Miksi ihmiset hankkii monta lasta ja sitten valittaa, että on niin raskasta ja ne, joilla on vaan yksi lapsi pääsee liian helpolla...?!

[tähdenlento09]

Ja pöh, eipäs yleistetä.
Mä olen täysin tyytyväinen lasteni lukumäärään ja liikun helposti kaikkien viiden lapseni kanssa.
Enkä kyllä osaa millään lailla kadehtia perheitä joissa on yksi lapsi.
Sisarukset ja iso perhe on mun näkökulmasta rikkaus :heart:

 

[Kowalski]

No tää on sun kokemus yhdestä neljän lapsen äidistä. Mulla taas on kokemusta yhdestä kahden lapsen äidistä, joka oli pitkään yhden lapsen äiti ja hänen koko äitiytensä on ollut valitusta ja voivotusta vaikka tukiverkot on todella hyvät. En usko että liittyy niinkään lapsilukuun kuin asenteeseen tai vaikkapa jonkinasteiseen masennukseen. Joillakin masennus voi vaikuttaa kuvailemallasi tavalla.

Masennuksesta ollaan vihjailtu hänelle, muttei hänellä kuulemma sellaista ole.
Johtui mistä tahansa, niin ei tunnu hyvältä idealta alkaa tekemään vielä viidettä lasta siihen samaan syssyyn :| , kun jo nyt on rankkaa ja vaikeaa.

 

[Madicken04]

Mikähän siinä on, että 1-2 n lapsen äidillä on siis monen mielestä OIKEUS valittaa ja pyytää ja saada apua jne. mutta jos monen lapsen äiti kehtaa edes myöntää olevansa joskus väsynyt, niin sille on laitettava heti luu kurkkuun, että mitäs menit niin monta lasta tekemään!
Harvoin minä tai muut tuntemani monilapsiset valitetaan, pienperheelliset sitäkin useammin. Mutta pyllystä on tämä teidän ajattelutapa, sanonpahan vaan!

Saa myöntää että on väsynyt, saa pyytää apua, saa valittaa MUTTA olisi kivaa jos osaisi muutakin kuin valittaa (viittaan nyt tähän kaveriini).

Mun mielestä monen lapsen äidin täytyy myös ymmärtää, että vaikka minä otan kaverin lapsen (yksi lapsi) joskus hoitoon, niin hänen neljää lastansa en ota. En jaksa, niitä on liikaa. Yhden kerrallaan voin ottaa. Jos se ei sovi hänelle, niin en ota sitä yhtäkään sitten.

Ja se, että monen lapsen äiti valittaa unen, rahan ja oman ajan puutteesta AINA kun nähdään/kuullaan, on rasittavaa kuunneltavaa. Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop. Kun sitä ruikutusta samoista aiheista kuuntelee ihan joka kerta kun tavataan tai puhutaan puhelimessa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin lopulta on pakko sanoa että ole jo hiljaa, en jaksa enää kuunnella, miksi teit neljä lasta ja haluat vielä viidennenkin jos kuitenkin koko ajan valitat vaan siitä, miten kammottavaa ja rankkaa ja rahallisesti köyhää teillä on, eikä nukkuakaan saa koskaan eikä kusellekaan pääse yksin?!

Ei koske siis kaikkia monen lapsen äitejä: tunnen myös sellaisia, jotka eivät valita 24/7.

Jokaisella on oikeus valittaa, joskus. Mutta ei aina ja loputtomiin. :xmas:

Hienoa että yhden ystäväsi perusteella tuomitset kaikki monen lapsen äidit. Luulin että olet älykäs.

Missä kohtaa siinä oli tuomittu kaikki suurperheiden äidit?

Sain kyllä tekstistä käsityksen että puhui tuosta yhdestä kaveristaan.

 

[vieras]

Ei koske siis kaikkia monen lapsen äitejä: tunnen myös sellaisia, jotka eivät valita 24/7.

Jokaisella on oikeus valittaa, joskus. Mutta ei aina ja loputtomiin. :xmas:

Hienoa että yhden ystäväsi perusteella tuomitset kaikki monen lapsen äidit. Luulin että olet älykäs.

Mä kirjoitin vain tästä yhdestä tutustani, kahdesti. En tuominnut kaikkia monen lapsen äitejä, sen väänsin ihan rautalangasta tuossa tekstissäkin . Enkä missään kohdassa väittänyt että yleistin tämän koskemaan kaikkia monilapsisia perheitä. Turha väittää mitään muuta.

