Miksi äitiyden helppoudesta ei saa puhua?

Minulla on kolme ihan tavallisen helppoa ihanaa rakasta lasta. Olen vain todella väsynyt välillä siihen, että koko elämä menee lasten ja kodin ehdoilla - ja näin se pakosta on silloin, kun kaikki on yhtäaikaa pieniä ja mies käy töissä. Silloin en jaksaisi kuunnella yhden lapsen äitien "minä ainakin ymmärrän ottaa omaa aikaa" -juttuja. Ja tää ei nyt liity ap:n juttuihin, mainitsin vain.
Ja toisekseen ne vauvavaiheet ON yleensä ottaen äidille helpompia, kuin useamman uhmaikäisen + kävelytaitoisen kanssa arjen pyörittäminen.

 

Mä en ole ikinä kokenut äitiyttä mitenkään rankkana. Vauva-aika varsinkin on mennyt ihan hurmoksessa. :heart: Nyt kun esikoisella on ollu uhmaikä jo melkein pari vuotta niin tottakai välillä on pinna vähän kireellä, mutta ei mulle ole ikinä tullut semmosta tunnetta etten pärjäisi tai jaksaisi enää...
Mun miehen isän uusi akka tossa joku aika sitten sano, että mun pitäs saada seuraavaksi koliikkivauva että saisin edes vähän kärsiä. Juu kiitos, olipa kivasti sanottu. :flower: Meillä tosiaan on molemmat lapset nukkunut vauvana ihan unelmasti, semmoset 12 tuntia yöunia heräämättä. Miksi hemmetissä mua siitä pitäisi rangaista??

Mulla on kanssa esikoinen ollut 'helppo' lapsi. Nukkui 4kk eteenpäin useimmat yöt kokonaan heräämättä. Olen kuullut melkein jokaiselta sukulaiselta jolla on lapsi että odotas vaan kun saat toisen niin sillä on sitten 3kk koliikki. Oma äiti ei siis kylläkään kuulu näihin onneksi mutta tädit ja sedät ja muut. Odotan nyt sitä toista ja kyllä se vaan juurtuu päähän että nyt odotetaan sitä hankalaa lasta sitten vissiin..

 

Mä olen miettinyt samaa. En kehtaa kertoa siitä kuinka hyvin meillä menee lapsemme kanssa ja kuinka helppo tapaus hän on ollut. Toiset kun kertoo kuinka kamalaa heillä on jne, niin on se hassua että itse en voi kertoa kuinka hyvin meillä menee. Jotenkin tulee sellainen olo että yrittäisin jotenkin leuhkia, vaikka suinkaan sitä en yritä, mutta en viitsisi turhaan valehdellakaan että menisi huonosti.

Peesi =)

Sama juttu. Esikoinen oli aika vaativa, valvotti ja itki maha vaivojaan, meillä ei ole tukiverkkoja. Väsyin tois pahasti ja sen myötä tuli myös vaikea unettomuusja lievä synnytyksen jälkeinen masennus. Nyt tämä pikkukakkonen (nyt reilut 9 viikkoinen) onkin ollut superhelppo vauva ja olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja elämä kotona on ihanaa. En kuitenkaan uskalla hirveästi puhua tästä helppoudesta etenkään niiden kanssa joilla on raskaampaa- tuntuu tosiaan kuin leuhkisin vaikka omalla toiminnallani ei varmasti ole syy-yhteyttä vauvamme helppouteen eli en sitä ainakaan itse ole saanut aikaan- se nyt vaan sattuu olemaan helppo ja tyytyväinen tapaus.

 

Minulla on kolme ihan tavallisen helppoa ihanaa rakasta lasta. Olen vain todella väsynyt välillä siihen, että koko elämä menee lasten ja kodin ehdoilla - ja näin se pakosta on silloin, kun kaikki on yhtäaikaa pieniä ja mies käy töissä. Silloin en jaksaisi kuunnella yhden lapsen äitien "minä ainakin ymmärrän ottaa omaa aikaa" -juttuja. Ja tää ei nyt liity ap:n juttuihin, mainitsin vain.
Ja toisekseen ne vauvavaiheet ON yleensä ottaen äidille helpompia, kuin useamman uhmaikäisen + kävelytaitoisen kanssa arjen pyörittäminen.

Mulla on 4 lasta ja minä kyllä otan omaakin aikaa, kun tuntuu että tarvitsen, eikai se ole yksilapsisten etuoikeus?

