MIKSI hommasitte lapsia noin nuorina?

juu, mutta sanonpa vaan että jos aloittaa työelämän jo 16 vuotiaana niin ties mitä siitä voi kehkeytyä... velikin aloitti renkipoikana 16 vuotiaana ja nyt tienaa 10 v myöhemmin enemmän ku mei isä... eikä veljellä ole minkäälaista koulutusta... tiedän eräitä toisiakin.. ei iinä, ite menen ammattikorkeaan opiskelemaan, paikka on jo mutta sanoinpa vaan ny mielipiteeni... ite olen 20 vuotias ja miulla on 6kk ikäinen poika sain juuri lukion loppuun ja poika syntyi...hyvin ollaan pärjätty.. ja siihen sanon että jos mies lähtee ni lähteköön... uskon kyllä että pärjätään pojan kanssa kahestaakin... mieshän se siinä kyllä typeksii enkä mie ja oma vika jos ei halua olla lapsensa elämässä.. (oma mies ei kyöl tämmööne ole) itehä se siinä menettää eikä lapsi ja äiti...

 

on totta että alaikäinen ei laillisesti saa edes vuokrattua asuntoa ilman vanhempiensa suostumusta, toisin sanoen käytännössä vanhemmat vuokraavat sen asunnon ja toimivat takaajina vuokranmaksulle.
onhan se helppo "leikkiä" aikuista jos on täysi-ikäinen mies, niin, itsekin olen sen tehnyt, mutta sitä ennen jo olin asunut yksin etten suinkaan hypännyt vanhempien huushollista suoraan mieheni helmoihin, ja olin "jo" 17 kun muutin mieheni kanssa yhteen. toisaalta, mies oli paljon poissa kotoa, ja sain hoitaa yksin sekä miehen että mun raha- ja muut asiat. siitä on tullut meille muutenkin tapa, kukkaron nyörit on mulla, kun minä meidän taloutta muutenkin hoidan ja tiedän mihin menee minkäkin verran rahaa. minä melkein yksin hoidin myös meidän lainan haun ja siihen liittyvät paperihommat, mies vain laittoi nimeä alle. mutta se johtuukin siitä, että vaikka mieheni on minua melkein kymmenen vuotta vanhempi, olen silti käytännöllisempi näissä asioissa. jaaa.... mitä nyt välillä tulee sellasia shoppailuvimmoja, mut mitään turhaa en silloinkaan osta, johtuen osaksi ehkä siitä että mieheni kyllä silloin tehokkaasti jarruttaa mun ostostelua. jokatapauksessa, ei kaikki nuoret ole sellaisia etteivät itse osaisi raha-asioitaan hoitaa, jotkut meistä jopa tajuavat rahan arvon ja sen ettei sitä kasvateta puissa.

 

\

Mutta aika pieniä on ne 16 vuotiaan raha-asiat noin oikeesti tai se mitä niistä voi päättää. Pankin papereihin ei 16 v nimi kelpaa, siis jos lainaa haluat hakea vaikka asuntoa varten (mutta kuka 16 v ajattelee asioita noin pitkälle ja oikeesti onko 16 v kypsä ajattelemaankaan asuntolainaa yms yksin) painaisiko se yksin kovin paljoa edes asunnon vuokrapapereissa.
Eli kun on täysi-ikäinen mies niin voi leikkiä aikuista siinä sitten. Mutta entäs jos se ukko lähteekin niin mitäs sitten? Äiti ja isä saa sitten huoltajana toimia ihan oikeesti eli laittaa moneen paperiin nimeä ja toimia "takaajana" monen homman takana.
Näin se vaan tässä maailmassa on. Ja ikärajat on luotu siitä syystä että katsotaan mistä iästä se käsitys erilaisista asiosita lähtee.

taas tää raha asia mukana tässä... EI KAIKKI HALUA ELÄÄ MAALLISEN MAMMONAN LUMOISSA, ONNELLINEN VOI OLLA MYÖS VUOKRA-ASUNNOSSA KIRPPARIVAATTEET PÄÄLLÄ JA HERNEKEITTO LAUTASELLA!!!!!!!!!!

