Miksi anoppi on unohtanut minut ja mieheni, kun sai ekan lapsenlapsensa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surku
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surku

Vieras
Miksi me emme ole lapsettomina mitään, emme edes kuulumisien arvoisia?
Miksi me jäämme ulkopuolelle ja olemme kuin ilmaa?
Miksi meiltä vaaditaan kuitenkin, että pitäisi jaksaa kuunnella pelkkiä vauvauutisia ja kuinka ihana tuo toinen miniä on?

En tiedä sitäkään, miksi enää edes käymme anopin luona... Miksi edes yritämme esittää kiinnostuneita ja hymyillä, vaikka me olemme ilmiselvästi täysin turhia... Miksi noin ihana asia kuin uusi ihmisenalku lyttää meidät lapsettomat anopin silmissä...

Anoppi ei ole käynyt kertaakaan luonamme kylässä, kun muutimme uudelle paikkakunnalle. Soittaa harvoin, ja silloinkin vain kertoakseen miniästään/miehen veljestä/heidän lapsestaan ja moittiakseen meitä, kun emme ole käyneet katsomassa hetkeen lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oikeasti!!:
Haloo, vauva on anopin EKA lapsenlapsi!!

Eli se, että hänestä tulee ensimmäistä kertaa mummi, on ihan luonnollinen syy unohtaa meidät kokonaan? Totta kai minä ymmärrän hössötyksen ja onnen, mutta en ole koskaan lähipiirissäni törmännyt tällaiseen, että sitten se lapsi kumppaneineen, joka ei ole suonut äidilleen mummouden iloa, unohdetaan... Että vähätellään ja pidetään toisarvoisena.
 
En ihmettele kyllä yhtään, kyllä ne lapsenlapset ovat monelle mummolle tosi iso juttu. Kyllä se maailma nyt vain pyörii sen lapsen ympärillä, eikä sinun/teidän...ainoa toivonne on suoda anopille lisää herranterttuja. Voin nimittäin kertoa salaisuuden: se pienin lapsenlapsi on monesti se mummoihin vetoavin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
En ihmettele kyllä yhtään, kyllä ne lapsenlapset ovat monelle mummolle tosi iso juttu. Kyllä se maailma nyt vain pyörii sen lapsen ympärillä, eikä sinun/teidän...ainoa toivonne on suoda anopille lisää herranterttuja. Voin nimittäin kertoa salaisuuden: se pienin lapsenlapsi on monesti se mummoihin vetoavin ;)

Heh. Mutta jos totta puhutaan, niin en mä haluaisi mummoa varten tehdä lapsia, enkä siksi, että kelpaisimme anopille.
 
ei meistä välitetty yhtään kun lapsettomia oltiin anoppilassa, he hääräsivät omia juttujaan jos mentiin kylään ja oltiin vaivautuneita kun olo oli kuin tunkeutujalla...nyt kun lapsi on niin meno hieman muuttunut mut toisille ihmisille näköjään ihan normaalia olla välinpitämättömiä omia kotoaan muuttaneita lapsia kohtaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surku:
Alkuperäinen kirjoittaja Oikeasti!!:
Haloo, vauva on anopin EKA lapsenlapsi!!

Eli se, että hänestä tulee ensimmäistä kertaa mummi, on ihan luonnollinen syy unohtaa meidät kokonaan? Totta kai minä ymmärrän hössötyksen ja onnen, mutta en ole koskaan lähipiirissäni törmännyt tällaiseen, että sitten se lapsi kumppaneineen, joka ei ole suonut äidilleen mummouden iloa, unohdetaan... Että vähätellään ja pidetään toisarvoisena.

Juuri näin se menee :) Ja varmasti teidätkin huomataan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsia tulee. Ota kumminkin huomioon, että vauvan pariin ensimmäiseen vuoteen liittyy NIIN paljon kaikenlaista kohistavaa (ekat hymyt, ekat hampaat, konttaus, kävely, ekat sanat jne jne...), että kyllä se mummu on aivan myyty :)

Mutta kyllä se suurin häly hälvenee parissa vuodessa tai viimeistään murkkuiässä.
 
