Toggle sidebar

miksi ihmeessä mun on niin vaikea saada kavereita??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

:(

Vieras
mulla ei ole YHTÄÄN kaveria. täällä missä asun niin kaikilla on ne omat jutut ja kaverit, joten... ois tosi ihanaa saada kaveri jonka kans voi... noh, olla kaveri... mä oon tosi ujo niin kasvokkain tutustuminen on mulle tosi hankalaa. netissä oon joidenkin kans kirjotellu mutta niiden osalta sekin on jääny muutamaan viestiin :(... ois ihana saada muutakin ajateltavaa ku nuo huutavat lapset.
miks kukaan ei halua tutustua muhun ku sen muutaman viestin verran? minnekkään on turha mitään kaverihaku ilmoituksia laittaa ku ei niistä vastauksia saa. ja jos asuu toisella paikkakunnalla (mutta suht lähellä kumminkin) sen "kirjottelukaverin" kans niin heti yhteydenpito lakkaa....
ennen mulla on ollu muutama hyvä kaveri, mutta nyt nekin hävinny.... johtuuko se sitten lapsista, en tiedä....
 
Hei nyt ihan ens alkuun positiivinen mieli, jos esim olet kirjoituksissasi apaattinen ja masentuneen kuuloinen ajattelet asiat nekatiivisesti niin ihan oikeesti ei kukaan jaksa kirjoitella sellaisen kanssa. Nyt hymyä huuleen ja positiivinen ajattelu päälle siittä se lähtee.
Lapset eivät ole este ystävyys suhteisiin vaan ihan oikeesti se oma ajattelu ja ulospäin anti. AJATTELE POSITIIVISESTI JA TUO SE ESILLE :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja welcome:
Hei nyt ihan ens alkuun positiivinen mieli, jos esim olet kirjoituksissasi apaattinen ja masentuneen kuuloinen ajattelet asiat nekatiivisesti niin ihan oikeesti ei kukaan jaksa kirjoitella sellaisen kanssa. Nyt hymyä huuleen ja positiivinen ajattelu päälle siittä se lähtee.
Lapset eivät ole este ystävyys suhteisiin vaan ihan oikeesti se oma ajattelu ja ulospäin anti. AJATTELE POSITIIVISESTI JA TUO SE ESILLE :hug:
Click to expand...

no oon kyllä ollu iloinen ja jutellu niitä näitä mutta eipä näytä auttavan....
 
Mulla on muutama kaveri, mutta ei tosiaan kovinkaan montaa.

Itse olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ja muutoinkin kaikin puolin sellainen, jonka on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin. En vain valitettavasti kovinkaan usein kohtaa ihmisiä, jotka olisivat kanssani samankaltaisia ajatusmaailmaltaan ja arvoiltaan, jolloin on siis vähän hankalaa mitään sen kummempia kaverisuhteita alkaa luomaan.

Tulen ihan hyvin kaikkien kanssa toimeen ja toimin aktiivisena monissa yhdistyksissä ja työni puolesta olen asikkaiden kanssa tekemisissä paljon, mutta näin aikuisiällä olen tosiaan huomannut miten vaikeata on löytää samanhenkinen kaveri tai mielellään useampi.

Kaikki lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kaverit kun elävät niin erilaista elämää, ettei heidän kanssansa tule sitä arkea oikeastaan jaettua.

Vika ei siis välttämättä ole sinussa, vaan tosiaan siinä elämäntilanteessa joka saattaa poiketa monen muun elämäntilanteesta. Tai sitten kiinnostuksesi kohteet tai arvomaailmasi vain on poikennut niiden ihmisten kiinnostuksen kohteista ja arvomaailmoitsa joiden aknssa olet yrittänyt kaveruussuhdetta luoda.

Itse en esim näe syytä sen kummempaan suhteen luomiseen ihmisen kanssa, joka ei ole oman tyyliseni. Muutamaan uuteen äitiin olen nyt parin kuukauden sisällä tutustunut ja molemmat ovat ihan kivoja ja kyllähän heidän kanssansa aikaa viettää kaveritasolla, mutta ystäviä meistä tuskin ikinä tulee, sillä ovat kuitenkin niin eriliaisa kuin minä.

