Miksi äitiyden helppoudesta ei saa puhua?

No mää en näe asiaa noin. Ihmisten vuoroviestinnän erilaisuudessa saattaa joku ottaa herneitä nenäänsä. Toinen kertoo kuinka raskasta hänellä on ollut kun lapsi on herättänyt viimeyönä 1h välein. Toinen tokaisee: aijaa, no meidän petteri nukkuu aina niin hyvin, kun MINÄ olen syöttänyt sen niin hyvin etukäteen. Jos laiminlöisin poikaani, niin tottahan toki poika heräilee.."

Ja no soppa on siitä valmis.

Sinä oletkin aina ja kaikkien kanssa kaikesta eri mieltä. Minun tapauksessani ei ole mistään sopista kyse. Vaan puhtaasti siitä, että lapsen kanssa ei voi eikä saa olla helppoa 90 %:n ihmisistä mielestä. En itse arvostele toisten vanhemmuutta tai anna neuvoja, koska tiedän kuinka raskasta on kuunnella marmatusta.

minulla on päinvastaisia kokemuksia.. eli 90% mielestä pitäisi olla helppoa ja ihanaa. aina pitäisi nauttia siitä äitiydestä. kaikki vaikeus on pahaa ja jos äitiydestä väsyy on huono äiti. minullakin oli pirtsakka aja aurinkoinen esikoinen, yötkin nukkui hyvin.. kuopus oli vaan toista maata. on edelleen. muistan kun sain esikoisen ja vanha opettajani kysyi että millaista on ollut ja vastasin että kyllähän tää väsyttää välillä ihan pirusti. opettaja sanoi että ihanaa, eka joka ei malaa pelkkiä ruusunpunaisia kuvia muille äitiydestä.

 

Minustakin jaksavan, onnellisen äidin myytti on vasta vähitellen ja erittäin hitaasti murtumassa. Erityisesti avun tarve on suuri synti edelleen.

 

Et ole koskaan ainakaan minulle antanut asiattomuuksiin menevää palautetta. Mutta henkilökohtasuuksiin kyllä. Lue mitä minä ja sinä olemme tässä ketjussa kirjoittaneet, niin siinä vastaus tähän vääristelyasiaan. Esim. kirjoitit, että olen todennut "Miksei saa ikinä näyttää onnellisuuttaa, kun tuo ja tuo ja tuo tekee näin ja näin..."
Ei meinaan pidä lainkaan paikkaansa, onnellisuutta saa onneksi näyttää niiden (useiden) ihmisten seurassa, joilla ei ole tätä ap:n kuvaamaa asennetta. Enkä välitä muiden tekemisistä, tiedän vain keiden seurassa on parempi salata oma onnensa. Käsität asiat (tahallasi?) niin järkyttävän äärimmäisyyksiin menevästi.

Hmm. eli tosiaankin luet vaan itsellesi ne henkilökohtaisena, vaikka tähänkin ketjuun olen ihan yleisesti asiat heittänyt. Melkein jokaiseen viestiin vielä erikseen kirjoitin, että ne on ihan yleisesti kirjoitettu, eikä suoraan sulle.. Haluat ilmeisesti lukea ne, jotta itsellesi tulee parempi mieli, ettet olisi ainoa, joka on mennyt henkilökohtaisuuksiin..? No tiedä sitä sitten, miksi koet, että asiat luet henkilökohtaisena.. Ehkäpä ne koskettaa juuri itseäsi, koska ne sellaisena koet. Mutta jos luet ne monesti uudelleen, niin huomaat, että kyllä mun tekstit on ihan yleisesti heitetty, eikä sinänsä kohdistettu kehenkään. Ei suhun, eikä aloittajaan... Sun elämääsi en ole kertaakaan kommenttia heittänyt.

Joten kyllä se väärinkäsitys ihan sun puoleltas on tullut...

Mut ei siinä mitään. Parempia jatkoja ensikertaan :hug:

 

Otsikossa se tulikin kiteytetysti. Itselläni on kaksi 9 kk ikäistä lasta, tekemistä varmasti riittää, mutta ehdin tehdä myös omia juttuja. Ihan aina ei tietenkään ole ruusuilla tanssimista, mutta suurimmaksi osaksi nautin tästä täysin rinnoin. Suhtauden aika pitkälti asioiden sujumiseen / ei-sujumiseen asennekysymyksenä.

