Miksi ihmiset hankkii monta lasta ja sitten valittaa, että on niin raskasta ja ne, joilla on vaan yksi lapsi pääsee liian helpolla...?!

[oda]

Minulla kun on sellainen mielikuva, että yksilapsisille perheille kaikki tuntuu olevan vaikeampaa, kuin heille, joilla on useampia lapsia. B)

tämän minäkin olen huomannut! on olemassa kahdenlaisia perheitä:
1) perhe, johon syntyy lapsia ja he liikkuvat ja kyläilevät ja matkustavat melkein kuten ennekin, eivätkä lapset ole esteenä
2) perhe, joka käyttää lasta/lapsia tekosyynä siihen, ettei voi tehdä mitään.

me kuulumme ekaryhmään.

Tämä on totta! Jotkut eivät voi esim. harrastaa mitään, osallistua juhliin (joihin lapsetkin tervetulleita) tms. kun on lapsi/lapsia ja niin tiukat rutiinit. En voi ikinä ymmärtää tätä.

 

[Poopoo]

Minusta taas tuntuu että ykslapsisella on vaikeaa leikki-iässä, kun ei ole sisarusta.. mene ja tiedä. Onhan monilapsisella, jos harrastukset meneepäällekkain ja kilpailut ja ukko sattuu olemaan kommenuksella silloin.. Mutta jokainen kantakoon oman ristinsä, tai jokainen on oman onnensa seppä!

 

[Fleur de la Cour]

Mä taas häpeäkseni välillä sorrun ajattelemaan että miten yhden ainoan lapsen vanhemmat voi kokea elämän raskaaksi, miten kaksi aikuista ei selviä yhdestä alle metrin mittaisesta. Kun meillä on kaksi eikä tässä nyt mitään ylitsepääsemättömän raskasta ole ikinä ilmennyt..

Mutta sitten tajuan että on aika korjata omaa asennetta, kaikki kokevat asiat ihan eri tavalla ja itse en ole valvomisia kokenut pahemmin joten en tiedä mitä pohjaton väsymys on.

Olisihan se mukava että kaikki nauttisivat ja kokisivat mukavaksi sen arjen ja lasten lukumäärän joka on.

Yksilapsisilla tahtoo mennä niiiiin överiksi monet asiat, lapsen pitää käyttäytyä kuin aikuinen jo 2 vuotiaana, ylisuojellaan ja stressataan pikkuasioista, toisaalta hellitään tavaralla, joita lapsi ei kaipaa.

Nämä on näitä yleistyksiä joita vois ylenmäärin kirjoitella myös monilapsisista, vaikkei ne välttämättä pitäiskään paikkaansa.

 

[Silmukka-]

yks kahden lapsen äiti tuli sanomaan ettet sie VOI tietää väsymyksestä mitään. :headwall:

Mä oon saanut kuulla aikoinani ties ja keneltä ton suuntasia kommentteja.
Lähinnä perhekerhossa..

Okei mun vauvat ovat nukkuneet kivasti, uhmaikää ei pahemmin näkynyt kummallakaan, pienestä ikäerosta huolimatta en muista kuin yhden pätkän joku talvi kun tappelivat paljon, ovat hirmu helppoja lapsia ja keskenään ylimmät ystävykset.

Jostain syystä monista tuntuu etten ole oikeaa äitiyttä kokenut kun en ole ollut ikinä kuoleman väsynyt tai hermot vuosia riekaleina. Aina se kurjuus vaan kasvattaa...

 

[KolmeKertaa]

Mä taas häpeäkseni välillä sorrun ajattelemaan että miten yhden ainoan lapsen vanhemmat voi kokea elämän raskaaksi, miten kaksi aikuista ei selviä yhdestä alle metrin mittaisesta. Kun meillä on kaksi eikä tässä nyt mitään ylitsepääsemättömän raskasta ole ikinä ilmennyt..