Aina varoitellaan että vauvan synnyttyä muita lapsiakin pitää muistaa huomioida ja antaa aikaa... en ole tullut ajatelleeksi, että tämä koskee myös isän ja äidin aikuisia sisaruksia ja heidän puolisoitaan.

Ap, oletko mustasukkainen. Itse en ole erityisesti kipuillut anopilta saatavan huomion suhteen.
 
No meillä on ihan sama tilanne anopin suhteen, tosin meilläkin on 2 lasta joista nuorin nyt reilun viikon ikäinen. Eipä ole mummo ehtinyt käymään tai soittelemaan kun miehen veljen lapsen (esikoisen kanssa saman ikäinen) kanssa menee kaikki energia ja vain tämän perheen ja lapsen asiat kiinnostavat. Mutta minkäs teet, omapa on "mummolla" menetyksensä! Lasten puolesta tietty harmittaa ja inhottaa tämä eriarvoisuus, vielähän nuo ei sitä ymmärrä mutta ihan kohta varmaankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surku:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
En ihmettele kyllä yhtään, kyllä ne lapsenlapset ovat monelle mummolle tosi iso juttu. Kyllä se maailma nyt vain pyörii sen lapsen ympärillä, eikä sinun/teidän...ainoa toivonne on suoda anopille lisää herranterttuja. Voin nimittäin kertoa salaisuuden: se pienin lapsenlapsi on monesti se mummoihin vetoavin ;)

Heh. Mutta jos totta puhutaan, niin en mä haluaisi mummoa varten tehdä lapsia, enkä siksi, että kelpaisimme anopille.

Juu ei niitä mummuille tehdä, mutta jos ihmettelet anopin käytöstä, niin se on se mummoksi muuttuminen, joka sen tekee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surku:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
En ihmettele kyllä yhtään, kyllä ne lapsenlapset ovat monelle mummolle tosi iso juttu. Kyllä se maailma nyt vain pyörii sen lapsen ympärillä, eikä sinun/teidän...ainoa toivonne on suoda anopille lisää herranterttuja. Voin nimittäin kertoa salaisuuden: se pienin lapsenlapsi on monesti se mummoihin vetoavin ;)

Heh. Mutta jos totta puhutaan, niin en mä haluaisi mummoa varten tehdä lapsia, enkä siksi, että kelpaisimme anopille.

mutta elää kuitenkin haluat anoppia varten!
 
En mä siltikään vain kykene ymmärtämään, että mikä syy se ihana pikkuinen on unohtaa muut läheiset? Vaikka olemme toki aikuisia ihmisiä, pärjäämme ilman huolehtimistakin, niin kyllä minua loukkaa se, että olemme nyt ihan mitättömiä kakkakikkareita (tällainen fiilis on), joilla ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Juuri niin kuin Millipidetär kirjoitti, niin on vaivaantunut ja ylimääräinen, ulkopuolinen, olo.

Miten se vauvasta iloitseminen poissulkee mahdollisuuden olla tekemisissä myös meidän kanssa, olla edes mukava meille ja puhua välillä vaikka säästä, eikä jatkuvasti tyrkyttää meille tietoja vauvasta ja ihanasta miniästä. Eikö jotkut oikeasti osaa asettua muiden asemaan, ottaa muitakin huomioon?

Muutoin asia ei häiritsisi, jos anoppi soittaisi edes joskus ihan vain kysyäkseen miten meillä menee. Mutta ei, ei ehdi kylään eikä muutakaan. Ja oletan, että olen ihan syystäkin loukkaantunut. Katkeran kitkerä en ole, vaan äärettömän pahoillani.
 
Niin, ja pahoin pelkään, että jos me saamme lapsia, jäävät hekin samanlaiseen asemaan kuin minä ja mieheni. Se tässä ehkä eniten pelottaakin, tavallaan kipuilen tulevaisuuden pelkojeni takia. :(

Ja miksi en saisi olla tilanteesta pahoillani?
Jännä juttu, että ei saisi olla oikeutta tuntea juuri näitäkin tunteita. Aina pitäisi vain niellä kaikki, se paskamainen käytöskin hymyssä suin.
 
