miksi ihmiset ei nykyään selviä enää mistään vastoinkäymisestä ilman terapiaa??

[täh]

kaikenmaailman terapiat ja hypnoosit on nousseet oikein muoti-ilmiöiksi. oli ongelma mikä tahansa niin sitä ei osata ratkaista itse, eikä siitä päästä yli eikä ympäri ilman 2-vuotista terapiaa. sitten höngitään tyytyväisinä kuinka EHEÄ ja TASAPAINOINEN olo nyt on... paskan marjat, eikö ihmiset osaa enää ottaa vastuuta omasta elämästään??

 

[ninaTT]

Mä voisin ehdottaa, että ongelmamme on varhaislapsuudessa kun länsimaalaiset on jo vuosikymmeniä kasvattaneet lapsistansa "itsenäisiä" vauvoista asti Ja kun vauvat ovat jätetty yksin omien tunteittensa kanssa, on ihmisiltä jäänyt oppimatta tunteiden säätelyä ja pettymyksien ymmärtämistä. Voisi olla yksi syy.

 

[v]

aloittaja ei selvästi tiedä mistä puhuu.

 

[-]

kaikenmaailman terapiat ja hypnoosit on nousseet oikein muoti-ilmiöiksi. oli ongelma mikä tahansa niin sitä ei osata ratkaista itse, eikä siitä päästä yli eikä ympäri ilman 2-vuotista terapiaa. sitten höngitään tyytyväisinä kuinka EHEÄ ja TASAPAINOINEN olo nyt on... paskan marjat, eikö ihmiset osaa enää ottaa vastuuta omasta elämästään??

Ihana asenne sulla. Miten vastuu liittyy siihen, että ihminen haluaa entistä parempaan henkiseen hyvinvointiin elämässään? Nykyään on "sallittua" puhua ongelmista ja käydä terapiassa, eikö se ole hienoa? Tiedätkö, että suurissa ikäluokissa ja vanhuksissa on paljon onnettomia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan oppineet puhumaan tunteistaan ja kärsivät hiljaa tai ovat sössineet elämänsä muuten? Miksi noin aggressiivinen suhtautuminen asiaan, josta on tutkitusti hyötyä? Pitäisikö esim. muiden aiheuttamat traumat kantaa yksin ja ottaa "vastuu" niistä, vaikka ei niitä ole itse aiheuttanut itselleen (vaikkapa perheväkivalta)??

 

[-]

aloittaja ei selvästi tiedä mistä puhuu.

Näin.

 

[no]

no itelläni on tässä toinen synnytyksen jälk masennus menossa ja ei puhettakaan, että minnekään menisin joriseen jonku ventovieraan lääkärin kaa. oon tästä kerran itteni parantanu, ni teen sen uudelleenki.
eli eipäs yleistetä siellä, että kaikilla on tarve terapiaan.

 

[voodoo doll]

Mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset ei selviä elämästä ilman lääkitystä :snotty: Joka vaivaan otetaan pilleriä. Ei kestetä kipua, ei omia tunteita. Kaikki asiat selvitetään apteekin avulla.

 

[vieras]

Mä voisin ehdottaa, että ongelmamme on varhaislapsuudessa kun länsimaalaiset on jo vuosikymmeniä kasvattaneet lapsistansa "itsenäisiä" vauvoista asti Ja kun vauvat ovat jätetty yksin omien tunteittensa kanssa, on ihmisiltä jäänyt oppimatta tunteiden säätelyä ja pettymyksien ymmärtämistä. Voisi olla yksi syy.

Just näin. Metsään on menty ja lujaa länsimaissa. Näistä mainittakoon nukkuminen. Vauvan paikka on öisin äidin vieressä eikä yksin omassa huoneessa.

 

[ap]

aloittaja ei selvästi tiedä mistä puhuu.

mun tuttavat ravaa terapiassa mm. siksi, kun mies ei tee kotitöitä, kun 2,5-vuotias lapsi on niin dominoiva, kun tuli seurusteltua teini-ikäisenä jonkun hörhön kanssa, joka sanoi kerran rumasti, kun on unettomuutta, kun epäilee olevansa hieman mustasukkainen ym ym ym... voisko ottaa sen oman elämänhallinnan kauniiseen käteen sen sijaan, että lihottaa terapeuttien palkkapusseja??

 

[Ursus maritimus]

Suosittelisin ap:lle itselleen jonkin asteista terapiaa jos tosiaan on noin pieni elämä että toisten ihmisten tekemiset käy noin sielun päälle

Terveisin: ursus maritimus joka hautaa kohta lapsensa ja jolle on tarjottu jos jonkinlaista apua ja terapiaa, mutta yrittää vaan sinnitellä omin ja perheen voimin :snotty:

 

[HelloShitty]

no mun mielestä terapia on parempi vaihtoehto kuin pullo.

eikö siinä terapiassa just otetaan vastuu omista ongelmista...? myöntää että tarvii apua?