Mutta sitten tajuan että on aika korjata omaa asennetta, kaikki kokevat asiat ihan eri tavalla ja itse en ole valvomisia kokenut pahemmin joten en tiedä mitä pohjaton väsymys on.

Olisihan se mukava että kaikki nauttisivat ja kokisivat mukavaksi sen arjen ja lasten lukumäärän joka on.

Yksilapsisilla tahtoo mennä niiiiin överiksi monet asiat, lapsen pitää käyttäytyä kuin aikuinen jo 2 vuotiaana, ylisuojellaan ja stressataan pikkuasioista, toisaalta hellitään tavaralla, joita lapsi ei kaipaa.

Nämä on näitä yleistyksiä joita vois ylenmäärin kirjoitella myös monilapsisista, vaikkei ne välttämättä pitäiskään paikkaansa.

Ihan olen tän kantapään kautta huomannut, ei ole mikään yleistys.

 

[Poopoo]

yks kahden lapsen äiti tuli sanomaan ettet sie VOI tietää väsymyksestä mitään. :headwall:

Mä oon saanut kuulla aikoinani ties ja keneltä ton suuntasia kommentteja.
Lähinnä perhekerhossa..

Okei mun vauvat ovat nukkuneet kivasti, uhmaikää ei pahemmin näkynyt kummallakaan, pienestä ikäerosta huolimatta en muista kuin yhden pätkän joku talvi kun tappelivat paljon, ovat hirmu helppoja lapsia ja keskenään ylimmät ystävykset.

Jostain syystä monista tuntuu etten ole oikeaa äitiyttä kokenut kun en ole ollut ikinä kuoleman väsynyt tai hermot vuosia riekaleina. Aina se kurjuus vaan kasvattaa...

Hih, tämä on tuttua. Mun 3

ensimmäistä lasta olivat niiiiin helppoja kuin olla jo voi! Kaverit oli kateellisia, kun vauvat oli aina niin kilttejä (ovat vieläkin) Nukkuvat hyvin, leikkivät kiltisti jne.. Mutta sitten teinlapsen.. Auta armias, ihan erilainen, kauhean tempperamenttinen, yövalvominen tuli tutuksi mulle. Kaikki oli just sitä, mistä aina varotellaan!

 

[Fleur de la Cour]

Mä taas häpeäkseni välillä sorrun ajattelemaan että miten yhden ainoan lapsen vanhemmat voi kokea elämän raskaaksi, miten kaksi aikuista ei selviä yhdestä alle metrin mittaisesta. Kun meillä on kaksi eikä tässä nyt mitään ylitsepääsemättömän raskasta ole ikinä ilmennyt..

Mutta sitten tajuan että on aika korjata omaa asennetta, kaikki kokevat asiat ihan eri tavalla ja itse en ole valvomisia kokenut pahemmin joten en tiedä mitä pohjaton väsymys on.

Olisihan se mukava että kaikki nauttisivat ja kokisivat mukavaksi sen arjen ja lasten lukumäärän joka on.

Yksilapsisilla tahtoo mennä niiiiin överiksi monet asiat, lapsen pitää käyttäytyä kuin aikuinen jo 2 vuotiaana, ylisuojellaan ja stressataan pikkuasioista, toisaalta hellitään tavaralla, joita lapsi ei kaipaa.

Nämä on näitä yleistyksiä joita vois ylenmäärin kirjoitella myös monilapsisista, vaikkei ne välttämättä pitäiskään paikkaansa.

Ihan olen tän kantapään kautta huomannut, ei ole mikään yleistys.

Oletko ihan tosissaan tavannut kaikki yksilapsiset perheet?

