Miksi en ole onnellinen??

Minulla on ihana mies, joka rakastaa mua ja lastaan yli kaiken ja mahdollistaa meille korkean elintason. Tekee paljon töitä mutta yhteiset lomat ovat aina ihania ja tapahtumarikkaita. Meillä on ihana pieni poika jota hoidan kotona. Asumme ihanassa asunnossa ja meillä käy kodinhoitaja kaksi kertaa viikossa, joten siivouksesta tms. ei minun tarvitse estressata, tarvittaessa mukava rouva katsoo pojankin perään jos minä haluan omille asioilleni. En kuitenkaan tunne olevani hirveän onnellinen, ihan hetkittäin vain - miksi?

 

Minulla on ihana mies, joka rakastaa mua ja lastaan yli kaiken ja mahdollistaa meille korkean elintason. Tekee paljon töitä mutta yhteiset lomat ovat aina ihania ja tapahtumarikkaita. Meillä on ihana pieni poika jota hoidan kotona. Asumme ihanassa asunnossa ja meillä käy kodinhoitaja kaksi kertaa viikossa, joten siivouksesta tms. ei minun tarvitse estressata, tarvittaessa mukava rouva katsoo pojankin perään jos minä haluan omille asioilleni. En kuitenkaan tunne olevani hirveän onnellinen, ihan hetkittäin vain - miksi?

ja suomalainen kateellinen heti kadehtii siivoojaa, joka teillä käy...

 

Onko sinulla itselläsi töitä, opintoja tms? Tarkoitan että onko elämäsi ehkä liian helppoa ja tasaista niin että kaipaisit jotain haastetta?

 

ja suomalainen kateellinen heti kadehtii siivoojaa, joka teillä käy...

Mitä väliä siivoojasta, jos vain on onnellinen?

 

Minä kysyisin: miksi onnellisuus on tavoiteltavaa? Onko ensinnäkään olemassa positiivista onnellisuutta, sillä sehän ei voi jatkua loputtomiin ja loppujen lopuksi se aiheuttaa taas lisää tuskaan.

Olipas jotenkin Schopenhaurin suusta.

Ps. Aivan varmaa faktaa on kuitenkin se, ettei onni täältä palstalta löydy.

 

Onko sinulla itselläsi töitä, opintoja tms? Tarkoitan että onko elämäsi ehkä liian helppoa ja tasaista niin että kaipaisit jotain haastetta?

No siinähän se varmaan on, ei mitään haasteita.

 

Miksi edes kuvittelet että talo ym. toisi onnea. Hohhoijaaa....

 

Ittes elämässä ei oo elämän tarkotusta= henkistä sisältöä....... ittekki ettiny esim jehovista + lestiksistä........ suosittelen jotain tommosta mutten jehovia??

 

Miksi edes kuvittelet että talo ym. toisi onnea. Hohhoijaaa....

En usko, että ko. henkilö tätä tarkoitti. Sillä olisi helppo vetää johtopäätös, että ahtaasti kaupungin vuokra-asunnossa vähillä tuloilla kituva ei välttämättä ole se ihmisistä onnellisin. Tässä tapauksessa tämä onnellisuutta mahdollisesti rajoittavaa tekijä ei esiinny.

 

Miksi edes kuvittelet että talo ym. toisi onnea. Hohhoijaaa....

No koska kaikki se ulkoinen mitä meillä on, on ekstraa - sellaista mitä monet kertovat toivovansa. Perusasiat meillä onkin jo kunnossa; on terveyttä, rakkautta jne. Silti, vaikka paljon tuollaisesta ulkoisestakin hyvästä saan nauttia, en vain koe olevani onnellinen ja sitä ihmettelen.

 

Minulla on ihana mies, joka rakastaa mua ja lastaan yli kaiken ja mahdollistaa meille korkean elintason. Tekee paljon töitä mutta yhteiset lomat ovat aina ihania ja tapahtumarikkaita. Meillä on ihana pieni poika jota hoidan kotona. Asumme ihanassa asunnossa ja meillä käy kodinhoitaja kaksi kertaa viikossa, joten siivouksesta tms. ei minun tarvitse estressata, tarvittaessa mukava rouva katsoo pojankin perään jos minä haluan omille asioilleni. En kuitenkaan tunne olevani hirveän onnellinen, ihan hetkittäin vain - miksi?

Olen tuon toisen nimimerkin (Ewi) kanssa samaa mieltä että etsit elämällesi syvempää tarkoitusta.

