miksi ihmeessä toi lapsi purkaa kamalan kiukun heti minuun kun haen hänet päiväkodista

alkaa jo ennenkun autoon päästään......
kaikki on huonosti,äiti on mitä on...ei käy,ei kelpaa....
argh.......
ja päiväkodissa on niin kiltti ku olla voi.
kyseessä 5v poika.

 

Meillä on ollut samanlaista. Päivän kamalin hetki oli juuri tuo, kun itsekin on väsynyt ja nälkäinen työpäivän jälkeen, ja lapsi kiukkuaa hurjana.

Olen ajatellut, että sen voi kuitenkin ajatella luottamuksenosoituksena, että lapsi uskaltaa sinuun purkaa sen turhautumisen, jota koko päivän jon joutunut päiväkodissa pidättelemään.

 

Onko hän ollut kauan päiväkodissa? Yleensä sitten kun on kauemman siellä pk:ssa niin alkaa uskaltaa näyttää tunteensa myös siellä pk:ssa ja patoutuneita tunteita ei enää sit tartte kotona purkaa. Tietty kaikki on persoonia, ja jotkut on aina "vieraskoreita" eli purkavat pahanolonsa vain lähimpiinsä.

 

Minä olen huomannut että lapsi on koko illan jotenkin paremmalla tuulella, kun heti kotiin tultuamme keskityn vain ja ainoastaan häneen 15-20 min. enkä mieti mitään muuta. Tietysti ei varmaan auta jos jo ennen autoon menoa kiukuttelee, mutta heti kun tulette kotiin? =)

Ja olen huomannut parhaimmaksi sellaisen tavan, että ennen kuin menen hakemaan lapsen, syön jotakin pientä ettei itsellä ole nälkä! Koska nälkäisenä kaikki tuntuu itsestäkin rankemmalta ja lapsi huomaa kun vanhempi hermostuu. Ota vaikka banaani/leipäpala/myslipatukka jne että saat oman verensokerisi tasapainoon =)

 

Meillä oli kans sama juttu kun aloitti päiväkodin. Oli kuin enkeli siellä eikä itkenyt tai ikävöinyt, mutta auta armias kun tulin hakemaan ! Monet kerrat kannoin rimpuilevan lapsen kainalossa autoon. Mut ei siinä kaikki, toisessa kainalossa oli toinen lapsi (joka ei vielä kävellyt kunnolla) ja parhaassa tapauksessa hoitoreput ym kama päälle.

Tuo hakutemppuilu kyllä jäi pois ehkä parin viikon jälkeen. Ehkä se oli kuitenkin jotain ikävän osoittamista ja kapinaa.

 

Meillä tuttua myös. Lapsi 5 v täytettyään aloitti päiväkodissa viime syksynä ja koko syksy meni kuvaamallasi tavalla (lähes joka päivä). Päiväkodissa oli iloinen ja pirteä ollut kaikki päivät. Joululoman jälkeen kiukkukohtauksia ja tuota purkautumista on ollut hieman vähemmän eli olisko joka toinen päivä tai voi mennä jopa parikin päivää mukavasti. Päiväkodissa sujuu samalla tavalla eli on iloinen ja pirteä. Ymmärrän kyllä lasta, iso ryhmä meluineen ja touhuineen on tosi väsyttävää. Ja kehenkä hän sitten sitä purkaisi kuin minuun, tutuimpaan aikuiseen. Mutta joo, on rasittavaa ja aina ei jaksa ymmärtää ja pysyä itse rauhallisena. Meillä auttaa parhaiten näihin kiukkuihin se, kun heti kotiin tultuamme istumme nojatuoliin tai sohvalle sylikkäin ja jutellaan hetki rauhallisesti päivästä.

 

Koska lapsi tietää että äiti rakastaa aina vaikka mikä olisi.

 

tsemppaa päiväkotipäivän ja sitten se purkautuu lähimpiin ihmisiin. Ihan normaalia. Meillä sama juttu. Eskarilainen aloittaa ihme temppuilun jo pukemisvaiheessa. Pitää esiintyä ja jotain pientä hölmöilyä. Ja onhan tuo raskasta, kun tietää, että mahdottoman hienosti kaikki eskarissa sujuu ja sitten kun minä tulen halemaan niin alkaa ihme esiintyminen.

 

Esikoisen kanssa oli niin päin, että oli itkuinen ja vastaan hangoitteleva koko päiväkotipäivän, mutta sitten kun tulin hakemaan kotiin, olisikin ehdottomasti halunnut jäädä pihaan leikkimään.

Tuntui kai turvalliselta kun äiti oli paikalla, voi keskittyä leikkeihin sitten...

Hän oli kyllä tuolloin tosi pikkuinen, kahden vuoden kieppeissä.

 

Lapsi purkaa ikävää ja niitä tunteita, mitä päiväkodissa ei ehkä näytä. Ja siksi purkaa sen sinuun, kun tietää äidin rakastavan, vaikka kiukuttelee. kuten aiemmin joku kirjoitti, sen voi ottaa luottamuksen osoituksena, että lapsi uskaltaa kiukutella.

 

no otetaan se sitten luottamuksen osoituksena...

...joskus sitä vaan tuntee itsensä niin surkeaksi kun minun kanssa kaikki huonosti, päiväkodissa hyvin...

 

minä kapinoin ja kiukuttelin aikoinaan koulussa, kun kotona en sitä uskaltanut tehdä.
kotona sai turpaan, koulussa huomiota.

 

Koska lapsi uskaltaa sen pahan mielen äidille näyttää, se on juurikin sen luottamuksen osoitus että äiti ei jätä vaikka lapsi sen äidille tekee. Sillon on tärkeä halata ja näyttää osittaa rakkauttaa ja läheisyyttä, vaikka se potkivalle ja raivoavalle lapselle onkin aika vaikeaa I KNOW.

Laatuaikaa sitten kotona, se on tärkeetä.

 

Nimenomaan olet lapselle se tuttu ja turvallinen. Jolle lapsi voi purkaa väsymyksen ja ikävänkin. Turvallisin mielin. Et ole huono äiti, eikä lapsellasi ole mitään hätää.

Vaikka varmasti se tuntuukin ikävältä ja rankalta.

 

Ihan normaalia "eroahdistuksen" purkamista. Päiväkodissa käyttäytyy reippaana sosiaalisen paineen alla, sitten tietysti omalle äidilleen purkaa kaikki tunteensa, mitkä on päivän aikana säilyttänyt sisällään. Kyseessä o mitä suurin rakkauden- ja luottamuksen osoitus ja vaikka sen lapsen purkauksen sietäminen onkin toisinaan niin vaikeeta, niin yritä ymmärtää lapsesikin puoli asiassa - hänellä on siitä kiukusta ja vänkytyksestä huolimatta ollut sinua ikävä .

Huono äitikö? Ehei - vaan se paras mahdollinen .

 

Koska sinä sallit sen.

 

Koska sinä olet äiti ja tuo on luottamuksen osoitus. Lapsi kikuttelee vain ihmisille joihin luottaa ja joita rakastaa, onhan se rankaa olla kiukuttelematta päiväkodissa koko päivä!

 

alkaa jo ennenkun autoon päästään......
kaikki on huonosti,äiti on mitä on...ei käy,ei kelpaa....
argh.......
ja päiväkodissa on niin kiltti ku olla voi.
kyseessä 5v poika.

Sano vaan kun kiukuttelu alkaa "äidilläkin ollut sinua niin ikävä" ja ota syliin. kummasti tämä on monen kohdalla auttanut!

 

luuletteko, että tälläinen voisi johtua myös huonosta itsetunnosta?
kun ei päiväkodissa näytä tälläisiä tunteitaan hoitajille,tai kavereille vaan on päiväkodissa aina hyvinkin myötämielinen.....

 

Tuo taitaa olla kilttien päiväkotilasten syndrooma. Päiväkodissa kiltit ja hyvin käyttäytyvät lapset jäävät valitettavasti helposti vähemmälle huomiolle kun häiritsevät ja kovaääniset lapset mellastavat

 

[QUOTE="tinttti";25593234]luuletteko, että tälläinen voisi johtua myös huonosta itsetunnosta?
kun ei päiväkodissa näytä tälläisiä tunteitaan hoitajille,tai kavereille vaan on päiväkodissa aina hyvinkin myötämielinen.....[/QUOTE]

nostan jos jollain olisi tästä mielipide

 

En pitäisi myötämielisyyttä päiväkodissa huonona itsetuntona, vaan kehittyneenä pyrkimyksenä noudattaa toiveita ja sääntöjä. Eikä se ole mikään ihme jos ei vieraammille oikein rohkene näyttää kaikkia tunteitaan. Päiväkotipäivä on erittäin vaativa niille, jotka oikeasti pyrkivät siitä "kunnialla" selviämään. Kaikki eivät edes pyri, vaan porskuttavat menemään ajattelematta yhtään mitä mellastuksesta seuraa muille. Nimenomaan niille herkimmille ja hiljaisille.

Isossa ryhmässä oleminen ja toimiminen on rankkaa.