 

[vieras]

samaan olen myös törmännyt, että hyvin herkästi tullaan sanomaan, kuinka helppoa on kun on sulla on vain yksi lapsi.
Ja jos esimerkiksi olen kieltäytynyt jostakin kutsusta ja sanonut, että meillä on kiire niin kyllä ihmetellään -miten nyt teille voi kiire olla ?
Sama koskee matkustamista, meidän perhe tykkää matkustella ja mielestäni on hyvä, että lapsi saa kokoa uusia ja erilaisia kulttuureita..... mutta, ei ole kiva kuulla tuttujen suusta sitä ainaista valitusta - helppoa se on teillä matkusta kun ei ole kuin yksi lapsi !!
Meillä on yksi lapsi, entäs sitten. Eiköhän se ole jokaisen oma valinta kuinka monta niitä haluaa.

Yhden lapsen kanssa onnistuu tuo lähes sama elämäntyyli kuin lapsettoman: matkustelu, ym. Yleensä on niin, että kaksi lasta saa esimerkiksi juoksuleikin paremmin pystyy esim. ravintolassa kuin yksi. Ja jos on ainoa lapsi pitkään, kasvaakin yleensä rauhalliseksi ja "pikkuvanhaksi".

Totta on, että jokainen saa valita itse lapsilukunsa. Yhden kanssa pystyy matkustella rahan puolesta ja vaivatontakin se on.

Onkohan niin, että kaikki useampilapsiset eivät jaksa kuunnella yksilapsisten perheiden valitusta, koska tietävät, että yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa. Ja taas yksilapsiset kokevat vähättelynä sen, että joku useampilapsinen mainitsee, että on eri asia raahata mukana useampi kuin yksi, tai pukea pihalle useampi kuin yksi, tai tarkistaa useamman läksyt kuin yhden, tai ripustaa useamman lapsen pyykit kuin yhden tai viikata ne kaappiin, kaikessaha on työtä moninkertaisesti useampilapsisessa perheessä.

Ja toisaalta suomalainen yhteiskunta on todella raaka monilapsisille perheille mielestäni. Monen lapsen äidiltä odotetaan samalla tavalla esim. työelämään menoa, kun nuorin on 3vuotta tai viimeistään koulussa, vaikka kotonakin on hurjasti työtä verrattuna pieneen perheeseen, jossa kaksi aikuista hoitaa yhtä lasta. Joten ehkä väsymys selittää näitä useampilapsisten äitien purkauksia.

 

[huuhhaa]

Useammatkin monilapsiset tuttavaperheemme muistavat aina sanoa, miten helppoa meillä on, kun meillä on vain yksi lapsi. Heillä on niin vaikeaa, kun on monta lasta pienellä ikäerolla. Yhden lapsen kanssa on niin vaivatonta liikkua paikasta toiseen. Yhdelle lapselle on helpompi saada hoitopaikka, jos haluaa itse lähteä jonnekin. Yhteen lapseen ei mene niin paljon rahaa kuin kolmeen jne jne...

Miksi ihmiset hankkivat monta lasta, jos eivät jaksa heitä hoitaa ja pitää valittaa ja kadehtia yksilapsisia perheitä??

Eiköhän se kateus lähde ihan sieltä toiseltakin puolelta. Eräs yhden lapsen omistava ystäväni totesi nähdessään ison mahani, että "ohooh, olet sinä melkoinen, eipä jaksais". Että kiitos vaan onnitteluista, ihan oli toivottu lapsi tämäkin joukkoon! Ei olla enää paljon yhteyttä pidetykään....

Mikäs sen inhottavanpaa kuin joku kauhistelee sitä kuinka monta lasta perheessä on. Jokainen lapsi on toivottu ja haluttu...
Kommentti ette kai te enään tee lapsia on todella loppuun kulnnut kommentti.
Siksi vastaankin näille kyselijöille että tämä vauva on tällä hetkellä viimeisin

loppuuhan se kyseleminen ainakin.

Miksi kadehtisin yksilapsisia perheitä kyllä heilläkin on varmana rankkaa jossain vaiheessa. Ja joo en ole mikään supermamma vaan koen väsymystä ja uupumusta jossain vaiheessa.