 

Minulla on kolme ihan tavallisen helppoa ihanaa rakasta lasta. Olen vain todella väsynyt välillä siihen, että koko elämä menee lasten ja kodin ehdoilla - ja näin se pakosta on silloin, kun kaikki on yhtäaikaa pieniä ja mies käy töissä. Silloin en jaksaisi kuunnella yhden lapsen äitien "minä ainakin ymmärrän ottaa omaa aikaa" -juttuja. Ja tää ei nyt liity ap:n juttuihin, mainitsin vain.
Ja toisekseen ne vauvavaiheet ON yleensä ottaen äidille helpompia, kuin useamman uhmaikäisen + kävelytaitoisen kanssa arjen pyörittäminen.

Mulla on 4 lasta ja minä kyllä otan omaakin aikaa, kun tuntuu että tarvitsen, eikai se ole yksilapsisten etuoikeus?

yksilapsisen tarttee pitää suunsa kiinni jos on puhe imetyksestä, koliikista, lastenhoitovinkeistä, hyväksi havaituista toimintamenetelmistä tai mistä tahansa. Ainakin itelle on tullu olo, että oli ehdotus teknisesti miten fiksu hyvänsä, se kumoutuu mikäli sanojana on vain yhden lapsen äiti. Ja jännä että esim kestoilusta moni sanoo "no joo yhden kanssa, mutta tuskin toisen kanssa viitsit..." Ja siis kestovaippayhdistyksen kautta oon tutustunu moneen jotka on alottanu vasta neljännellä lapsella kestot

 

Minulla on kolme ihan tavallisen helppoa ihanaa rakasta lasta. Olen vain todella väsynyt välillä siihen, että koko elämä menee lasten ja kodin ehdoilla - ja näin se pakosta on silloin, kun kaikki on yhtäaikaa pieniä ja mies käy töissä. Silloin en jaksaisi kuunnella yhden lapsen äitien "minä ainakin ymmärrän ottaa omaa aikaa" -juttuja. Ja tää ei nyt liity ap:n juttuihin, mainitsin vain.
Ja toisekseen ne vauvavaiheet ON yleensä ottaen äidille helpompia, kuin useamman uhmaikäisen + kävelytaitoisen kanssa arjen pyörittäminen.

Mulla on 4 lasta ja minä kyllä otan omaakin aikaa, kun tuntuu että tarvitsen, eikai se ole yksilapsisten etuoikeus?

Ei ole onneksi - kyllä minäkin sitä otan AINA kun pystyn. Mutta pointtini on se, että yhden lapsen äidin on mielestäni yleensä helpompi ottaa sitä omaa aikaa. Vai väitätkö, että sinun oli vaikeampaa saada omaa aikaa esikoisen kanssa kuin nyt neljän kanssa? Minun ei ainakaan!

 

Minulla on kolme ihan tavallisen helppoa ihanaa rakasta lasta. Olen vain todella väsynyt välillä siihen, että koko elämä menee lasten ja kodin ehdoilla - ja näin se pakosta on silloin, kun kaikki on yhtäaikaa pieniä ja mies käy töissä. Silloin en jaksaisi kuunnella yhden lapsen äitien "minä ainakin ymmärrän ottaa omaa aikaa" -juttuja. Ja tää ei nyt liity ap:n juttuihin, mainitsin vain.
Ja toisekseen ne vauvavaiheet ON yleensä ottaen äidille helpompia, kuin useamman uhmaikäisen + kävelytaitoisen kanssa arjen pyörittäminen.

Mulla on 4 lasta ja minä kyllä otan omaakin aikaa, kun tuntuu että tarvitsen, eikai se ole yksilapsisten etuoikeus?

yksilapsisen tarttee pitää suunsa kiinni jos on puhe imetyksestä, koliikista, lastenhoitovinkeistä, hyväksi havaituista toimintamenetelmistä tai mistä tahansa. Ainakin itelle on tullu olo, että oli ehdotus teknisesti miten fiksu hyvänsä, se kumoutuu mikäli sanojana on vain yhden lapsen äiti. Ja jännä että esim kestoilusta moni sanoo "no joo yhden kanssa, mutta tuskin toisen kanssa viitsit..." Ja siis kestovaippayhdistyksen kautta oon tutustunu moneen jotka on alottanu vasta neljännellä lapsella kestot

Ei minun seurassani ainakaan tartte pitää suutaan kiinni. Paljon hyviä lapsiin liittyviä vinkkejä olen saanut yhden lapsen äideiltä ja jopa lapsettomilta ihmisiltä. Mutta jos ei "pointtini" avaudu, ei se mitään. En edes väitä olevani oikeutetusti ärsyyntynyt, vaan totesin vain, miten ärsyynnyn neuvoista ajankäyttöni suhteen. Näin ei kai sitten sais tehdä.