Minä tykkään antaa ja myös saada lahjoja. Eikä mikään ole rasittavampaa, kuin joku joka koittaa "sopia", että lahjoja ei osteta. Äitini koitti sitä yhtenä jouluna, hän ei tosin ostanut silloin edes vauvalle lahjaa, josta minä rehellisesti sanottuna pahoitin mieleni. Itse ostin hänelle tietysti lahjan, koska en minä ollut mitään sopinut, äitini oli vaan yksipuolisesti jotain höpissyt. Minä en mitenkään laajalle piirille lahjoja osta tai lahjoja heiltä odota, mutta muutamalla läheisimmälle sitten yleensä useampia. Siis aikuisista vanhemmille ja heidän puolisoilleen sekä miehelle. Miehen lähimpien sukulaisten lahjojen hankintaan osallistun myös, koska mies jättäisi muuten ostamatta.
Ja miksikö? No minusta vaan lahjojen ostaminen ja saaminen on tasan yhtä kivaa kuin lapsena, hohto ei ole kadonnut mihinkään ja ilman lahjoja joulu olisi ihan vajaa. En tämän takia tykkää mennä miehen vanhemmille jouluna, koska siellä joulu loppuu syömiseen. Sitten vaan katsellaan telkkaria ja koko loppuhuipennus puuttuu, kun lahjoja ei jaeta. No joo, yksi joulu oltiin siellä lapsen kanssa ja tietysti meillä oli isot kasat lahjoja mukana. Ostaa miehen vanhemmatkin lapselle jotain ja aikuisille lapsilleenkin jotkut lahjapussukat, joissa on ehkä sukat, dödö ja vähän karkkia. Mutta sitä ei lasketa, kun niitä ei ole paketoitu ja pussit lykätään vaan avonaisina käteen. Ei he kyllä viitsi lapsen lahjokaan aina paketoida.
Minulla on kyllä ihan toiveitakin, joita ainakin äidille ja miehelle vinkkailen, ettei tarvi mitään krääsää ostaa. Vaikka toisaalta on kiva, että tulee myös yllätyksiä, vaikka ne ei edes menisi ihan nappiin. Kyllä mä toisaalta surutta kierrätän itselle turhia lahjoja eteenpäin tai myyn kirpparilla, ja silti voin olla iloinen siitä, että lahjan sain.
Tänä vuonna on ollut oikein erityisesti intoa jouluostoksiin, kun poikkeuksellisesti on ollut sekä aikaa että rahaa riittämiin. Siksi ostin myös Joulupuu -keräykseen muutaman paketin, kun tosiaan läheisiä lahjottavia ei niin montaa ole, enkä lastakaan halua tavaraan hukuttaa.