 

[vieras]

Minulla kun on sellainen mielikuva, että yksilapsisille perheille kaikki tuntuu olevan vaikeampaa, kuin heille, joilla on useampia lapsia. B)

tämän minäkin olen huomannut! on olemassa kahdenlaisia perheitä:
1) perhe, johon syntyy lapsia ja he liikkuvat ja kyläilevät ja matkustavat melkein kuten ennekin, eivätkä lapset ole esteenä
2) perhe, joka käyttää lasta/lapsia tekosyynä siihen, ettei voi tehdä mitään.

me kuulumme ekaryhmään.

ja lapsimäärä?

 

[Fleur de la Cour]

samaan olen myös törmännyt, että hyvin herkästi tullaan sanomaan, kuinka helppoa on kun on sulla on vain yksi lapsi.
Ja jos esimerkiksi olen kieltäytynyt jostakin kutsusta ja sanonut, että meillä on kiire niin kyllä ihmetellään -miten nyt teille voi kiire olla ?
Sama koskee matkustamista, meidän perhe tykkää matkustella ja mielestäni on hyvä, että lapsi saa kokoa uusia ja erilaisia kulttuureita..... mutta, ei ole kiva kuulla tuttujen suusta sitä ainaista valitusta - helppoa se on teillä matkusta kun ei ole kuin yksi lapsi !!
Meillä on yksi lapsi, entäs sitten. Eiköhän se ole jokaisen oma valinta kuinka monta niitä haluaa.

Yhden lapsen kanssa onnistuu tuo lähes sama elämäntyyli kuin lapsettoman: matkustelu, ym. Yleensä on niin, että kaksi lasta saa esimerkiksi juoksuleikin paremmin pystyy esim. ravintolassa kuin yksi. Ja jos on ainoa lapsi pitkään, kasvaakin yleensä rauhalliseksi ja "pikkuvanhaksi".

Totta on, että jokainen saa valita itse lapsilukunsa. Yhden kanssa pystyy matkustella rahan puolesta ja vaivatontakin se on.

Onkohan niin, että kaikki useampilapsiset eivät jaksa kuunnella yksilapsisten perheiden valitusta, koska tietävät, että yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa. Ja taas yksilapsiset kokevat vähättelynä sen, että joku useampilapsinen mainitsee, että on eri asia raahata mukana useampi kuin yksi, tai pukea pihalle useampi kuin yksi, tai tarkistaa useamman läksyt kuin yhden, tai ripustaa useamman lapsen pyykit kuin yhden tai viikata ne kaappiin, kaikessaha on työtä moninkertaisesti useampilapsisessa perheessä.

Ja toisaalta suomalainen yhteiskunta on todella raaka monilapsisille perheille mielestäni. Monen lapsen äidiltä odotetaan samalla tavalla esim. työelämään menoa, kun nuorin on 3vuotta tai viimeistään koulussa, vaikka kotonakin on hurjasti työtä verrattuna pieneen perheeseen, jossa kaksi aikuista hoitaa yhtä lasta. Joten ehkä väsymys selittää näitä useampilapsisten äitien purkauksia.

Kaikki ei muuten saa valita lapsilukuaan, se ei suinkaan ole totta vaikka noin kirjoitatkin. Ja aina kun puhutaan monilapsisista minua alkaa hiukan hämätä se, että silloin puhutaan perheistä joissa lapsia tulee vuoden tai parin välein ainakin ne kolme ellei enemmän. Mihin unohtuu perheet joissa lapsilla on reipas ikäero ja taas nautitaan vauva-ajasta ja vauvaa onkin hoitamassa heti se isompikin sisarus vanhempien lisäksi? En todellakaan usko, että noista skenaarioista mikään koskaan on yleistyksen arvoinen.. ja antaakaa nyt ihmeessä kanssaihmisten valittaa, jos henkilö kokee jonkun asian valittamisen arvoiseksi niin silloin se on, koska näkökanta on aina subjektiivinen, oli äitinä sit millainen tyyppi hyvänsä!

