N
narsku
Vieras
Aloitetaan sanomalla, että meidän perheessä asiat on hyvin. Kaikki sujuu, mutta silti en ole onnellinen.
Jatkuvasti tulee mietittyä eroamista, kaiken taakseen jättämistä jne, vaikkei syytä olisi.
Mulla on ihana mies, joka rakastaa ja huomioi mua ihan riittävästi.
Mies siivoo lähes joka päivä jälkensä ja vielä muidenkin perheenjäsenten jäljet, laittaa joka päivä ruuan, käy töissä ja hoitaa lastakin. Jopa enemmän kuin minä. Lapsi on täten kiintynyt enemmän isäänsä ja jos meille joskus ero tulee, niin taitaa lapsi isälleen haluta ja isä taitaa lapsen itselleen kokonaan haluta. En näe sitäkään vaihtoehtoa ongelmana, sillä olen onnellinen, kunhan lapseni on onnellinen.
Mies osoittaa hellyyttä riittävästi (pussailee ja halailee ohi kävellessään jne.).
Mies ei käy ikinä missään baarissa ryyppäämässä, vaan rentoutuu illalla työpäivän päätteeksi parilla kaljalla. Perjantaisin saattaa juoda kuusi tölkkiä olutta, mutta ei kuitenkaan koskaan siitä päihdy. Tästä voisi sanoa, että mieheni on suurkuluttaja, kun joka päivä sitä kaljaa juo, mutta itse en pidä sitä ongelmana, koska mies ei kahdesta tölkistä illalla päihdy.
Mies ei ole väkivaltainen, ei ole ollut koskaan väkivaltainen. Jos lapsi kiukuttelee, mies hoitaa aina tilanteen rauhallisesti hermostumatta (toisin kuin minä. Minulla menee hermot pienestäkin asiasta)
Seksiä meillä harrastettiin suhteen alussa jopa kolmekin kertaa päivässä, mutta ihan yhtäkkiä seksin harrastaminen väheni ja nykyään sitä on enää todella harvakseltaan.
Minä olen aina ollut se, joka tekee aloituksen. Jos minä en tee aloitusta, niin meillä ei sitten myöskään harrasteta seksiä, sillä miestä se ei tunnu kiinnostavan tippaakaan. Kyllä mies saattaa hivellä ja sanattomasti eleillään "ehdotella", mutta jos en juttua jatka suoraan, niin mies lopettaa.
Tätät testasin eilen sängyssä.
Molemmat olivat käyneet suihkussa, lapsi nukkui sikeästi ja mies alkoi hivelemään, kutittelemaan ja hieromaan. Olin kyljelläni (selkä mieheen päin) n. 10 minuuttia ja nautin miehen kosketuksesta, kunnes käännyin selälleni, jolloin miehelle levittäytyi hyvät mahdollisuudet kosketella. Mutta ei. Hipasi kerran häpyä ja siihen se sitten jäikin. Mies silitteli mun kättä, kaulaa, niskaa , kasvoja, lantiota, vatsaa ja pakaroita, muttei mitään enempää tehnyt, mikä olisi voinut johtaa itse seksiin. Miestä kuitenkin selkeästi halutti.
Lopulta mies sanoi hyvää yötä, ja rupesi nukkumaan.
Mikä tässä mättää? En usko, että mieheni pitää minua vastenmielisenä, sillä eihän hän koskettelisi lainkaan, jos ei minua viehättävänä pitäisi.
Olen miehen kanssa keskustellut siitä, että miksi hän ei ikinä tee aloitetta. En saanut mitään selkeää vastausta.
Tämä seksiasia vaivaa minua todella paljon.
Se saa epäilemään, että onko miehellä toinen nainen.
Mutta kun järjellä ajattelee, niin ei se olisi edes mahdollista.
Mies lähtee joka aamu puolta tuntia ennen työpäivän alkua töihin ja saapuu puoli tuntia työajan päättymisen jälkeen kotiin.
Mitään omituisia ylitöitä ei ole, mitään omituisia kaupassaviipymisiä tms. ei ole.
tietokonetta mies ei käytä lähes koskaan (saattaa nopeasti sähköpostinsa illalla vilkaista, jos jaksaa), omituisia tekstiviestejä tai puheluita ei ole ilmestynyt jne.
Naimisiin menosta kuitenkin puhumme ja yhteisestä tulevaisuudesta, ja oikeastaan lähes kaikesta mahdollisesta/mahdottomastakin.
Mitään mykkäkoulua meillä ei ole koskaan.
Taidan olla vain perusonneton ihminen, vaikka onnellinen tässä pitäisi olla.
Toimeen tullaan rahallisestikin, meillä on katto pään päällä, eikä mitään aivan mahdottomia velkojakaan ole riesana.
Miestäni kuitenkin rakastan todella paljon (aivan kuten lastanikin), mutta jotenkin vain tuntuu, etten kuulu tähän perheeseen. Tähän porukkaan.
Kaipaan aina jotain parempaa, vaikka parempaa ei välttämättä edes löydy (ainakaan sen perusteella, mitä on sanut lukea palstalaisten miehistä).
No ehkä tämä "onneton" olo tästä västyy pikkuhiljaa ja osaan olla enemmän onnellinen kaikesta tästä, mitä nyt omistan jne.
"pieni" purkaus, jonka olisi voinut paremminkin kirjoittaa, mutta kun ei ajatus kulje tarpeeksi hyvin tällä hetkellä..