 

no mut tää raha vedetään mukaan joka kerta kun ei enää mitään muuta syytä keksitä et miksi nuori äiti olis yhtään sen huonompi ku vähän vanhempi äiti. ei se rahattomuus tai varakkuus siihen äitiyteen ja hyvään kasvatukseen vaikuta. paisi ehkä sen verran että kun rahaa ei ole, lapset oppivat alusta lähtien että raha ei kasva puissa ja oppivat taludellisiksi. eikä heitä ehkä paapota pilalle? sen voi tosin tehdä monella muullakin eri tavalla.....

 

Pistänpäs minäkin lusikkani tähän soppaan. Olen saanut esikoiseni 18-vuotiaana, emme olleet seurustelleet kovin pitkään ja kaikki tuntui muutenkin vielä epävarmalta. Ajattelin aborttia, kyllä. En pystynyt tappamaan omaa lastani, sitä pientä ihmisenalkua.. Joten pidin lapseni. Mies sai koulutuksen loppuun, sai töitä jne. Aloimme kuumeilla toista ja tulinkin pian raskaaksi. Tämä toinen syntyi viime marraskuussa vähän sen jälkeen kun täytin 20. Mies käy vakituisesti töissä, itse haluan olla lasten kanssa kotona niin pitkään kuin he minua täällä tarvitsevat. Pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on hyvä kasvuympäristö ja rakastavat vanhemmat, enkä haluaisi laittaa lapsia hoitoon ennen kuin osaavat molemmat puhua. Mieluiten tietysti palkkaisin kotiin hoitajan.

Minulla ei ole ammattia, olen kärsinyt silloin kouluaikana vakavasta masennuksesta, joka esti opiskelun. Sain kuitenkin hyvät paperit peruskoulusta ja niillä pääsisin mihin tahansa toisen asteen kouluun. Toistaiseksi minulla ei ole siihen tarvetta, eikä sosiaalinen status mene koskaan lasteni ohi. Mieluummin olen tärkeä lapsilleni kuin työantajalle (minulla on muuten aikaa olla työelämässä n. 45 vuotta).

Jos nyt joku jaksaa tätä lukea.. Meillä on siis rahaa, erinomainen paritalon puolikas jossa asua, nättejä vaatteita jne. mutta onko tuo pääasia? Monilla vanhemmillakaan äidellä tätä kaikkea ei ole, eikä mielestäni tarvitsekaan. Hyvä vanhemmuus lähtee ihan muista lähtökohdista kuin materiasta. Ainakin minulle lapsena tärkeämpää oli olla vanhempieni kanssa, harrastaa ja viettää tavallista arkea - pääasia ei ollut se, missä asuimme, oliko uusia merkkivaatteita jne.

Sanottakoon vielä, että meitä on kehuttu neuvolassa ja muuallakin hyviksi, vastuullisiksi vanhemmiksi. Vanhempi lapsemme on vilkas, sosiaalinen ja hyväkäytöksinen. Kasvatusongelmia varmaan tulee vielä vastaan, mutta niistä epäilemättä selvitään siinä missä muutkin.

Tällä yritän vain sanoa, että ei se työ ja raha vaan lapset ja rakkaus

 

\

Pistänpäs minäkin lusikkani tähän soppaan. Olen saanut esikoiseni 18-vuotiaana, emme olleet seurustelleet kovin pitkään ja kaikki tuntui muutenkin vielä epävarmalta. Ajattelin aborttia, kyllä. En pystynyt tappamaan omaa lastani, sitä pientä ihmisenalkua.. Joten pidin lapseni. Mies sai koulutuksen loppuun, sai töitä jne. Aloimme kuumeilla toista ja tulinkin pian raskaaksi. Tämä toinen syntyi viime marraskuussa vähän sen jälkeen kun täytin 20. Mies käy vakituisesti töissä, itse haluan olla lasten kanssa kotona niin pitkään kuin he minua täällä tarvitsevat. Pidän tärkeänä sitä, että lapsilla on hyvä kasvuympäristö ja rakastavat vanhemmat, enkä haluaisi laittaa lapsia hoitoon ennen kuin osaavat molemmat puhua. Mieluiten tietysti palkkaisin kotiin hoitajan.