Ymmärrän kyllä ap:ta erittäin hyvin. Meidät myöskin vähän lytättiin jos niin voi sanoa kun mieheni sisarus alkoi odottaa. Tämä siksi että meillä on 2 tyttöä, ja koko suku (paitsi me) toivoi poikaa. Kyllä siellä suitsutettiin kuinka ne nyt pojan tekee kun ei minun mieheni KYENNYT suvunjatkajaa tekemään. Sinänsä hauskaa, että myös he saivat tytön, ja vielä toisenkin. Arvatkaas onko kiva olla raskaana kun tietää mikä vauvassa sen puolen sukua eniten kiinnostaa. Se mitä haarovälistä löytyy.
 
Siinä se onkin, et tule ymmärtämäänkään ennenkuin saat sen oman käärön syliisi. Se on kuule ihmeellinen juttu, itselleni ainakin avautui aivan uusi maailma. Vastuu siitä pienestä, ilo, onni, rakkaus kaikki siinä pienessä täydellisessä paketissa :)

Koita kestää ja anna anopille aikaa. Tuskin anoppi on tahallaan tuollainen. Hän on yksinkertaisesti unohtanut teidät ja kaipaa ehkä muistutusta...mitä jos puhuisit asiasta suoraan?
 
Vauvat vievät mummot 7. taivaaseen. Ap kuulostaa katkeralta ja mustasukkaiselta (anopin vuoksi :o ). Kuinka usein itse soitatte ja kysytte kuulumisia?
Jos vauva vanhempineen asuu samalla paikkakunnalla tuoreiden isovanhempien kanssa, on ihan luonnollista että pitävät heihin enemmän yhteyttä.
 
Meillä taas kävi niin, että kun saimme vauvan, unohti äitini täysin minut ja mieheni. Meitä ei edes halata, eikä välttämättä edes tervehditä kun menemme käymään, vaan hän on heti vauvan kimpussa. Tiedän, että lapsenlapsi on tärkeä, mutta kun minäkin tarvitsisin vielä äitiä...

Äitini ei siis koskaan kysy edes minun kuulumisiani, ei ole huolissaan terveydestäni tai jaksamisestani (olisi ehkä aihetta), eikä huomioi minua enää muutenkaan. Lapseton sisareni taas on edelleen "äidin lapsi" ja häneen äidilläni on ihan normaali äiti-lapsi-suhde.
Onko muilla käynyt näin? Muuttuko tilanne vielä joskus?
 
Todellakin ymmärrän ap:ta. Kyllähän ihmisellä täytyy muutakin olla kuin uusi lapsenlapsi, tai sitten ei kannata ihmetellä, miksei kohta ole muuta kuin se! On tosi surullista, että ihmisyydessä kiinnostaa vain se vauva-aika. Se aika, josta se lapsi ei itse muista mitään... Ihan kuin ihmisessä kiinnostavaa olisi vain sen söpöys.

Nämä uudet isovanhemmat voisivat vähän myös tässä kaikessa hössötyksessään ajatella niitä toisia lapsiaan puolisoineen. Kaikki eivät välttämättä edes saa lapsia, joten on aika rankkaa huomata, kuinka anopin voi tehdä onnelliseksi vain vauvalla. Ihmisinä me ei olla hänelle mitään, ainoastaan lapsenlapsen antajina, mutta valitettavasti meistä ei siihen ole. On ihan tarpeeksi kova paikka itselle, kun ei saa sitä perhettä, josta aina on unelmoinut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Isovanhemmat HALOO!:
Todellakin ymmärrän ap:ta. Kyllähän ihmisellä täytyy muutakin olla kuin uusi lapsenlapsi, tai sitten ei kannata ihmetellä, miksei kohta ole muuta kuin se! On tosi surullista, että ihmisyydessä kiinnostaa vain se vauva-aika. Se aika, josta se lapsi ei itse muista mitään... Ihan kuin ihmisessä kiinnostavaa olisi vain sen söpöys.

Mun appivanhemmat ovat kiinnostuneet lapsenlapsistaan vasta kun nämä ovat kasvaneet isommiksi. Tottakai ovat rakkaita olleet jo syntyessää, mutta enemmän intoilevat lapsista nyt kun lapsetkin jo ymmärtävät asioita eivätkä tarvitse vaippaa :) Kaikki eivät ole vauva-faneja.
 