Jos koko muu tekstisi kertoo yleistämisestä niin ei sitä yhdellä lauseella voi korjata. Asennehan sulla on se viallinen. Et tajua että kyse on persoonasta ei lapsien lukumäärästä.

 

[Kowalski]

Meillä 5 ja kuudes tulossa. Ei ole tullut mieleen valittaa mutta jatkuvaa kuittailua meidän perheen lapsimäärästä tulee aina. Nyt rv.26 ja ykskin valopää katsoi asiakseen kertoa että ehkäisy on keksitty.

Tuo on idioottimaista, ja aika yleistä kait.
Juuri eräs tuttuni sanoi että "eiks ne osaa ehkäistä?" kun kerroin yhteisen ystävämme saavan syksyllä neljännen lapsensa :headwall:

 

[vieras]

Mikähän siinä on, että 1-2 n lapsen äidillä on siis monen mielestä OIKEUS valittaa ja pyytää ja saada apua jne. mutta jos monen lapsen äiti kehtaa edes myöntää olevansa joskus väsynyt, niin sille on laitettava heti luu kurkkuun, että mitäs menit niin monta lasta tekemään!
Harvoin minä tai muut tuntemani monilapsiset valitetaan, pienperheelliset sitäkin useammin. Mutta pyllystä on tämä teidän ajattelutapa, sanonpahan vaan!

Saa myöntää että on väsynyt, saa pyytää apua, saa valittaa MUTTA olisi kivaa jos osaisi muutakin kuin valittaa (viittaan nyt tähän kaveriini).

Mun mielestä monen lapsen äidin täytyy myös ymmärtää, että vaikka minä otan kaverin lapsen (yksi lapsi) joskus hoitoon, niin hänen neljää lastansa en ota. En jaksa, niitä on liikaa. Yhden kerrallaan voin ottaa. Jos se ei sovi hänelle, niin en ota sitä yhtäkään sitten.

Ja se, että monen lapsen äiti valittaa unen, rahan ja oman ajan puutteesta AINA kun nähdään/kuullaan, on rasittavaa kuunneltavaa. Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop. Kun sitä ruikutusta samoista aiheista kuuntelee ihan joka kerta kun tavataan tai puhutaan puhelimessa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin lopulta on pakko sanoa että ole jo hiljaa, en jaksa enää kuunnella, miksi teit neljä lasta ja haluat vielä viidennenkin jos kuitenkin koko ajan valitat vaan siitä, miten kammottavaa ja rankkaa ja rahallisesti köyhää teillä on, eikä nukkuakaan saa koskaan eikä kusellekaan pääse yksin?!

Ei koske siis kaikkia monen lapsen äitejä: tunnen myös sellaisia, jotka eivät valita 24/7.

Jokaisella on oikeus valittaa, joskus. Mutta ei aina ja loputtomiin. :xmas:

Hienoa että yhden ystäväsi perusteella tuomitset kaikki monen lapsen äidit. Luulin että olet älykäs.

Missä kohtaa siinä oli tuomittu kaikki suurperheiden äidit?

Sain kyllä tekstistä käsityksen että puhui tuosta yhdestä kaveristaan.

Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop.

Tuossa lauseessahan se tulee ilmi että hänen tuttavapiirissään ei ole kuin monen lapsen valittaja, muut valittaa vaan joskus. Hassua ettei uskalla myöntää jos on jotain monen lapsen äitejä vastaan perustuen sen yhden antamaan kokemukseen, koska niin selvästi on.

 

[vieraampi]

Mä taas häpeäkseni välillä sorrun ajattelemaan että miten yhden ainoan lapsen vanhemmat voi kokea elämän raskaaksi, miten kaksi aikuista ei selviä yhdestä alle metrin mittaisesta. Kun meillä on kaksi eikä tässä nyt mitään ylitsepääsemättömän raskasta ole ikinä ilmennyt..
.