En oikein muuta vinkkiä osaa antaa, kuin että etsiskele ihan rauhassa, kyllä varmasti joku samantyylinen ihminen vielä kohdale kopsahtaa :)

 
Tiedän tunteen, aikuisena on tosi vaikea saada ystäviä, kun ihmisillä on jo ne omat ympyrät ja tuntuu että he eivät kaipaa siihen enää mitään lisää. Itse olin kolmella paikkakunnalla sinkkuja ihan yksin vaikka koetin olla tosi aktiivinen ja etsin ystäviä netistä, kirjastosta, ruokakaupasta.. jne. ihan mistä vaan, mutta ei vaan kukaan kiinnostunut.

Nyt viimeinkin nykyisellä paikkakunnalla oikeastaan mieheni kautta olen saanut ystäviä, ystäväperheitä ja tuttuja. Ensin aloitin naapureista, jotka nekin kyllä eläkeläisiä, mutta parempi sekin oli kuin yksin kotona.

Olen iloinen ja rempseä ja "näyttävän oloinen". Luulen, että tästä syystä silloin sinkkuja minua ei oikein huolittu mukaan, kun ympyrät olivat silloin aika pariskunta keskeisiä.. Nyt kun on pariutunut ja lapsellinen, niin nyt samanhenkisiä ihmisiä on saanut ystäväkseen.

Se on ihan totta, että pitäisi olla sitä positiivista asennetta, mutta ei se auttanut kyllä munkaan kohdalla aiemmin. Vaikka miten koitin olla iloinen ja ulospäinsuuntautunut niin ei vaan.. Kerran jo luulin, että eräs nainen oli kiinnostunut saamaan uusia ystäviä, mutta osoittautui että hän olikin lesbo ja oli kiinnostunut minusta muulla tapaa.

Senkin olen oppinut, että kun vähänkin saa vinkkiä jostain, että voisi olla kelvollinen seuraan, niin sitten ei voi jättäytyä sen varaan, että itseäni pyydettäisiin johonkin ja yhteyttä pidettäisiin. Alussa pitää olla itse tosi aktiivinen siinä yhteydenpidossa ja kutsumisissa. En tarkoita kuitenkaan tyrkkyä.
 
Omakohtainen kokemus mullekkin. Ihan oikeesti vaikka olisit päällepäin iloinen jne. Kun on masentunut tai väsynyt niin se paistaa kuitenkin vastapuolelle läpi vaikka itse ajattelisit toisin. Kokeilkaa tätä vaikka väsyttäisi ja ottaisi päähän kuinka niin heti aamusta lapsille vaatteet päälle pieni lenkki ja leikkiä lasten kanssa. Kaiken mitä he tekevät ajattelette postitiivisesti ettekä hermostu. Olette itsekkin paljon pirteempiä ettekä tyhjää väsytä itseänne. Kääntäkää kaikelle nekatiiviselle positiivinen asenne takaan että ystäviä tulee ja jää. Itse olen kokenut tämän saman ja yksi päivä oli vain katsottava peiliin kunnes huomasin mitkä asiat ahdistavat jne. Ahdistukset jätin taakseni ja aloitin uuden elämän en eronnut vaan käänsin kelkkani muutoin :) :hug: SUOSITTELEN KOKEILEMAAN SIIHEN EI MENE KAUAAN KUN HUOMAATTE MITEN SE TODELLA TOIMII.
Leikkikentillä on äitejä,mummoja perhepäivähoitajia jne, uimahalli, jutelkaa eri ihamisten kanssa vaikka kaupan jonossa siittä se lähtee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Mulla on muutama kaveri, mutta ei tosiaan kovinkaan montaa.

Itse olen sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut ja muutoinkin kaikin puolin sellainen, jonka on todella helppo tutustua uusiin ihmisiin. En vain valitettavasti kovinkaan usein kohtaa ihmisiä, jotka olisivat kanssani samankaltaisia ajatusmaailmaltaan ja arvoiltaan, jolloin on siis vähän hankalaa mitään sen kummempia kaverisuhteita alkaa luomaan.

Tulen ihan hyvin kaikkien kanssa toimeen ja toimin aktiivisena monissa yhdistyksissä ja työni puolesta olen asikkaiden kanssa tekemisissä paljon, mutta näin aikuisiällä olen tosiaan huomannut miten vaikeata on löytää samanhenkinen kaveri tai mielellään useampi.