 

[vieras]

samaan olen myös törmännyt, että hyvin herkästi tullaan sanomaan, kuinka helppoa on kun on sulla on vain yksi lapsi.
Ja jos esimerkiksi olen kieltäytynyt jostakin kutsusta ja sanonut, että meillä on kiire niin kyllä ihmetellään -miten nyt teille voi kiire olla ?
Sama koskee matkustamista, meidän perhe tykkää matkustella ja mielestäni on hyvä, että lapsi saa kokoa uusia ja erilaisia kulttuureita..... mutta, ei ole kiva kuulla tuttujen suusta sitä ainaista valitusta - helppoa se on teillä matkusta kun ei ole kuin yksi lapsi !!
Meillä on yksi lapsi, entäs sitten. Eiköhän se ole jokaisen oma valinta kuinka monta niitä haluaa.

Yhden lapsen kanssa onnistuu tuo lähes sama elämäntyyli kuin lapsettoman: matkustelu, ym. Yleensä on niin, että kaksi lasta saa esimerkiksi juoksuleikin paremmin pystyy esim. ravintolassa kuin yksi. Ja jos on ainoa lapsi pitkään, kasvaakin yleensä rauhalliseksi ja "pikkuvanhaksi".

Totta on, että jokainen saa valita itse lapsilukunsa. Yhden kanssa pystyy matkustella rahan puolesta ja vaivatontakin se on.

Onkohan niin, että kaikki useampilapsiset eivät jaksa kuunnella yksilapsisten perheiden valitusta, koska tietävät, että yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa. Ja taas yksilapsiset kokevat vähättelynä sen, että joku useampilapsinen mainitsee, että on eri asia raahata mukana useampi kuin yksi, tai pukea pihalle useampi kuin yksi, tai tarkistaa useamman läksyt kuin yhden, tai ripustaa useamman lapsen pyykit kuin yhden tai viikata ne kaappiin, kaikessaha on työtä moninkertaisesti useampilapsisessa perheessä.

Ja toisaalta suomalainen yhteiskunta on todella raaka monilapsisille perheille mielestäni. Monen lapsen äidiltä odotetaan samalla tavalla esim. työelämään menoa, kun nuorin on 3vuotta tai viimeistään koulussa, vaikka kotonakin on hurjasti työtä verrattuna pieneen perheeseen, jossa kaksi aikuista hoitaa yhtä lasta. Joten ehkä väsymys selittää näitä useampilapsisten äitien purkauksia.

Kaikki ei muuten saa valita lapsilukuaan, se ei suinkaan ole totta vaikka noin kirjoitatkin. Ja aina kun puhutaan monilapsisista minua alkaa hiukan hämätä se, että silloin puhutaan perheistä joissa lapsia tulee vuoden tai parin välein ainakin ne kolme ellei enemmän. Mihin unohtuu perheet joissa lapsilla on reipas ikäero ja taas nautitaan vauva-ajasta ja vauvaa onkin hoitamassa heti se isompikin sisarus vanhempien lisäksi? En todellakaan usko, että noista skenaarioista mikään koskaan on yleistyksen arvoinen.. ja antaakaa nyt ihmeessä kanssaihmisten valittaa, jos henkilö kokee jonkun asian valittamisen arvoiseksi niin silloin se on, koska näkökanta on aina subjektiivinen, oli äitinä sit millainen tyyppi hyvänsä!

Aika harva lapsi kyllä varsinaisesti hoitaa pienempiä sisaruksiaan. Ainakaan nykyään. Kyllä jokaisesta lapsesta on vanhemmilleen työtä iästä riippumatta ja kateutta ja mustasukkaisuutta ilmenee yleensä lisäten työn määrää.

Vai missä iässä ajattelisit oman lapsesi vain auttelevan sinua, eikä protestoivan uutta tulokasta vastaan kehitellen tempauksia saadakseen huomiota?

Kyllä ikäeron pitäisi olla niin iso, että isompi on jo koulussa ja tarpeeksi taitava, jotta lapsesta olisi käytännössä apua. Ei kannata puhua asioista, joista ei mitään tiedä ja tietää voi vain jos on kokemusta.