Meillä on vaan 1, joten kokemusta ei sen enemmästä, mutta tää oli ihan kuin mun suustani. Kyllä 2 aikuisen tarvii selvitä yhden alle metrin mittaisen kanssa :kieh:

tähän vain sen verran, että meidän esikoisen kanssa oli kyllä tekemistä selviytyä. vauva huusi koliikkia yöt ja päivät, monesti saatiin se nukahtamaan "yöunille" vasta vähän ennen seiskaa aamulla, kun miehen herätyskello soi seiskalta... siitä sitten kouluun, töihin, kauppaan, kotitehtäviä tekemään... ja minä kuljin ekat 4 kuukautta pelkässä yöpuvussa ja kannoin, kannoin, kannoin ja kannoin vauvaa joka vain huusi...

se on ollut elämäni raskain kokemus, alkuvaihe sen yhden lapsen kanssa. nyt kolmen kanssa ei mikään ikinä koskaan ole tuntunut enää niin vaikealta, eikä tule tuntumaan vaikka näitä mukuloita siunaantuisi vielä 7. että sikäli, kyllä se alta metrinenkin vie isiä ja äitiä kuin pässiä narussa joskus ja sille vaan ei aina mitään voi.

 

[Kowalski]

Jos koko muu tekstisi kertoo yleistämisestä niin ei sitä yhdellä lauseella voi korjata. Asennehan sulla on se viallinen. Et tajua että kyse on persoonasta ei lapsien lukumäärästä.

Koko teksti kertoi tästä tutustani, mutta sulla on toki oikeus olla ihan mitä mieltä tahansa, turha tästä on sen enempää vääntää, itse kai tiedän mistä kirjoitin?
Asennehan mulla on viallinen, joo. Siksipä hengailenkin 4-6- lapsisten perheiden äitien kanssa, ja odotan innolla että eräs heistä saisi vielä yhden vaavin jonka kummitädiksi pääsen :saint:

 

[vieras]

Minulla on viisi lasta ja jokaisella ystävälläni on vähemmän lapsia ja he valittavat aina jostain, minä en juuri koskaan. Voiko tuosta siis päätellä että mitä useampi lapsi sitä vähemmän valittaa? Ainakin minun kohdalla se on mennyt näin, ekasta valitin eniten, nyt ei enää edes ehdi valittaa

 

[tähdenlento09]

Ja se, että monen lapsen äiti valittaa unen, rahan ja oman ajan puutteesta AINA kun nähdään/kuullaan, on rasittavaa kuunneltavaa. Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop. Kun sitä ruikutusta samoista aiheista kuuntelee ihan joka kerta kun tavataan tai puhutaan puhelimessa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin lopulta on pakko sanoa että ole jo hiljaa, en jaksa enää kuunnella, miksi teit neljä lasta ja haluat vielä viidennenkin jos kuitenkin koko ajan valitat vaan siitä, miten kammottavaa ja rankkaa ja rahallisesti köyhää teillä on, eikä nukkuakaan saa koskaan eikä kusellekaan pääse yksin?!

Koko teksti kertoi tästä tutustani, mutta sulla on toki oikeus olla ihan mitä mieltä tahansa, turha tästä on sen enempää vääntää, itse kai tiedän mistä kirjoitin?
Asennehan mulla on viallinen, joo. Siksipä hengailenkin 4-6- lapsisten perheiden äitien kanssa, ja odotan innolla että eräs heistä saisi vielä yhden vaavin jonka kummitädiksi pääsen






Herää kysymys miks ihmeessä hengailet noiden äitien kanssa jos he AINA vaan valittavat?

 

[Voi elämä]

..annettaisko kaikkien elää omaa elämäänsä ihan omien lapsien kanssa

Täällä on aina tätä yksi lapsi - monta lasta - vääntöä, joka on niin turhaa. Minä ainakin nautin helposta elämästäni yhden kanssa, enkä usko että se ketään viiden äitiä harmittaa....

 

[Kowalski]

Herää kysymys miks ihmeessä hengailet noiden äitien kanssa jos he AINA vaan valittavat?

Ei ne valita =) sen enempää kuin kukaan muukaan, se yksi valittaa ja sitä välttelenkin nykyään kuin ruttoa :xmas:

 

[Madicken04]

Mikähän siinä on, että 1-2 n lapsen äidillä on siis monen mielestä OIKEUS valittaa ja pyytää ja saada apua jne. mutta jos monen lapsen äiti kehtaa edes myöntää olevansa joskus väsynyt, niin sille on laitettava heti luu kurkkuun, että mitäs menit niin monta lasta tekemään!
Harvoin minä tai muut tuntemani monilapsiset valitetaan, pienperheelliset sitäkin useammin. Mutta pyllystä on tämä teidän ajattelutapa, sanonpahan vaan!