Itse olen löytänyt tarkoituksen elämälleni Jeesuksesta, minullakin aineellisesti ja ammatillisesti kaikki hyvin mutta kaikki olennainen silti tuntui puuttuvan.

Katso vaikka www.tv7.fi, netti-tv on ilmainen. Siellä on myös ohjelma-arkisto, ilmainen sekin. Näkyy kaapeli-tv:ssäkin, eri kanavapaikoilla eri puolilla Suomea.

Tai hakeudu johonkin kristilliseen yhteisöön, nuorille äideille on viikottaisia tapaamisia monissa vapaaseurakunnissa tai helluntaiseurakunnissa.

 

Mulla on vähän samansuuntainen hommeli kun ap:llä en ole onnellinen. meillä ei käy siivoojaa ja mulla on kaksi lasta muuten melkein sama tarina.

 

Jos sinulla on vain tylsää?
Lapsi, koti ja paljon töissä oleva mies. Mitä jos hankkisit jonkun harrastuksen? tai menisit osa-aikaisesti töihin? Jotain järjestö toimintaa?

Minä muistan miten puuduttavaa oli olla lasten kanssa kotona. Vaikka tavallaan nautin siitä ja olin tyytyväinen että oli mahdollisuus hoitaa lapsia kotona niin se aika oli todella puuduttavaa ja tylsää.

 

menkää kimpassa tuonne retkelle, kertokaa sitten, mitä näky:
http://www.luomulaituri.net/luomukokki/kuvat/Makuretki_03_12_2009.pdf

 

Luultavasti elämäsi on sitten kuitenkin "tyhjää".....materiaa, mutta ei muuta.

 

Minä kysyisin: miksi onnellisuus on tavoiteltavaa? Onko ensinnäkään olemassa positiivista onnellisuutta, sillä sehän ei voi jatkua loputtomiin ja loppujen lopuksi se aiheuttaa taas lisää tuskaan.

Olipas jotenkin Schopenhaurin suusta.

Ps. Aivan varmaa faktaa on kuitenkin se, ettei onni täältä palstalta löydy.

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

 

Mä olen taas Tytsin kanssa vähän samaa mieltä. Tietenkään kenelläkään ei kaikki voi aina olla hyvin, mutta se että välillä tapahtuu ikäviä asioita, ei välttämättä tee ihmisestä onnetonta tai vie onnea pois. Jos sanoo, ettei siksi halua olla tai ole onnellinen, että se ei voi jatkua ikuisuuksiin, se on mielestäni defenssimekanismi. Silloin ei uskalleta olla onnellinen siksi että pelätään olla onneton. Mulla ainakin on hyvin pysyvä onnellisuuden tila, vaikka varmaankaan asiat ei mitenkään ns. esimerkillisesti minunkaan elämässäni ole.

 

Onni on hetkessä, onni on jokaisessa itsessään, ikäänkuin sisäänrakennettu juttu. Se on läsnä koko ajan. Se pitää vain löytää. Helpommin sanottu kuin tehty.

 

Minä kysyisin: miksi onnellisuus on tavoiteltavaa? Onko ensinnäkään olemassa positiivista onnellisuutta, sillä sehän ei voi jatkua loputtomiin ja loppujen lopuksi se aiheuttaa taas lisää tuskaan.

Olipas jotenkin Schopenhaurin suusta.

Ps. Aivan varmaa faktaa on kuitenkin se, ettei onni täältä palstalta löydy.

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

Mä uskon erittäin vahvasti, että juuri tuo (tummennettu) on sitä onnellisuutta. Ei enempää eikä vähempää. Rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on ja hyväksyy myös pimeän puolensa.

 

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

No sinä oletkin luonnonoikku, kuten jo aikaisemmin olen todennut.

 

Minä kysyisin: miksi onnellisuus on tavoiteltavaa? Onko ensinnäkään olemassa positiivista onnellisuutta, sillä sehän ei voi jatkua loputtomiin ja loppujen lopuksi se aiheuttaa taas lisää tuskaan.

Olipas jotenkin Schopenhaurin suusta.

Ps. Aivan varmaa faktaa on kuitenkin se, ettei onni täältä palstalta löydy.

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

Samaa mieltä, eli onnellisuus on juuri sellainen yleisolotila joka on mahdollinen vaikka niitä vastoinkäymisiäkin olisi. Oikeastaan muistan elämästäni vain yhden ajanjakson jolloin en kokenut olevani onnellinen, vaikka muulloinkin on ollut kaikenlaisia koettelemuksia. Joskus joudun myöntämään että olen väsynyt - mutta onnellinen.