Jatkuvasti tulee mietittyä eroamista, kaiken taakseen jättämistä jne, vaikkei syytä olisi.
Mulla on ihana mies, joka rakastaa ja huomioi mua ihan riittävästi.
Mies siivoo lähes joka päivä jälkensä ja vielä muidenkin perheenjäsenten jäljet, laittaa joka päivä ruuan, käy töissä ja hoitaa lastakin. Jopa enemmän kuin minä. Lapsi on täten kiintynyt enemmän isäänsä ja jos meille joskus ero tulee, niin taitaa lapsi isälleen haluta ja isä taitaa lapsen itselleen kokonaan haluta. En näe sitäkään vaihtoehtoa ongelmana, sillä olen onnellinen, kunhan lapseni on onnellinen.
Mies osoittaa hellyyttä riittävästi (pussailee ja halailee ohi kävellessään jne.).
Mies ei käy ikinä missään baarissa ryyppäämässä, vaan rentoutuu illalla työpäivän päätteeksi parilla kaljalla. Perjantaisin saattaa juoda kuusi tölkkiä olutta, mutta ei kuitenkaan koskaan siitä päihdy. Tästä voisi sanoa, että mieheni on suurkuluttaja, kun joka päivä sitä kaljaa juo, mutta itse en pidä sitä ongelmana, koska mies ei kahdesta tölkistä illalla päihdy.
Mies ei ole väkivaltainen, ei ole ollut koskaan väkivaltainen. Jos lapsi kiukuttelee, mies hoitaa aina tilanteen rauhallisesti hermostumatta (toisin kuin minä. Minulla menee hermot pienestäkin asiasta)
Seksiä meillä harrastettiin suhteen alussa jopa kolmekin kertaa päivässä, mutta ihan yhtäkkiä seksin harrastaminen väheni ja nykyään sitä on enää todella harvakseltaan.
Minä olen aina ollut se, joka tekee aloituksen. Jos minä en tee aloitusta, niin meillä ei sitten myöskään harrasteta seksiä, sillä miestä se ei tunnu kiinnostavan tippaakaan. Kyllä mies saattaa hivellä ja sanattomasti eleillään "ehdotella", mutta jos en juttua jatka suoraan, niin mies lopettaa.
Tätät testasin eilen sängyssä.
Molemmat olivat käyneet suihkussa, lapsi nukkui sikeästi ja mies alkoi hivelemään, kutittelemaan ja hieromaan. Olin kyljelläni (selkä mieheen päin) n. 10 minuuttia ja nautin miehen kosketuksesta, kunnes käännyin selälleni, jolloin miehelle levittäytyi hyvät mahdollisuudet kosketella. Mutta ei. Hipasi kerran häpyä ja siihen se sitten jäikin. Mies silitteli mun kättä, kaulaa, niskaa , kasvoja, lantiota, vatsaa ja pakaroita, muttei mitään enempää tehnyt, mikä olisi voinut johtaa itse seksiin. Miestä kuitenkin selkeästi halutti.
Lopulta mies sanoi hyvää yötä, ja rupesi nukkumaan.
Mikä tässä mättää? En usko, että mieheni pitää minua vastenmielisenä, sillä eihän hän koskettelisi lainkaan, jos ei minua viehättävänä pitäisi.
Olen miehen kanssa keskustellut siitä, että miksi hän ei ikinä tee aloitetta. En saanut mitään selkeää vastausta.
Tämä seksiasia vaivaa minua todella paljon.
Se saa epäilemään, että onko miehellä toinen nainen.
Mutta kun järjellä ajattelee, niin ei se olisi edes mahdollista.
Mies lähtee joka aamu puolta tuntia ennen työpäivän alkua töihin ja saapuu puoli tuntia työajan päättymisen jälkeen kotiin.
Mitään omituisia ylitöitä ei ole, mitään omituisia kaupassaviipymisiä tms. ei ole.
tietokonetta mies ei käytä lähes koskaan (saattaa nopeasti sähköpostinsa illalla vilkaista, jos jaksaa), omituisia tekstiviestejä tai puheluita ei ole ilmestynyt jne.
Naimisiin menosta kuitenkin puhumme ja yhteisestä tulevaisuudesta, ja oikeastaan lähes kaikesta mahdollisesta/mahdottomastakin.
Mitään mykkäkoulua meillä ei ole koskaan.
Taidan olla vain perusonneton ihminen, vaikka onnellinen tässä pitäisi olla.
Toimeen tullaan rahallisestikin, meillä on katto pään päällä, eikä mitään aivan mahdottomia velkojakaan ole riesana.
Miestäni kuitenkin rakastan todella paljon (aivan kuten lastanikin), mutta jotenkin vain tuntuu, etten kuulu tähän perheeseen. Tähän porukkaan.
Kaipaan aina jotain parempaa, vaikka parempaa ei välttämättä edes löydy (ainakaan sen perusteella, mitä on sanut lukea palstalaisten miehistä).
No ehkä tämä "onneton" olo tästä västyy pikkuhiljaa ja osaan olla enemmän onnellinen kaikesta tästä, mitä nyt omistan jne.
"pieni" purkaus, jonka olisi voinut paremminkin kirjoittaa, mutta kun ei ajatus kulje tarpeeksi hyvin tällä hetkellä..