Saa myöntää että on väsynyt, saa pyytää apua, saa valittaa MUTTA olisi kivaa jos osaisi muutakin kuin valittaa (viittaan nyt tähän kaveriini).

Mun mielestä monen lapsen äidin täytyy myös ymmärtää, että vaikka minä otan kaverin lapsen (yksi lapsi) joskus hoitoon, niin hänen neljää lastansa en ota. En jaksa, niitä on liikaa. Yhden kerrallaan voin ottaa. Jos se ei sovi hänelle, niin en ota sitä yhtäkään sitten.

Ja se, että monen lapsen äiti valittaa unen, rahan ja oman ajan puutteesta AINA kun nähdään/kuullaan, on rasittavaa kuunneltavaa. Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop. Kun sitä ruikutusta samoista aiheista kuuntelee ihan joka kerta kun tavataan tai puhutaan puhelimessa, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin lopulta on pakko sanoa että ole jo hiljaa, en jaksa enää kuunnella, miksi teit neljä lasta ja haluat vielä viidennenkin jos kuitenkin koko ajan valitat vaan siitä, miten kammottavaa ja rankkaa ja rahallisesti köyhää teillä on, eikä nukkuakaan saa koskaan eikä kusellekaan pääse yksin?!

Ei koske siis kaikkia monen lapsen äitejä: tunnen myös sellaisia, jotka eivät valita 24/7.

Jokaisella on oikeus valittaa, joskus. Mutta ei aina ja loputtomiin. :xmas:

Hienoa että yhden ystäväsi perusteella tuomitset kaikki monen lapsen äidit. Luulin että olet älykäs.

Missä kohtaa siinä oli tuomittu kaikki suurperheiden äidit?

Sain kyllä tekstistä käsityksen että puhui tuosta yhdestä kaveristaan.

Yhtä rasittavaa olisi kuunnella 1-2 lapsen äidin tauotonta ja jokapäiväistä valitusta samasta aiheesta , myönnetään, mutta sellaista äitiä ei tuttavapiirissäni ole. Valittavat toki joskus, muttei non stop.

Tuossa lauseessahan se tulee ilmi että hänen tuttavapiirissään ei ole kuin monen lapsen valittaja, muut valittaa vaan joskus. Hassua ettei uskalla myöntää jos on jotain monen lapsen äitejä vastaan perustuen sen yhden antamaan kokemukseen, koska niin selvästi on.

Vieläkään ei aukea tuo yleistäminen tuossa.

Ei tuossakaan sanota että kaikki monenlapsen äidit valittaisivat jatkuvasti. Vain se että yksi tällainen tuttava (4:n lapsen äiti) löytyy. Ja että yhtä rasittavaa oolisi kuulla tuota valitusta myös 1-2 lapsen äideiltä, mutta seilaista ei hänen tuttavapiiriinsä ole eksynyt. Ei siis myöskään kiellä sitä etteikö tällaisiakin äitejä voisi olla.

Itse tunnen ainaisia valittajia sekä yhdenlapsen äideistä että noista suurperheellisistä ja olen samaa mieltä Q-kupin kanssa että rasittavaa tuollainen kaveruus kun muuta ei saa irti. Itsekin ihmettelen jos/kun ihminen tuossa tilanteessa vielä välttämättä haluaa lisää lapsia (oli niitä sitten ennestään se 1 tai 5).

Se että näitä tapauksia löytyy, ei suinkaan tarkoita sitä että kaikki yhden tai viiden lapsen äidit olisivat jatkuvasti valittamassa.

 

[HuliHumppanpuli]

Mikähän siinä on, että 1-2 n lapsen äidillä on siis monen mielestä OIKEUS valittaa ja pyytää ja saada apua jne. mutta jos monen lapsen äiti kehtaa edes myöntää olevansa joskus väsynyt, niin sille on laitettava heti luu kurkkuun, että mitäs menit niin monta lasta tekemään!
Harvoin minä tai muut tuntemani monilapsiset valitetaan, pienperheelliset sitäkin useammin. Mutta pyllystä on tämä teidän ajattelutapa, sanonpahan vaan!