 

[-]

no itelläni on tässä toinen synnytyksen jälk masennus menossa ja ei puhettakaan, että minnekään menisin joriseen jonku ventovieraan lääkärin kaa. oon tästä kerran itteni parantanu, ni teen sen uudelleenki.
eli eipäs yleistetä siellä, että kaikilla on tarve terapiaan.

Et ole kyllä kovin hyvin parantunut ensimmäisestäkään jos samassa suossa olet jo toisen kerran, etkö näe sitä? Mutta itse toki tiedät ja valitset. JOskus on ihan oikeasti koko perheen parhaaksi, että menee juttelemaan asioista. Uusiutumisriski on aika suuri, kun on kerran sairastanut masennuksen. Kaikki ei edes kykene terapiaan, koska ei ole motivaatiota/ei pysty puhumaan/aika ei ole oikea/ylpeys ei kestä, eikä siinä mitään. Mutta mä ainakin kannustan äitejä hoitamaan myös henkinen hyvinvointi kuntoon, koska se vaikuttaa lapsiinkin.

 

[lentää]

Minusta se on hyvä, että nykyään ihmisillä on mahdollisuus puhua vaikeista asioista ammattiauttajan kanssa! Se, että asioista ei puhu ei saa tapahtuneita katoamaan.. Eheys ja tasapainoisuus on hyva asia, mitä sitten vaikka sen saavuttamiseksi on tarvittu terapiaa.

Terapian tarve ei tarkoita sitä, että ihminen ei ota vastuuta elämästään. Terapiassa käyminen voi joidenkin kohdalla olla juuri sitä vastuun ottamista!

 

[Mamma italiana]

Mitàs pahaa terapioissa sitten on? Minusta ihmiset jotka hakeutuvat erilaisiin terapioihin ovat fiksuja, haluavat tuntea itsensà, oppia uutta ja vàlttàà asioiden pahenemista

 

[-]

Mä voisin ehdottaa, että ongelmamme on varhaislapsuudessa kun länsimaalaiset on jo vuosikymmeniä kasvattaneet lapsistansa "itsenäisiä" vauvoista asti Ja kun vauvat ovat jätetty yksin omien tunteittensa kanssa, on ihmisiltä jäänyt oppimatta tunteiden säätelyä ja pettymyksien ymmärtämistä. Voisi olla yksi syy.

Just näin. Metsään on menty ja lujaa länsimaissa. Näistä mainittakoon nukkuminen. Vauvan paikka on öisin äidin vieressä eikä yksin omassa huoneessa.

Nämä on niin surkuhupaisia, kun yksilönkehitys ratkaistaan joidenkin mielestä tämmöisillä asioilla. Esim. TURVATTOMUUS perheessä (huono vanhempien välinen suhde, jatkuvasti vaihtuvat hoitajat, epävakaasti käyttäytyvä hoitaja jne.. ) vaikuttavat, mutta ihanko tosissasi ajattelet, että tuollainen yksittäinen asia johtaa terapian tarpeeseen?

 

[Orion-]

Ehkä ihmiset ei usko että osais ihan ite hoitaa itteään ilman ammattiapua. Tai sit ei luoteta läheisiin niin paljoa että tohtis niille puhua. Tai jos läheisiltä puuttuu empatiakyky tai jotain...
Tai sitte terapia on tänä päivänä niin helposti saatavilla, yhä useammalla on mahdollisuus siihen, niin siksi sitä käytetäänki enempi. En tiedä...kunhan arvailen.

 

[harmaillen]

Minä hain kerran terapiaan saadakseni valheellisen lausunnon oikeuteen Ja pääsin!
Ikävää vain että piti esittää lähipiirillekin haavoittunutta Elämäni vaikeimpia asioita ikinä!

 

[M Y R K K Y]

Se on muotii!!! :wave:
rahvaat ei käy terapiassa..kokoomus on in tuollakin saralla!!!

 

[-]

aloittaja ei selvästi tiedä mistä puhuu.

mun tuttavat ravaa terapiassa mm. siksi, kun mies ei tee kotitöitä, kun 2,5-vuotias lapsi on niin dominoiva, kun tuli seurusteltua teini-ikäisenä jonkun hörhön kanssa, joka sanoi kerran rumasti, kun on unettomuutta, kun epäilee olevansa hieman mustasukkainen ym ym ym... voisko ottaa sen oman elämänhallinnan kauniiseen käteen sen sijaan, että lihottaa terapeuttien palkkapusseja??

Ai, musta taas on hienoa, että hän uskaltaa myöntää ongelmansa ja haluaa saada asiat kuntoon. On vastuullista myöntää ongelmansa. Lisäksi et voi tietää kaikkea, kaverillasi voi olla huomattavasti enemmän ongelmia kuin luulet.

 

[-]

Mä olen miettinyt samaa. Tullut siihen tulokseen että nykylääketiede sallii myös todella heikkojen lisääntymisen ja se tekee kansan kokonaisrakenteesta heikon ja hauraan. Ehkä myös eristäytyminen muista ihmisistä vaikuttaa tähän. Ennen ei monikaan olisi selvinnyt luonnon armoilla yksin .. Silloin oli vain pakko asua yhteisöissä. Mykyihminen on niin avuton että hädän hetkellä sulkeutuu vain itseensä ja ei näe kuin minä minä minän.