Minulla ei ole ammattia, olen kärsinyt silloin kouluaikana vakavasta masennuksesta, joka esti opiskelun. Sain kuitenkin hyvät paperit peruskoulusta ja niillä pääsisin mihin tahansa toisen asteen kouluun. Toistaiseksi minulla ei ole siihen tarvetta, eikä sosiaalinen status mene koskaan lasteni ohi. Mieluummin olen tärkeä lapsilleni kuin työantajalle (minulla on muuten aikaa olla työelämässä n. 45 vuotta).

Jos nyt joku jaksaa tätä lukea.. Meillä on siis rahaa, erinomainen paritalon puolikas jossa asua, nättejä vaatteita jne. mutta onko tuo pääasia? Monilla vanhemmillakaan äidellä tätä kaikkea ei ole, eikä mielestäni tarvitsekaan. Hyvä vanhemmuus lähtee ihan muista lähtökohdista kuin materiasta. Ainakin minulle lapsena tärkeämpää oli olla vanhempieni kanssa, harrastaa ja viettää tavallista arkea - pääasia ei ollut se, missä asuimme, oliko uusia merkkivaatteita jne.

Sanottakoon vielä, että meitä on kehuttu neuvolassa ja muuallakin hyviksi, vastuullisiksi vanhemmiksi. Vanhempi lapsemme on vilkas, sosiaalinen ja hyväkäytöksinen. Kasvatusongelmia varmaan tulee vielä vastaan, mutta niistä epäilemättä selvitään siinä missä muutkin.

Tällä yritän vain sanoa, että ei se työ ja raha vaan lapset ja rakkaus

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Juuri tuota mieltä olen itsekin. Jos todella haluaa lapsen ja on valmis tekemään töitä sen eteen, niin ikäkysymys on mielestäni sivuseikka. Ihmiset kun ovat niin erilaisia, joillekin on tärkeä saada ensin koulut käytyä, ammatti, työpaikka jne. Toiset taas haluavat ensin lapsia (ja nuorena kun saa lapset, kyllä sitä jää aikaa vielä opiskella ja tehdä töitäkin!). Ja lisäyksenä, opiskellessani oli luokallani muutama "teini-äiti", ja saivat kyllä opiskelut suoritettua siinä missä me muutkin.

Tottakai on hyvä että taloudellinen tilanne on sellaisessa kunnossa että toimeen tullaan, mutta tärkeintä on kuitenkin se tunnelma mikä kotona on. Ei rakkautta ja lapsista välittämistä voi korvata rahalla ja hienolla ammatilla!

 

\

edesvastuutonta on hankkia lapsi alaikäisenä, tai juuri täysi-ikäisenä, työttömänä ja koulutuksettomana nuorena. mites sitten jos joudutte joskus omillenne, vaikka täällä nyt moni kehuukin että on mies ja lapsi ja talo, ja että mies käy töissä. entäs jos pitäisikin selvitä omillaan? voihan sitä olla, ettette koskaan eroa, mutta entä jos mies joutuu vaikkapa työttömäksi? tai jotain muuta tapahtuu? mihin työpaikkaan luulette menevänne ilman koulutusta? vai tuskin aiotte sit elää työttömyyskorvauksilla??? sinne kouluun tuskin houkuttaa ainakaan yh:na lähteä, tulot eivät ole mitkään hehkeät...
mut tehkää miten tykkäätte \|O \|O \|O

En ole tällaiseen ennen kirjoittanut, mutta nyt oli ihan pakko. enään en ole alle kahden kymmenen, mutta voisin vetoalyödä "MiisuKisu harmaana" ei ole viellä edes peruskoulusta päässyt. Pitää paikkaansa että kaikki teiniäidit eivät todellakaan sovi viellä äidin tehtävään. Minä itse sain esikoiseni kun mieheni (silloinen avopuolisoni) lähti armeijaan, ja se ei todellakaan ollut helppoa aikaa, mutta se vahvisti minua ihmisenä.Tuosta ammatista kun laitoit niin minulla on lastenhoitajan kurssikoulutus ja työ kokemusta lastenhoidosta 5vuotta. Mieheni on putkimies ja tienaa noin 30e/h tietenkin minun palkkani on paljon pienempi kuin mieheni. Mutta siinä se kysymys onkin kun laitoit että mites sitä sit yh:na. MIKSI MENNÄ NAIMISIIN JA PERUSTAA PERHE JOS ON PELKO ETTÄ JOSKUS EROAA? Siinä on vähän vanhemmallekkin kaartille miettimistä.