Meillä 5 ja kuudes tulossa. Ei ole tullut mieleen valittaa mutta jatkuvaa kuittailua meidän perheen lapsimäärästä tulee aina. Nyt rv.26 ja ykskin valopää katsoi asiakseen kertoa että ehkäisy on keksitty. En onnitteluja odota mutta ei minun mielestäni ole asiallista puuttua ja pahoitella ja voivotella kenenkään lapsimäärää. Meille tämä on iloinen asia mutta kukaan tapaamani "vain muutaman äiti" ei ole raskauttani asiallisesti ole ottanut. Ja kun kuitenkaan kysymys ei ole siitä että arki ei rullaisi, harrastettaisi ja lapset olisi hunningolla. Päinvastoin ei ole ikinä tarvinnut hävetä. :heart:

Meillä on 4 lasta (kolme raskautta ) ja yks valopää katsoi asiakseen kerran kommentoida, että "ette oo sit navalle ruikkimisesta kuulleet " ja nauroi päälle. Voit uskoa, että sanoin rumasti takaisin! Miten helvetin fiksuja ihmiset kuvitteleekaan olevansa

 

[.]

Mutta miettikääs, kuinka helppoa lapsettomilla on!

 

[hannamaria]

Mutta miettikääs, kuinka helppoa lapsettomilla on!

tai sinkuilla!

 

[Mie taas]

Minulla ei ole monta lasta, vain kaksi. Ja olen tyytyväinen. Mutta itsekin saatan sanoa jotain vastaavaa, jos joku yksilapsinen alkaa neuvoa jotain toista aivan eri tilanteessa. Yksilapsiset eivät ymmärrä, että useamman lapsen perheessä on paljon työtä. He saattavat neuvoa esim. kasvatuksesta vaikka eivät tiedä, että yhden lapsen kanssa tietysti lähes kaikki on helppoa. Siis vastaus: minä saatan mainita yksilapsisuudesta vain silloin, jos joku yksilapsinen esittää palstalla neuvoja jollekin useampilapsiselle, en valittaakseni.
Esim. tyyliin, että" me tehdään näin" ja "eihän lasten kanssa tarvitse kotiin jäädä" ja "ihmettelen kun jotkut muka eivät ehdi mitään" ja saimia ja muita yhden lapsen julkkisäitejä lainatakseni: " miksi äiti lakkaa olemasta nainen " jne.
Siis tottakai yhden lapsen kanssa ehtii ja jaksaa vaativankin uran, mutta ihmisen voima ja aika on rajallista, ja 3 lasta vaatii varmasti esim. 3 kertaa enemmän työtä ja aikaa kuin 1.
"yksi lapsi on harrastus, kaksi työtä, kolme hulluuttta"

Nyt se selvis! Moon hullu! No, tiesin sen jo )
Mutta lainasin tuota sen takkee, että tahdoin vaan jatkaa keskustelua sillä, että vanhemmat on erilaisia. Toinen ei jaksa sen yhdenkään kanssa, ja sen on ok, sille. Toisella 6 ja hän on onnesta soikiona kun on lapsia ja touhua. Rankkaa molemmat päät, uskon sen. Nyt voisinkin tulostaa tän ketjun lääkärilleni ja vaatia lähetettä sterilisaatioon. Perustelut: " Miusta tulee kiukkunen ämmä jos vielä kerran käypi vahinko. Ja nunnaa ei miusta saa."
Himot ne on hiirelläki )

 

[umbrella-]

Luin vain aloituksen eli en koko ketjua, mutta mielestäni en ole kyllä ikinä kahdenkaan lapsen äitinä valittanut, että onpa raskasta... Tosin me oltiin 6 vuotta yksilapsinen perhe ja silloinkin oli raskaita aikoja, varsinkin taapero ikä, kun poika ole äärettömän villi ja meneväinen niin ei ehtinyt kuin hiki päässä perässä juosta. Siinä syy, etten voinut edes kuvitella tekeväni toista lasta heti perään. Mutta pääosin olen kyllä nauttinut lapsistani valituksen sijaan.

Kumma muuten, ettei meille kukaan koskaan sanonut, että onpa teillä helppoa kun on vaan yksi lapsi... Tai sitten se johtui siitä, että ihmisille tuli hiki pelkästään pokamme menon katselemisesta. Eräskin äiti jolla oli samanikäinen taapero kun meillä ja pieni vauva vielä lisäksi, kauhisteli aina vaan miten jaksoin tuon energispakkauksemme kanssa

 

[vieras]

Mikähän siinä on, että 1-2 n lapsen äidillä on siis monen mielestä OIKEUS valittaa ja pyytää ja saada apua jne. mutta jos monen lapsen äiti kehtaa edes myöntää olevansa joskus väsynyt, niin sille on laitettava heti luu kurkkuun, että mitäs menit niin monta lasta tekemään!
Harvoin minä tai muut tuntemani monilapsiset valitetaan, pienperheelliset sitäkin useammin. Mutta pyllystä on tämä teidän ajattelutapa, sanonpahan vaan!