Määrittele, ketkä on heikkoja tässä tekstissä?

 

[-]

Ehkä ihmiset ei usko että osais ihan ite hoitaa itteään ilman ammattiapua. Tai sit ei luoteta läheisiin niin paljoa että tohtis niille puhua. Tai jos läheisiltä puuttuu empatiakyky tai jotain...
Tai sitte terapia on tänä päivänä niin helposti saatavilla, yhä useammalla on mahdollisuus siihen, niin siksi sitä käytetäänki enempi. En tiedä...kunhan arvailen.

Ehkä myöskään läheisiä ei voi loputtomiin kuormittaa omilla murheilla. Esim. mustasukkaisuus voi olla niin paha ongelma, ettei sitä ratkaista millään "vastuun ottamisella" tai "järjellä", vaan siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Luulisi, että ihmiset olisivat tyytyväisiä, että terapiaa saa nykyään. TUtkimusten mukaan lääkehoito+terapia on paras apu moniin mt-ongelmiin, joten aika kummallista, kun jonkun mielestä siinä on jotain pahaa. Terapiaan meno voi olla myös ongelmia ehkäisevää.

 

[Heavyfreak]

Mä voisin ehdottaa, että ongelmamme on varhaislapsuudessa kun länsimaalaiset on jo vuosikymmeniä kasvattaneet lapsistansa "itsenäisiä" vauvoista asti Ja kun vauvat ovat jätetty yksin omien tunteittensa kanssa, on ihmisiltä jäänyt oppimatta tunteiden säätelyä ja pettymyksien ymmärtämistä. Voisi olla yksi syy.

Just näin. Metsään on menty ja lujaa länsimaissa. Näistä mainittakoon nukkuminen. Vauvan paikka on öisin äidin vieressä eikä yksin omassa huoneessa.

Nämä on niin surkuhupaisia, kun yksilönkehitys ratkaistaan joidenkin mielestä tämmöisillä asioilla. Esim. TURVATTOMUUS perheessä (huono vanhempien välinen suhde, jatkuvasti vaihtuvat hoitajat, epävakaasti käyttäytyvä hoitaja jne.. ) vaikuttavat, mutta ihanko tosissasi ajattelet, että tuollainen yksittäinen asia johtaa terapian tarpeeseen?

Kyllä, just tällainen voi johtaa terapian tarpeeseen. Etenkin vielä jos tää tapahtuu sen ensimmäisen vuoden tai kahden aikana jolloin lapselle kehittyy perusturvallisuuden tunne. Tiedän myös muutamia tällaisia tapauksia.

Niinhän ne sanoo siinä vanhassa sanonnassakin että Katso lasta kaksi vuotta. Jos et katso kahta vuotta, katsot koko ikäsi.

 

[vieras]

Ei mielen sairaudet ole lisääntyneet. Ennen niitä ei osattu hoitaa eikä niistä puhuttu. Niistä kärsittiin..

 

[vieras]

Mä en ymmärrä sitä miksi ihmiset ei selviä elämästä ilman lääkitystä :snotty: Joka vaivaan otetaan pilleriä. Ei kestetä kipua, ei omia tunteita. Kaikki asiat selvitetään apteekin avulla.

Juuri näin. Esim. ei se masennuksen aiheuttaja aina poistu lääkityksellä. Jos vaikka huono parisuhde tai huono työ ovat aiheuttaneet masennuksen. Tai no ehkä sen lääkityksen tarkoitus onkin antaa ihmiselle voimia järjestää asiat kuntoon.

Anti-depressants
Controlling tools of your system
Making life more tolerable
Making life more tolerable
- Serj Tankian

 

[vierailija]

Mä voisin ehdottaa, että ongelmamme on varhaislapsuudessa kun länsimaalaiset on jo vuosikymmeniä kasvattaneet lapsistansa "itsenäisiä" vauvoista asti Ja kun vauvat ovat jätetty yksin omien tunteittensa kanssa, on ihmisiltä jäänyt oppimatta tunteiden säätelyä ja pettymyksien ymmärtämistä. Voisi olla yksi syy.

Just näin. Metsään on menty ja lujaa länsimaissa. Näistä mainittakoon nukkuminen. Vauvan paikka on öisin äidin vieressä eikä yksin omassa huoneessa.

Nämä on niin surkuhupaisia, kun yksilönkehitys ratkaistaan joidenkin mielestä tämmöisillä asioilla. Esim. TURVATTOMUUS perheessä (huono vanhempien välinen suhde, jatkuvasti vaihtuvat hoitajat, epävakaasti käyttäytyvä hoitaja jne.. ) vaikuttavat, mutta ihanko tosissasi ajattelet, että tuollainen yksittäinen asia johtaa terapian tarpeeseen?

Kyllä, uskon, että vauvan perusturvallisuus rakentuu ekan vuoden aikana ja vauvan paikka on öisin äidin lähellä. Uskon, että aikuisena voi olla turvattomuutta yms. mutta ei välttämättä terapian tarvetta.