 

[ursa]

Minulla kun on sellainen mielikuva, että yksilapsisille perheille kaikki tuntuu olevan vaikeampaa, kuin heille, joilla on useampia lapsia. B)

tämän minäkin olen huomannut! on olemassa kahdenlaisia perheitä:
1) perhe, johon syntyy lapsia ja he liikkuvat ja kyläilevät ja matkustavat melkein kuten ennekin, eivätkä lapset ole esteenä
2) perhe, joka käyttää lasta/lapsia tekosyynä siihen, ettei voi tehdä mitään.

me kuulumme ekaryhmään.

ja lapsimäärä?

4

 

[mih]

No mutta tosiaiahan se on. Ei kai sen sanominen tarkoita, että ei jaksais tai ois kateellinen.

 

[larvae]

Aika harva lapsi kyllä varsinaisesti hoitaa pienempiä sisaruksiaan. Ainakaan nykyään. Kyllä jokaisesta lapsesta on vanhemmilleen työtä iästä riippumatta ja kateutta ja mustasukkaisuutta ilmenee yleensä lisäten työn määrää.

Vai missä iässä ajattelisit oman lapsesi vain auttelevan sinua, eikä protestoivan uutta tulokasta vastaan kehitellen tempauksia saadakseen huomiota?

Kyllä ikäeron pitäisi olla niin iso, että isompi on jo koulussa ja tarpeeksi taitava, jotta lapsesta olisi käytännössä apua. Ei kannata puhua asioista, joista ei mitään tiedä ja tietää voi vain jos on kokemusta.

Toi on just NIIN se asenne, mikä ärsyttää. Mistään lapsiin liittyvästä ei saisi olla mielipiteitä, jos on vain yksi lapsi, koska "et sinä voi tietää". Toivottavasti minusta ei tule tuollaista, jos/kun lapsimäärä lisääntyy...

 

[vieras]

Aika harva lapsi kyllä varsinaisesti hoitaa pienempiä sisaruksiaan. Ainakaan nykyään. Kyllä jokaisesta lapsesta on vanhemmilleen työtä iästä riippumatta ja kateutta ja mustasukkaisuutta ilmenee yleensä lisäten työn määrää.

Vai missä iässä ajattelisit oman lapsesi vain auttelevan sinua, eikä protestoivan uutta tulokasta vastaan kehitellen tempauksia saadakseen huomiota?

Kyllä ikäeron pitäisi olla niin iso, että isompi on jo koulussa ja tarpeeksi taitava, jotta lapsesta olisi käytännössä apua. Ei kannata puhua asioista, joista ei mitään tiedä ja tietää voi vain jos on kokemusta.

Toi on just NIIN se asenne, mikä ärsyttää. Mistään lapsiin liittyvästä ei saisi olla mielipiteitä, jos on vain yksi lapsi, koska "et sinä voi tietää". Toivottavasti minusta ei tule tuollaista, jos/kun lapsimäärä lisääntyy...

Tuo asenne johtuu siitä, että muistelee, mitä itse kuvitteli yhden lapsen äitinä.

 

[vieras]

Äläpäs yleistä.
Minä en ole valittanut koskaan ja ylpeänä olen joka paikassa kulkenut koko katraani kanssa

Näin!

t. kuuden äiti

 

[nättitähti]

kyllä mä ymmärrän ihan hyvin mun kaverini väsymystä vaikka sillon toistaseks vaan yksi lapsi. en korota itteeni mitenkään sentakia että oon kerennyt jo kolmannen tekoon. ei se lapsi määrä nyt kuitenkaan niin ylettömästi väsytä,omilla ratkasuilla ja maalaisjärjellä pärjää väsymättä hyvinkin pitkälle. mutta toki monenlapsen vanhemmilla on kokemusta eriasioista kun sellaisella jolla on vasta yksi lapsi. anoppi ei esimerkiksi ollenkaan ymmärrä kun tyttö on erittäin uhmakas ja mustasukkainen tuolle kuopukselle. pitää melekin häiriintyneenä esikoista. mutta mistäpä se tietäisikään.