Tuossa on kyllä vähän perää. Kyllä yhden lapsen äidille annetaan neuvolasta apua kun taas usein nykyään suurperheen äiti jätetään ilman, kun on "itse " lapsensa hankkinut.
Minä henkilökohtaisesti en ymmärrä, miten kaksi vanhempaa (kaikilla on, paitsi jos toinen kuollut) ei yhtä lasta hoida valittamatta rankkuudesta.

 

[vieras]

Luin vain aloituksen eli en koko ketjua, mutta mielestäni en ole kyllä ikinä kahdenkaan lapsen äitinä valittanut, että onpa raskasta... Tosin me oltiin 6 vuotta yksilapsinen perhe ja silloinkin oli raskaita aikoja, varsinkin taapero ikä, kun poika ole äärettömän villi ja meneväinen niin ei ehtinyt kuin hiki päässä perässä juosta. Siinä syy, etten voinut edes kuvitella tekeväni toista lasta heti perään. Mutta pääosin olen kyllä nauttinut lapsistani valituksen sijaan.

Kumma muuten, ettei meille kukaan koskaan sanonut, että onpa teillä helppoa kun on vaan yksi lapsi... Tai sitten se johtui siitä, että ihmisille tuli hiki pelkästään pokamme menon katselemisesta. Eräskin äiti jolla oli samanikäinen taapero kun meillä ja pieni vauva vielä lisäksi, kauhisteli aina vaan miten jaksoin tuon energispakkauksemme kanssa

Ehkä sinä et valittanut siitä rankkuudesta, joten toisten ei tarvinnut muistuttaa sinulle, että heillä on monta kertaa enemmän työtä. Sinä tiesit, etä on helppoa (verrattuna että pitäisi juosta moneen suuntaan monen eläväisen perässä)?

Tosiasia on, että kyllä suurissa perheissä eläväisyys karsiutuu. Ei kukaan pysty juosta moneen suuntaan ja lapset opetetaan kilteiksi. He yleensä pysyvät jo 2v siellä missä käsketään.

 

[Lilli]

Minä taas olen tehnyt tietoisesti valinnan, yksi lapsi riittää, koska tiedän ja uskon että useammasta lapsesta on luonnollisesti enemmän työtä kuin yhdestä, tottakai se niin on.Periaatteessa äidin uupumus ei kuitenkaan katso lapsilukua ja ne tilanteet on syytä ottaa vakavasti jos joku valittaa uupumista, oli kyseessä sitten yksi tai useampi lapsi.Mutta, minulla on tämä ihana yksi lapsi ja työtä piisaa välillä hänestäkin vaikkakaan eihän se mikään tuplahomma olekaan.Mutta minä nautin suunnattomasti kun ei tartte pukea kuin se yksi lapsi, nautin todella.Ei tarvi syötellä kuin se yksi lapsi, ei tarvi vaihdella vaippoja kuin yheltä, ihanaa!Nautin kuulkaa täysin tästä vapaudesta minkä yksi lapsi suo!Matkustellakin voi ihan eri tavoin jne jne..ja ennenkaikkea jaksaa antaa aikaa sille yhdelle joka päivä!Tunnen olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa monilapsisiin verrattuna ja sanon sen vieläpä ääneen!Onhan minun etuoikeutettua asemaani montakin kertaa monilapsiset kadehtineet ja toisaalta olenhan minäkin miettinyt miltä tuntuis olla useamman lapsen äippä.Mutta näin on hyvä nyt ja hyvältä tuntuu.Olen nähnyt paljon nääntyneitä hahmoja monen lapsen kanssa mutta sitten taas toisaalta niitäkin jotka ovat elämänvauhtia täynnä monen lapsensa kanssa ja olen nähnyt nääntyneitä yhden lapsen perheitä ja sitten taas niitäkin joilla on voimaa sen yhdenkin kanssa kuten minulla.Mutta ei kai tuo uupuminen aina lapsiluvusta ole kiinni, sen takana voi toki olla paljon muutakin..