Anoppihan saattaa kertoa teille vauvaperheen kuulumisia siksi, että arvelee teidänkin olevan kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta. Ehkä voisitte vaikka huumorin varjolla tokaista jotain sen tapaista, että onhan meilläkin elämä, jotta anoppi ymmärtäisi oman käytöksensä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
Siinä se onkin, et tule ymmärtämäänkään ennenkuin saat sen oman käärön syliisi. Se on kuule ihmeellinen juttu, itselleni ainakin avautui aivan uusi maailma. Vastuu siitä pienestä, ilo, onni, rakkaus kaikki siinä pienessä täydellisessä paketissa :)

"Ennenkuin saat sen oman käärön syliisi..." Tajuatko, että sen käärön saaminen ei välttämättä suju ihan vain sormia napsauttamalla? On naisia, joista ei koskaan tule äitejä, muttei se silti tarkoita etteikö elämässä voisi olla vastuuta, iloa, rakkautta, ja onnea ihan riittämiin. Sepä se kuule vasta onkin ihmeellinen juttu.

Minä nostan hattua kaikille äideille ja mummoille jotka rakastavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan enemmän kuin mitään, ja joilta sen lisäksi riittää vielä empatiaa suvun aikuisille, ystäville, lemmikeille tai vaikkapa Pietarin katulapsille. Olette kultaa! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emppis:
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
Siinä se onkin, et tule ymmärtämäänkään ennenkuin saat sen oman käärön syliisi. Se on kuule ihmeellinen juttu, itselleni ainakin avautui aivan uusi maailma. Vastuu siitä pienestä, ilo, onni, rakkaus kaikki siinä pienessä täydellisessä paketissa :)

"Ennenkuin saat sen oman käärön syliisi..." Tajuatko, että sen käärön saaminen ei välttämättä suju ihan vain sormia napsauttamalla? On naisia, joista ei koskaan tule äitejä, muttei se silti tarkoita etteikö elämässä voisi olla vastuuta, iloa, rakkautta, ja onnea ihan riittämiin. Sepä se kuule vasta onkin ihmeellinen juttu.

Minä nostan hattua kaikille äideille ja mummoille jotka rakastavat lapsiaan ja lapsenlapsiaan enemmän kuin mitään, ja joilta sen lisäksi riittää vielä empatiaa suvun aikuisille, ystäville, lemmikeille tai vaikkapa Pietarin katulapsille. Olette kultaa! :)

Peesi!

 
samaa paskaa jouduttiin me sietämään ja inhottavinta oli se, että yritettiin samaan aikaan saada lasta, oli yritetty jo pari vuotta, kun sitten miehen veli sai vahinkolapsen vaimonsa kanssa. lasta eivät he siis missään nimessä olisi halunneet, mutta kyllä sitten paistateltiin anopin silmissä...
edelleenkään meidän lapset ei ole tärkeitä, vaan aina puhutaan ja ihaillaan vaan niitä veljen lapsia..aika kummallista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:
Siinä se onkin, et tule ymmärtämäänkään ennenkuin saat sen oman käärön syliisi. Se on kuule ihmeellinen juttu, itselleni ainakin avautui aivan uusi maailma. Vastuu siitä pienestä, ilo, onni, rakkaus kaikki siinä pienessä täydellisessä paketissa :)

Koita kestää ja anna anopille aikaa. Tuskin anoppi on tahallaan tuollainen. Hän on yksinkertaisesti unohtanut teidät ja kaipaa ehkä muistutusta...mitä jos puhuisit asiasta suoraan?

Mä sain juuri hetki sitten ihanan käärön syliini, mutten siltikään pidä lapsetonta yhtään sen huonompana tai ymmärtämättömänä.

Ap:n anoppi tekee kurjasti, sillä lapset ovat lapsia aikuisinakin, ja ovat silloinkin vielä yhtälaisen huomion ansainneet.
 
ja yllättävintä oli oman sisaren happamankarvas suhtautuminen minun lapsen saantiini, oisko ollut kyse tällaisesta samasta tilanteesta, vaikka en tietenkään vauvahuuruissani sitä huomannut? luulin, että oma sisar olisi osannut iloita kanssani, mutta olikin aivan päinvastoin!
 

Yhteistyössä