 

[illuusia]

Mä taas häpeäkseni välillä sorrun ajattelemaan että miten yhden ainoan lapsen vanhemmat voi kokea elämän raskaaksi, miten kaksi aikuista ei selviä yhdestä alle metrin mittaisesta. Kun meillä on kaksi eikä tässä nyt mitään ylitsepääsemättömän raskasta ole ikinä ilmennyt..

Mutta sitten tajuan että on aika korjata omaa asennetta, kaikki kokevat asiat ihan eri tavalla ja itse en ole valvomisia kokenut pahemmin joten en tiedä mitä pohjaton väsymys on.

Olisihan se mukava että kaikki nauttisivat ja kokisivat mukavaksi sen arjen ja lasten lukumäärän joka on.

Yksilapsisilla tahtoo mennä niiiiin överiksi monet asiat, lapsen pitää käyttäytyä kuin aikuinen jo 2 vuotiaana, ylisuojellaan ja stressataan pikkuasioista, toisaalta hellitään tavaralla, joita lapsi ei kaipaa.

Nämä on näitä yleistyksiä joita vois ylenmäärin kirjoitella myös monilapsisista, vaikkei ne välttämättä pitäiskään paikkaansa.

Ihan olen tän kantapään kautta huomannut, ei ole mikään yleistys.

Oletko ihan tosissaan tavannut kaikki yksilapsiset perheet?

Ei meitä ainakaan.

 

[vieras]

Minua ainakin ärsyttää kun yhden lapsen äidit sanovat että lastenhoito ei ole työtä.
No eihän se ole työtä, jos käyt päivässä yhden juoksulenkin, mutta jos juokset työksesi, se on työtä. Kun teet sitä paljon.
Samalla tavalla useammassa lapsessa on moninkertaisesti työtä, kun harjaat monen hiukset aamulla, verrattuna yhden jne. kaikessa teet monta kertaa enemmän. Ei tietenkään yhden lapsen hoitaminen tunnu työltä, mutta aivan eri asia on useampi ja sitä eivät yhden lapsen vanhemmat ymmärrä. Että ei ole sama asia ja useampi lapsi on työtä.

 

[viisi]

Minua ainakin ärsyttää kun yhden lapsen äidit sanovat että lastenhoito ei ole työtä.
No eihän se ole työtä, jos käyt päivässä yhden juoksulenkin, mutta jos juokset työksesi, se on työtä. Kun teet sitä paljon.
Samalla tavalla useammassa lapsessa on moninkertaisesti työtä, kun harjaat monen hiukset aamulla, verrattuna yhden jne. kaikessa teet monta kertaa enemmän. Ei tietenkään yhden lapsen hoitaminen tunnu työltä, mutta aivan eri asia on useampi ja sitä eivät yhden lapsen vanhemmat ymmärrä. Että ei ole sama asia ja useampi lapsi on työtä.

No mä en ymmärrä lastenhoitoa työksi, oma työni mulla on kodin ulkopuolella. Lapset ja mies on mun perhe, ei työni. t. viiden äiti

 

[rovaniemen hulda]