 

[Heila]

Sanopa muuta.Mulla on yks tuttu joka johon tutustuin kun hällä oli kaksi lasta. Esikoisen vauva-ajasta kertoili tyylin että oli rankkaa,piti viedä töihin ja laittaa hoitoon kun tuntu että seinät kaatuu päälle. Toisen kuitenkin teki ja sama valitus jatkuu. On rankkaa kun on kaksi lasta,on rankkaa kun ei päässyt baariin,ei anoppi viittyny hoitoon ottaa niin en päässyt baariin tms.
Ja kolmas syntyy kohta..... :headwall: Miksi kaikenmaailman juopot ja saamattomat äidit saa lapsia mutta muut ei????? |O |O

 

[annim]

Kyllä mä väitän, että osaltaan mä pääsen noitten kahden kanssa helpommalla kun vaan yhden kanssa. Ne viihtyy yhdessä ja koko ajan ei tartte olla keksimässä leikkejä, kun ne kahdestaan touhuaa. Toisissa asioissa voi olla vaikeempaa kun vaan yhen kanssa, mutta sou, sitten on

samaa mieltä näiden kolmen kanssa! yhden kanssa joutui jatkuvasti seurustelemaan eikä viihtynyt hetkeäkään yksin. nyt kun on kolme niin niistä on seuraa toisilleen ja kattovat hyvin toistensa perään.tosin sitten tappelevatkin paljon...

 

[emja]

Jotkut tykkää valittaa enemmän kuin toiset. Ehkä ne haluaa huomiota ja kiitosta siitä että jaksavat lapsensa/lapsiensa kanssa. Jokainen lapsi on yksilö, ne käyttäytyy erilailla jonkun perheen lapset voi olla tosi villejä toisessa perheessä taas miltei enkeleitä. Kasvatuksesta riippuu tietysti osin miten lapset käyttäytyy. Meillä on tietyt säännöt joita pitää noudattaa ja päivärutiini. En ole koskaan valittanut jaksamistani, rakastan lapsiani ja haluan olla heidän kanssaan. Joskus on huonompia päiviä joskus parempia.

Jos lapsi on terve niin kyllä sen kanssa pärjää. Koliikkivauvat yms vievät aivan varmasti voimat keneltä tahansa. Ihminen tarvii unensa.

Mun yksi kaveri saa kuullostamaan lapsen hoidon aivan kauhean vaikeelta. Monet kerrat olen saanut kuulla valitusta. Mutta mitä hänenkin puheista olen saanut selvää niin hän voisi muuttaa tiettyjä asioita niin uskoisin että olisi pikkusen helpompaa hänelläkin. Esimerkkinä voisin mainita rutiinit. Nukkumaan samaan aikaan eikä silloin vasta kun nukuttaa eikä koko päivää ajella autolla ympäri kylää että saa lapsen nukahtamaan. Eihän sitä illalla sitten enää nukuta!

En ihan koko ketjua lukenut lävitse mutta jossain mainittiin kahdenlaisia äitejä jotka reissaavat ja toiset jotka selittelee lapsilla sitä etteivät lähde mihinkään. Mä kuulun sellaiseen ryhmään jotka ottaa lapsen tarpeet ensin huomioon ja sitten vasta omat menoni. Mä en reissannu ennen kuin lapset ovat pikkasen kasvaneet. Mua hirvittää katsella että viikon vanhaa lasta kiikutetaan ympäri suomee ja kauppakeskuskuksia. Ekan kerran lähdin neuvolaa pitemmälle pojan kanssa kun hän oli 3,5kk ja matka suuntautui mummulaan.

Jokainen tietty tyylillään..

 

[sapettaa]

mua taas ärsyttää suunnattomasti mun sisko jolla on yksi lapsi... itselläni on kolme, joista kuopus saman ikäinen kuin siskon muksu. Siskoni jatkuvasti kitisee että voisin ottaa hänen lastaan hoitoon että siinä se neljä menee missä kolmekin ja kun hänellä on niin raskasta kun käy töissäkin ja kyllä minulla on niiin helppoa kun olen kotona kolmen alle viisivuotiaan kanssa. vittu et tekis joskus mieli lykätä meidän muksut sille viikonlopuksi hoitoon niin tajuais että ei se neljä ole todellakaan sama asia kuin kolme omaa! mutta siskonihan ei voi ottaa meidän lapsia ikinä hoitoon kun hänellä on niin pieni asunto ja raskasta kun käy töissä.