Ehkä se onnellisuus tulee kuitenkin juuri siitä että on hyväksynyt itsensä ja haluaa elää itsensä kanssa. Tietty sitä vahvistaa vielä se jos on muita syitä elää ja nauttia elämästä (omat lapset ja muut läheiset...) Silloin jaksaa paremmin ne vastoinkäymisetkin. Ja tosissaan vaikka joutuisikin vastatuuleen niin samalla siitä saa voimia yrittää enemmän ja elämä säilyy mielenkiintoisena ja haasteellisena. Jos taas on aina saanut kaiken valmiina eikä ole joutunut minkään eteen tekemään töitä eikä oikeastaan edes miettimään mitä elämältä ja itseltä haluaa niin silloin elämä voi olla oikeastaan aika tylsää ja onnetontakin.

 

Mä olen taas Tytsin kanssa vähän samaa mieltä. Tietenkään kenelläkään ei kaikki voi aina olla hyvin, mutta se että välillä tapahtuu ikäviä asioita, ei välttämättä tee ihmisestä onnetonta tai vie onnea pois. Jos sanoo, ettei siksi halua olla tai ole onnellinen, että se ei voi jatkua ikuisuuksiin, se on mielestäni defenssimekanismi. Silloin ei uskalleta olla onnellinen siksi että pelätään olla onneton. Mulla ainakin on hyvin pysyvä onnellisuuden tila, vaikka varmaankaan asiat ei mitenkään ns. esimerkillisesti minunkaan elämässäni ole.

Mäkin oon onnellinen, noin yleisesti. Ajattelen samalla tavalla onnellisuudesta. Vaikka mulla on tosi ailahtelevat mielialat ja saatan olla todella tolaltani, jos jotain huonoa sattuu, niin onnellisuus on silti se perusjuttu taustalla, vaikka ikävinä hetkinä sitä ei aina muista. Sellaista perustyytyväisyyttä on kumminkin enemmän ja musta se on pikkusen asennekysymys.

Kun ihan pienistäkin jutuista löytyy sitä onnellisuutta. Vaikka siitä, että asunnossa ei ole maalattiaa, tai siitä, että on sähköhella.

 

Mä olen kans Tytsin kanssa samaa mieltä. Ainakin itselleni onnellisuus on sitä, että on tyytyväinen vallitsevaan elämäntilanteeseensa. Onni taas on niitä hype hetkiä, kun tekisi mieli syleillä koko maailmaa.

Olisitko sä ap vaan turhautunut? Ei tarvitse ponnistella minkään eteen? Jokin harrastus, opiskelu tms voisi auttaa asiaa. Kun on jokin tavoite, jota kohti ponnistella, ei kerkeä turhautumaan.

 

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

No sinä oletkin luonnonoikku, kuten jo aikaisemmin olen todennut.

 

Minä kysyisin: miksi onnellisuus on tavoiteltavaa? Onko ensinnäkään olemassa positiivista onnellisuutta, sillä sehän ei voi jatkua loputtomiin ja loppujen lopuksi se aiheuttaa taas lisää tuskaan.

Olipas jotenkin Schopenhaurin suusta.

Ps. Aivan varmaa faktaa on kuitenkin se, ettei onni täältä palstalta löydy.

Olen hiukan eri mieltä tästä. Kyllä onnellisuus voi jatkua loputtomiin, minä ainakin olen aina ollut onnellinen. Onnellisuus on eri asia kuin onni. Onni on hetkellinen tunne kun taas onnellisuus on pysyvä olotila. Minulle se on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää eikä se, kummallista sinänsä, katoa minulta surullisenakaan. En ole sen kummemmin koskaan tavoitellut onnellisuutta. Uskoisin, että onnellisuuteen vaikuttaa merkittävällä tavalla se, että hyväksyy itsensä ja on hyvä olla ja elää omana itsenään.

Tuosta olen samaa mieltä, että onni ei palstalta löydy.

Mä uskon erittäin vahvasti, että juuri tuo (tummennettu) on sitä onnellisuutta. Ei enempää eikä vähempää. Rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on ja hyväksyy myös pimeän puolensa.

Jep, olen aina vain vakuuttuneempi siitä, että juuri tästä on kyse. Vaikka elämäni onkin ollut aina onnellista, on ollut lyhyitä kausia, jolloin olen ollut vähemmän onnellinen...ja se on johtunut juurikin siitä, että en ole ollut sillä hetkellä tyytyväinen itseeni ja tekemisiini, potenut jostain syyllisyyttä jne.
:| Eli kyllä se onnellisuus taitaa vaatia sen, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja kykenee rakastamaan itseään.