Minä en neuvo monilapsisia perheitä, enkä muutenkaan yritä olla jotenkin parempi ja tietävämpi. Mutta silti törmään tohon samaan mitä ap kirjoitti. ja joku siellä heti vastas et eipä yleistetä ei kai hän yleistänytkään vaan totesi niistä ihmisistä jotka aina jaksaa marista kuin raskasta monilapsisella perheellä on ja miten helppoo yksi lapsissa perheissä on.
Ja paras minkä väitteen kuulin äidiltä jolla 3 lasta että ne joilla on 1 lapsi vaan ei ole mikään perhe. perhe hänen mielestä vasta kun 2 tai enempi...
Sillä äitillä pehmeni aivot sitä mukaa kun lapsia siunaantui.
Ja on sitä tälläkin palstalla nähty jotkut äidit- toivottavasti vähemmistö- vähättelee yksi lapsisia vanhempia. ei ne tiedä mitään lasten hoidosta kun on vaan yksi ja laitetaan naurava hymiö kun äiti jolla on yksi lapsi ja raskasta ei heillä voi olla raskasta.
En edes viitsi kaikkea toistaa mitä sontaa ne muutamat täällä kirjoittaa. ei kukaan voi tietää onko sillä 1 lapsisella äidillä raskasta vai ei jos toisella ekan ja ainoan lapsen kanssa oli helppoa ja vasta kun sai viidennen niin sitten tietää kuin raskasta on.
Lähteminen jonnekkin on ehkä helpompaa tai jotkin asiat tulee edullisemmaksi yhden lapsen kanssa kuin esim viiden.
mutta jokainen elää omaa elämää tavallaan kuka määrää et minä elän oikeaa elämää kun tein 2 tai enemmän lapsia tai tein yhden ja tämä on oikea tapa elää. Ei oikeaa tapaa määrää ainakaan yksikään mamma tällä palstalla en minä et sinäkäään. jos sulla on rankkaa kolmen lapsen kanssa se on ok uskon sen, jos mulla on rankkaa 1 lapsen kanssa toivottavasti uskot sen.
Tässäkin asiassa huomaa itsekkyyden olevan valloillaan. Vain MINULLA voi olla rankkaa kun minun näkemys tuntemus on oikea. MINÄ tiedän.
Välillä ei voi kun ihmetellä.

 

[rovaniemen hulda]

Aika harva lapsi kyllä varsinaisesti hoitaa pienempiä sisaruksiaan. Ainakaan nykyään. Kyllä jokaisesta lapsesta on vanhemmilleen työtä iästä riippumatta ja kateutta ja mustasukkaisuutta ilmenee yleensä lisäten työn määrää.

Vai missä iässä ajattelisit oman lapsesi vain auttelevan sinua, eikä protestoivan uutta tulokasta vastaan kehitellen tempauksia saadakseen huomiota?

Kyllä ikäeron pitäisi olla niin iso, että isompi on jo koulussa ja tarpeeksi taitava, jotta lapsesta olisi käytännössä apua. Ei kannata puhua asioista, joista ei mitään tiedä ja tietää voi vain jos on kokemusta.

Toi on just NIIN se asenne, mikä ärsyttää. Mistään lapsiin liittyvästä ei saisi olla mielipiteitä, jos on vain yksi lapsi, koska "et sinä voi tietää". Toivottavasti minusta ei tule tuollaista, jos/kun lapsimäärä lisääntyy...

Tuo asenne johtuu siitä, että muistelee, mitä itse kuvitteli yhden lapsen äitinä.

ja oletko sitä mieltä että 1 lapsiset vanhemmat ei saa tuoda mielipiteitään julki ja jos tuo niin sitä täytyy heti olla vähättelemässä tyyliin * tuo asenne johtuu siitä että muistelee mitä itse KUVITTELI yhden lapsen äitinä* ?

 

[Lunatic]

En tiedä miksi ne tekee niin.
Ehkä ne luulee että on jotenkin hienoa tehdä monta lasta tms?
Itse en ymmärrä miksi ihmiset haluavat kurjistaa elämäänsä tietentahtoen isolla lapsilaumalla, elämä on muutenkin lyhyt. Jokainen kurja pv on liikaa.

 

[KolmeKertaa]

En tiedä miksi ne tekee niin.
Ehkä ne luulee että on jotenkin hienoa tehdä monta lasta tms?
Itse en ymmärrä miksi ihmiset haluavat kurjistaa elämäänsä tietentahtoen isolla lapsilaumalla, elämä on muutenkin lyhyt. Jokainen kurja pv on liikaa.

Voe elämä. Ootko hakenut apua?