 

En ymmärrä laisinkaan miksi ihmisten pitää arvostella toisten ratkaisuja. Oli lapsi sitten vahinko tai ei, antaa kaikkien elää elämäänsä. Olen itsekin VAIN reilu parikymppinen opiskelija-yksinhuoltaja-äiti ja olen harvinaisen onnellinen. En näe lapsen rajoittavan opiskeluani tai opiskeluni äitiyttäni. Ja kyllä, rahakin riittää. Nipin napin, mutta riittää kuitenkin. Kaikille hyvää kevättä!

 

[
Kyllä, taisin todella hieman mankua lapseni rasittavuutta joka tietysti tarkoittaa sitä että kadun loppuelämäni sitä että olen lapsen mennyt tekemään. Näinhän se menee. Samoin kuin jos sanon että mieheni ei tee tarpeeksi kotitöitä se tarkoittaa että kadun koskaan häneen tutustuneeni. Ja äitini jakelee liikaa neuvoja: voi kumpa en olisi koskaan syntynyt!!

]Minä olen kyllä aina pitänyt tästä kaksplussan palstasta ihan vain siitä syystä että joskus pääsee luvan kanssa valittamaan ja mankumaan huonoa päiväänsä, jaksaa sitten taas paremmin lasten kanssa, eikä ainakaan rähise lapsilleen väsymystään. Lasten kanssa on joskus rankkaa ja PISTE joka muuta väittää on luultavasti ihan feikki. Meidän pitäisi hyvät äidit tukea toisiamme eikä syyllistää joka asiasta koko ajan. Kautta aikojen naiset ovat juorunneet toisilleen,,,vai miten luulette entisaikojen marttojen ja Annikkien jaksaneen Einojen Ja väinöjen kanssa kun ei ollut DR Philliä eikä parisuhdeneuvontaa. Marinat kunniaan naisten kesken ..säilyy se rauha parisuhteessa ja lastenhoidossa!!

 

Oho... lainasin yllä Neitinasun tekstiä...vaikka ei lainatulta näytä siis kursivoidulta.. Häneltä kuitenkin on alku peräisin.

 

En jaksanut edes kaikkea lukea.On se kumma jos ihminen ei saa lasta tehdä silloin kun itse kokee olevansa valmis.Toki on niitä jotka tekee liian nuorena ja muut hoitaa.Ja mikä hemmetin pakko se on olla "rikas"?? Rahallako se lapsi pitää hemmotella vai olla vara palkata se hoitaja? Itse sain esikoisen 16v,yksin.Enkä kokenut olevani sen huonompi äiti kuin muutkaan.Toki pelotti et miten pärjätään mut hyvin on menny.Eipä ole oppnut et raha kasvaa puussa ja et koulutus on ainoa asia jolla elämässä jotain saavuttais.

 

\

\

edesvastuutonta on hankkia lapsi alaikäisenä, tai juuri täysi-ikäisenä, työttömänä ja koulutuksettomana nuorena. mites sitten jos joudutte joskus omillenne, vaikka täällä nyt moni kehuukin että on mies ja lapsi ja talo, ja että mies käy töissä. entäs jos pitäisikin selvitä omillaan? voihan sitä olla, ettette koskaan eroa, mutta entä jos mies joutuu vaikkapa työttömäksi? tai jotain muuta tapahtuu? mihin työpaikkaan luulette menevänne ilman koulutusta? vai tuskin aiotte sit elää työttömyyskorvauksilla??? sinne kouluun tuskin houkuttaa ainakaan yh:na lähteä, tulot eivät ole mitkään hehkeät...
mut tehkää miten tykkäätte \|O \|O \|O

hyvin koulutetuille ihmisillekö ei voi sattua mitään? työttömyys ja sairaudet pysyvät poissa kunhan vaan on hyvä koulutus?? jos nyt vaikka menisit omalle palstallesi pätemään, tämä on alle 20-vuotiaiden palsta.

hahahaahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah

 

Rupesimpahan tänään miettimään äitini kanssa, että jos miun tyttö tekee lapsen 20 veenä niin miusta tulee 36vuotiaana MUMMO...sit jos miun tytön lapsi saa lapsen 20veenä, mie oon 56vee...ja sit jos sen lapsi saa lapsen 20veenä niin mioe oon vasta 76vee...aika monta sukupolvee...heh...monimutkasta, eli siinä syy nuorena lapsien tekoon...

 

\

hahahaahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah

kummalle tuo oli tarkoitettu??

 

minkä takia nämä vanhat/huonot asiat otetaan uudelleen ja uudelleen esiin?
voisiko joku kertoa?

 

\

Rupesimpahan tänään miettimään äitini kanssa, että jos miun tyttö tekee lapsen 20 veenä niin miusta tulee 36vuotiaana MUMMO...sit jos miun tytön lapsi saa lapsen 20veenä, mie oon 56vee...ja sit jos sen lapsi saa lapsen 20veenä niin mioe oon vasta 76vee...aika monta sukupolvee...heh...monimutkasta, eli siinä syy nuorena lapsien tekoon...

jea! tooooosi hyvä syy!!!!

 

\

edesvastuutonta on hankkia lapsi alaikäisenä, tai juuri täysi-ikäisenä, työttömänä ja koulutuksettomana nuorena. mites sitten jos joudutte joskus omillenne, vaikka täällä nyt moni kehuukin että on mies ja lapsi ja talo, ja että mies käy töissä. entäs jos pitäisikin selvitä omillaan? voihan sitä olla, ettette koskaan eroa, mutta entä jos mies joutuu vaikkapa työttömäksi? tai jotain muuta tapahtuu? mihin työpaikkaan luulette menevänne ilman koulutusta? vai tuskin aiotte sit elää työttömyyskorvauksilla??? sinne kouluun tuskin houkuttaa ainakaan yh:na lähteä, tulot eivät ole mitkään hehkeät...
mut tehkää miten tykkäätte \|O \|O \|O

Kyllä vuokrallakin voi elää, ja ihan ollaa omillamme, vaikkei kumpikaan töissä olekkaan.Ei mielestäni ole mitenkään edesvastuutonta hankkia lapsia sillon kun hetki on sopivin. Ja voi kai 30-vuotiaanakin tulla ero tai joutua työttömäksi?Vai eikö muka voi?

 

Honiska se on kova tyttö siteeraamaan muiden sanomisia! Ja kova on tarve selitellä kuinka OLIT duunis ja mies o duunis ja viel äitikin oli duunis... \|O .Eli kaikki mitä lapsi vanhemmiltaan tarvitsee on raha? Sun mielipiteistäs se paistaa kyllä vähän helkutin kauas! Kova olet myös arvostelemaan jos joku kommentoi toisen kommentteja, että ollaan sit niiiiin epäkypsää, ja silti itse perustat koko mielipiteesi toisten kommenttien LAINAAMISIIN..??? !!! Huh huh ja hohhoijaa \|O \|O Oletpas sinä hooooniska KYPSÄ! Onneksi olkoon!!!

 

Se ei muuten ole ikäkysymys tuo lapsenteko...en kai minäkään nyt herrajumala 10-12vuotiaana lapsia olisi ruennut tekemään...SILLOIN OLLAAN LAPSIA!!!Mutta kun minun ja mieheni suhde oli vakiintunut, tunsimme että lapsi on tervetullut...moni minun ikäinen ei koskaan ole edes koskenut toisen sukupuolen ihmisii, eikä silloin tietenkään olla vaalmiita...mutta jokaisella on oma elämä...minä päätin tehdä omat valintani...tehkää te omat ja antakaa muiden olla rauhassa!!!!!!!1 :hug:

 

että noi kateelliset ä***t jaksaa.Pitäis kai kutsua kylään katsomaan miten me nuoret äidit jaksetaan.Tosin lapsiakin on tullu jo sen jälkeen lisääkin kuten myös ikää.Kumma miten voidaan arvostella pelkän iän perusteella kun ei edes tiedetä miten perheissä eletään!

 

No minä olen juuri raskaana.. että en osaa sanoa vielä mitä äitiys tarkkaan ottaen on.. mutta hyvin onnellinen olen kun vaavi mahassa liikkuu ja odotan innolla että se kohta puolin putkahtais ulos! =)
Mut minä ainakin uskon et jokainen äiti on lapselleen maailman paras äiti! Oli sitten nuori tai vanha.. ja jos jotkut haluaa tehdä lapsen nuorena, en ainakaan henk. koht. näe siinä mitään pahaa!! Mutta kyllähän tässä maailmas niitä piisaa jotka on aina arvostelemassa muiden asioita!! Eikö olis kivaa, jos jokainen sais odottaa ja kasvattaa lastaan, ilman että koko ajan haukutaan teini-äitiks.. Onhan se teini-äitikin ÄITI!! Kaikki äitit on tärkeitä omalla lapselleen, eikö näin?

 

Ei kannata välittää kaikist mielipiteist! Ite sain ekan 17v. ja hyvin on menny. Nyt lapsia 3 ja hyvin menee edelleen. Ikää peräti 24v, mieskin on edelleen vierelläni.

 

\

Honiska se on kova tyttö siteeraamaan muiden sanomisia! Ja kova on tarve selitellä kuinka OLIT duunis ja mies o duunis ja viel äitikin oli duunis... \|O .Eli kaikki mitä lapsi vanhemmiltaan tarvitsee on raha? Sun mielipiteistäs se paistaa kyllä vähän helkutin kauas! Kova olet myös arvostelemaan jos joku kommentoi toisen kommentteja, että ollaan sit niiiiin epäkypsää, ja silti itse perustat koko mielipiteesi toisten kommenttien LAINAAMISIIN..??? !!! Huh huh ja hohhoijaa \|O \|O Oletpas sinä hooooniska KYPSÄ! Onneksi olkoon!!!

????????????
joo, tän kommentin perusteella oot lukenu tasan yhden mun tekstin tässä alotuksessa. noh, se teksti käsittelee sitä asiaa, kun eräät täällä väittävät että nuorella ei voi olla raha-asiat mallillaan. pitäisik olla hiljaa ja myönnellä? missä kohtaa olin jotain toista lainannut? itse en kyllä nähnyt ainoitakaan sitaatteja vaikka koko ketjun luin läpi. jos joku toinen sattuu omaaman samanlaisia mielipiteitä, sille en voi mitään. vai eikö täällä saa enää olla samaa mieltä?

 

Mua kans ihmetyttää toi 'jos ei oo koulutusta ei pidä hankkia lapsia'...Mä ite oon käyny vaan lukion, nyt raskaana 20+5 viikolla. Nykyään on erittäin hyvät aikuiskoulutusmahdollisuudet, meiluummin mä teen lapset nuorena ilman ammattia ja kun lapset on isompia alotan opiskelun. Miks eka pitäs hommata ammatti ja mennä töihin, sit kuiteski kävis niin et pääsis koko ajan eteenpäin urallaan ja kohta huomais et on niin uran huipulla ettei pysty lopettamaan työntekoa ja lapsen teko jäis pois...Mä en tällä todellakaan hauku niitä äitejä joilla on ammatti tai/ja työpaikka mut ite haluan tehä lapset nyt ja opiskella sitte. Sitä paitsi mun opiskelumotivaatio ei ollut lukiossakaa mitenkää erityisen korkealla ja uskon et sitte kun päätän jatkaa opiskelua motivaatioki on kasvanu paljon korkeammaksi!
Toivottavasti en loukannut ketää tällä viestillä, se ei ole tarkotukseni!