Kaikki lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kaverit kun elävät niin erilaista elämää, ettei heidän kanssansa tule sitä arkea oikeastaan jaettua.

Vika ei siis välttämättä ole sinussa, vaan tosiaan siinä elämäntilanteessa joka saattaa poiketa monen muun elämäntilanteesta. Tai sitten kiinnostuksesi kohteet tai arvomaailmasi vain on poikennut niiden ihmisten kiinnostuksen kohteista ja arvomaailmoitsa joiden aknssa olet yrittänyt kaveruussuhdetta luoda.

Itse en esim näe syytä sen kummempaan suhteen luomiseen ihmisen kanssa, joka ei ole oman tyyliseni. Muutamaan uuteen äitiin olen nyt parin kuukauden sisällä tutustunut ja molemmat ovat ihan kivoja ja kyllähän heidän kanssansa aikaa viettää kaveritasolla, mutta ystäviä meistä tuskin ikinä tulee, sillä ovat kuitenkin niin eriliaisa kuin minä.

En oikein muuta vinkkiä osaa antaa, kuin että etsiskele ihan rauhassa, kyllä varmasti joku samantyylinen ihminen vielä kohdale kopsahtaa :)
Click to expand...

no tuskin se tohon meijän oven taakse tulee...... eipä oo paljon mahdollisuutta lähtee mihinkään yrittään tutustumaan, siksi yritän netin kautta löytää....
 
Eipä itsellänikään ole kavereita, ystävistä puhumattakaan.
Syy on kyllä ihan itsessäni: en osaa luottaa ihmisiin. Vain todella harva on ollut luottamukseni arvoinen, tällä hetkellä vain oma mieheni.

Eikä ihmiset osaa arvostaa minua itsenäni: hiekkalaatikolla on lapsia ja äitejä vaikka kuinka, mut jätettiin kaikista piireistä ulos ihan sen vuoksi että silloin noin 1½ vuotias poikani tarvitsi äitiä leikkimään, en osannut vain istua penkillä ja huudella sieltä ohjeita pojalle kun hän pyysi tekemään kakkuja.
Niin ja pahin syy oli ilman muuta ettemme käytä kestovaippoja. Ja se on tehty aivan tarpeeksi hyvin mulle selväksi.
 
No mulla ei oo siksi ystäviä, koska en uskalla antaa itestäni mitään. Enkä tyrkytä seuraani. On vaan tuulut niin paljon selkäänpuukotusta, että olen oppinut elämään ilmankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Möhökampela:
Eipä itsellänikään ole kavereita, ystävistä puhumattakaan.
Syy on kyllä ihan itsessäni: en osaa luottaa ihmisiin. Vain todella harva on ollut luottamukseni arvoinen, tällä hetkellä vain oma mieheni.

Eikä ihmiset osaa arvostaa minua itsenäni: hiekkalaatikolla on lapsia ja äitejä vaikka kuinka, mut jätettiin kaikista piireistä ulos ihan sen vuoksi että silloin noin 1½ vuotias poikani tarvitsi äitiä leikkimään, en osannut vain istua penkillä ja huudella sieltä ohjeita pojalle kun hän pyysi tekemään kakkuja.
Niin ja pahin syy oli ilman muuta ettemme käytä kestovaippoja. Ja se on tehty aivan tarpeeksi hyvin mulle selväksi.
Click to expand...

ompa jollakin ollu kyllä tosi järkevä syy jättää "kaveri" [tiktak]
 

Similar threads

S
Mun on niin vaikea hyväksyä miehen töitä
Viestiä
6
Luettu
244
Aihe vapaa
Ap
A
P
Miksi ihmeessä mukavan kokosissa maatiloissa on niin pienet asuintilat?
Viestiä
7
Luettu
215
Aihe vapaa
olava
olava
Ä
Miksi teillä äidit on niin kiire saada vauvoista "isoja"?
Viestiä
19
Luettu
829
Aihe vapaa
Madicken04
Madicken04
Senni Tonnika
Mikä siinä hoidon kysymisessä ajoissa on niin vaikeaa?
Viestiä
3
Luettu
252
Aihe vapaa
Joppe
J
J
vitsi tää on niin tätä et ei oo tosi
Viestiä
7
Luettu
359
Aihe vapaa
siisus
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa