enempi. Ja näinollen saamme koiria, jotka eivät sekoa loppuelämäkseen ja muutu agressiiviseksi sen vuoksi, että niiden päälle käydään.

Olen Chef kanssasi aivan samaa mieltä siinä, että kasvattajilla on suuri vastuu. Ikävä kyllä pentueissa on monesti myös niitä "heikkoja" pentuja, jotka ovat psyykkisesti tasapainottomampia kuin muut. Niitä ei monia halua, koska ne eivät ole näyttelykoiria. Ei niitä myöskään "laiteta piikille" kun se ei ole tapana. Minä usein "pelastan" näitä ei toivottuja tai hankalaksi katsottuja koiria.

Eivät nämä yksilöt ole hankalia, jos saavat elää ns. turvattua elämää, mutta ulkoa tulevat uhkat ovat niille pahaksi. Onhan meitä ihmisiäkin, jotka olemme arvaamattomia, ja uhkia. Eikä sitä meistäkään näe heti. Ja meitäkin yritetään kontrolloida eri keinoin - lääkkein ja terapioin.

Minun koirani eivät ole koskaan hyökänneet ensin, mutta myönnän, että esim. rodunomaiselle luonteelleen arempi koira muuttuu aremmaksi ja agressiivisemmaksi, kun se päälle käy ihminen. Eikä siinä auta sen jälkeen "terapia" eikä muukaan. Vaikka elämä muuten olisi kuinka tasapainoista ja turvallista, niin koira on jatkuvasti varuillaan.

Ja minulla todella on kokemusta koirista jo yli 40 vuoden ajalta - nimenomaan suojelus- ja taistelukoirista. Eli en ole noviisi enkä puhu vain "tunteesta tai mutusta"- lähtöisin. Jos koirani olisi ympäristölleen vaaraksi enkä kykenisi sitä hallitsemaan, veisin sen lopettavaksi, mutta mielestäni on väärin, että muutama koiristani on joutunut tilanteeseen, joissa niiden huonot puolet nousevat esiin, vaikka tilanne on ollut niistä ja minusta riippumaton.

 

[Saraldo]

Tämä on yleinen virhe nimittäin, minkä pienten koirien omistajat tekee jos vaikka irtokoira tulee vastaan - ottavat fifinsä syliin. Tämä nimittäin todellakin provosoi sitä toista koiraa hyökkäämään.

Mitä muita vaihtoehtoja mulla olisi, kuin ottaa koira syliin, jos irtokoira juoksee hampaat irvessä kohti? Mä uskon, että se voi provosoida koiraa lisää, mutta en mä voi sitä siihen maahankaan jättää raadeltavaksi.

 

[ikävä juttu]

Mitä muita vaihtoehtoja mulla olisi, kuin ottaa koira syliin, jos irtokoira juoksee hampaat irvessä kohti? Mä uskon, että se voi provosoida koiraa lisää, mutta en mä voi sitä siihen maahankaan jättää raadeltavaksi.

Ymmärrän kyllä jos se koira on jo ihan lähellä. Mutta jos pitää vähän välimatkaa eikä suoraan ole hampaat irvessä juoksemassa kohti, niin sinun pitäisi astua irtokoiran ja oman koiran väliin ja esim polkea maata ja ärähtää äänekkäästi, harvemmin ne koira-aggressiiviset irtolaiset ihmisen kimppuun kuitenkaan hyökkää ja tuollainen mahdollisimman isolta ja uhkaavalta näyttäminen tehoaa lähes kaikkiin tapauksiin.

 

[Saraldo]

Ymmärrän kyllä jos se koira on jo ihan lähellä. Mutta jos pitää vähän välimatkaa eikä suoraan ole hampaat irvessä juoksemassa kohti, niin sinun pitäisi astua irtokoiran ja oman koiran väliin ja esim polkea maata ja ärähtää äänekkäästi, harvemmin ne koira-aggressiiviset irtolaiset ihmisen kimppuun kuitenkaan hyökkää ja tuollainen mahdollisimman isolta ja uhkaavalta näyttäminen tehoaa lähes kaikkiin tapauksiin.

Tällaisesta mä en itse asiassa ole koskaan kuullutkaan, täytyykin kokeilla jos tuollainen tilanne vielä vastaan tulee . Mut mä vähän luulen, että sitä tulee kuitenkin vaistomaisesti kaapattua se oma koira syliin ennen kuin toinen koira ehtii lähelle... Ja jos se koira ei sitten pelkääkään mua ja se yltääkin meidän koiraan?

 

["vieras"]

Chef, en jaksa tässä mitään jänkkäyskisaa ylläpitää.
Kokemuksella voin vain sanoa koiran voivan muuttua YHDESTÄ hyökkäyksestä pelokkaaksi ja agressiiviseksi, vaikka toisin väitit.
Enkä ikinä veisi lapseltani lemmikin tuomaa yhdessä ulkoilun iloa vain siksi että on pienenpieni mahdollisuus kamalaan onnettomuuteen. Voin varmistaa että koirani ja lapseni soveltuu tähän ja että eläin on lapseni hallittavissa.
Elämässä vain joskus sattuu hirveitä, en silti kääri lapsiani kuplamuoviin ja lukitse kotiin.
On monia hyviä syitä miksi lapselle ei voi antaa koiran ulkoilutusvastuuta, löysit vain sen huonoimman.

 

[ikävä juttu]

Tällaisesta mä en itse asiassa ole koskaan kuullutkaan, täytyykin kokeilla jos tuollainen tilanne vielä vastaan tulee . Mut mä vähän luulen, että sitä tulee kuitenkin vaistomaisesti kaapattua se oma koira syliin ennen kuin toinen koira ehtii lähelle... Ja jos se koira ei sitten pelkääkään mua ja se yltääkin meidän koiraan?

Itsellänikin tekisi mieli kyllä kaapata pieni koira toisinaan syliin kun on käynyt näin (meillä on pyreneittenkoiran lisäksi venäjäntoy). Mutta siitä tulee oikeasti vain lisää sähellystä.
En usko että Suomessa juurikaan olisi sellaisia irtokoiria jotka ympäri vuoden asustelisivat kadulla, vaan lähinnä nämä irtokoiratapaukset on omistajiltaan karkuun livahtaneita musteja jotka saadaan yleensä vielä saman päivän aikana takaisin oikeisiin koteihinsa. Kannattaa tarkkailla miten koira lähestyy. Jos se lähestyy vähän kierrellen ja kaarrellen, eikä tuijota sinua/koiraasi se ei ole hyökkäämässä. Kuitenkin kannattaa hätyytellä pois, ja muista ohikulkijoista välittämättä vaikka polkea jalkaa, röyhistellä rintaa ja kiroilla kuin merimies

 

[:-/]

Tällaisesta mä en itse asiassa ole koskaan kuullutkaan, täytyykin kokeilla jos tuollainen tilanne vielä vastaan tulee . Mut mä vähän luulen, että sitä tulee kuitenkin vaistomaisesti kaapattua se oma koira syliin ennen kuin toinen koira ehtii lähelle... Ja jos se koira ei sitten pelkääkään mua ja se yltääkin meidän koiraan?

Vaikka omat koirani olisivat olleet ns. taistelukoiria joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi, niiin eivät ne sitä ole halunneet eli olen itse itse asettunut siihen väliin. Olen "roikottanut ja työntänyt" omaa koiraani pois ja "potkinut" hyökännyttä koiraa loitommalle. Olen siis ollut valmis itse ottaman vastaan puremat ja hyökkäyksen - se vain on vaistomainen toiminta tuossa tapauksessa. Silti en ole kaikkea negatiivista onnistunut estämään, koska koira reagoi myös henkisesti eikä vain fyysisesti eli tapaus jättää aina jälkensä etenkin jo valmiiksi herkkään koiraan.

Meillä eräskin koira joutui pahoinpidellyksi omassa kotonaan, kun varkaat tänne murtautuivat - kaikkeen emme me ihmisetkään voi varautua, vaikka kuinka yritämme...

 

["miina"]

Minäpä luulen että lehden tyyliin sopien sana "raateli" on liioitelu. Luulen että perhoskoira on kuollut kertapuraisuun. saattaisi kuolla jopa leikkimieliseen painiin berhandilaisen kanssa. Torilla oli tietääkseni koirienpitokielto. Koskien siis sekä berhandilaisia että perhoskoiraa. Koira on eläin kokoon katsomatta. uros uhittelee urokselle jne. ilman että päässä on sen kummempaa vikaa. Eläin mikä eläin. Ei arvioi päässään että "empäs käykkään ottamaan mittaa tuosta, koska se on niin pieni" Ikävä juttu pikkukoiralle ja sen omistajalle, mutta löisin vaikka vetoa että hyvä mieli ei ole berhandilaisenkaan omistajalla nyt.

 

[Black Diva´s]

Torille saa viedä koiran kyllä, vaikka niitä ei sinne yleiseen toriaikaan saakkaan viedä. Tuo toriaka tarkoittaa sitä aikaa aamusta iltapäivään jolloin torilla myydään yleisesti elintarvikkeita.

Iltatorille ja markkinoille koirat saa kyllä viedä ja toriajan ulkopuolella koirien kanssa saa toreille (ja jopa turuillekin) mennä aivan vapaasti.

Mulla on viis pientä koiraa enkä ota niitä syliin ja kyllä vaan oma kehoni kieli viestittää niin omille koirilleni kuin myös niille vieraille koirille mitä minä tilanteissa laumani johtajana määrään.