Kuitenkin, olen huomannut, että äitiys taitaa olla joillekin "kärsimys"laji: mitä vaikeammat lapset, sitä parempi äiti. Usein kerhossa äidit kilpaa kertovat, kuinka se on vaikeaa ja tuo on kamalaa; lapsi vain huutaa, mitään omaa ei ehdi tehdä, jne. Ja jos itse sanon olevani levännyt ja ihan vaan hyvällä tuulella / onnellinen, niin vastaus ja katseet ovat sellaisia "no sulla onkin niin helpot lapset". Onko se minun vikani? Tottakai jokainen saa purkaa omaa pahaa oloaan, muuten ei varmaan moni kotiäiti jaksaisikaan. Mutta päteekö tähän se vanha viisaus "kell onni on, se onnen kätkeköön"?

peesi. Ja myös se ärsytti kun esikoinen oli 3kk, niin "vielä se koliikki ehtii tulla", ja ainakaan sitä ei voi millään uskoa että parisuhde voi hyvin eikä mitään radikaalia ole tapahtunut... Lapsi muutti toisaalta elämää paljon, mutta toisaalta yllättävän vähän.

 

Minustakin jaksavan, onnellisen äidin myytti on vasta vähitellen ja erittäin hitaasti murtumassa. Erityisesti avun tarve on suuri synti edelleen.

päin vastoin. Nykyäänhän "oma aika" on trendisana, ja voi niitä isovanhempia jotka ei vähintään kerran viikossa suostu ottaa aikuisen jälkikasvunsa jälkeläisiä hoitoon, kun vanhempien kuuluu saada millon mitäkin laatuaikaa ilman lapsia

 

Minustakin jaksavan, onnellisen äidin myytti on vasta vähitellen ja erittäin hitaasti murtumassa. Erityisesti avun tarve on suuri synti edelleen.

päin vastoin. Nykyäänhän "oma aika" on trendisana, ja voi niitä isovanhempia jotka ei vähintään kerran viikossa suostu ottaa aikuisen jälkikasvunsa jälkeläisiä hoitoon, kun vanhempien kuuluu saada millon mitäkin laatuaikaa ilman lapsia

Viestisi juuri kuvasi esittämäni asenneongelman. Vanhempien vähäinenkin avun tarve katsotaan itsekkääksi ja nautinnonhaluiseksi, toisarvoiseksi. Pitäisi antaa täysi panos kotona ja töissä, muttei koskaan pyytää apua.

Yksittäisten perheiden kohdalla on ääriesimerkkejä joka laidasta, mutta todellisuudessa turvaverkottomuus on nykyään suurempi ongelma kuin niihin liiaallisesti tukeutuminen! Monet perheet ovat täysin yksin päinvastoin kuin ennen.

 

Minustakin jaksavan, onnellisen äidin myytti on vasta vähitellen ja erittäin hitaasti murtumassa. Erityisesti avun tarve on suuri synti edelleen.

päin vastoin. Nykyäänhän "oma aika" on trendisana, ja voi niitä isovanhempia jotka ei vähintään kerran viikossa suostu ottaa aikuisen jälkikasvunsa jälkeläisiä hoitoon, kun vanhempien kuuluu saada millon mitäkin laatuaikaa ilman lapsia

Viestisi juuri kuvasi esittämäni asenneongelman. Vanhempien vähäinenkin avun tarve katsotaan itsekkääksi ja nautinnonhaluiseksi, toisarvoiseksi. Pitäisi antaa täysi panos kotona ja töissä, muttei koskaan pyytää apua.

Yksittäisten perheiden kohdalla on ääriesimerkkejä joka laidasta, mutta todellisuudessa turvaverkottomuus on nykyään suurempi ongelma kuin niihin liiaallisesti tukeutuminen! Monet perheet ovat täysin yksin päinvastoin kuin ennen.

Peesi.

 

Minustakin jaksavan, onnellisen äidin myytti on vasta vähitellen ja erittäin hitaasti murtumassa. Erityisesti avun tarve on suuri synti edelleen.

päin vastoin. Nykyäänhän "oma aika" on trendisana, ja voi niitä isovanhempia jotka ei vähintään kerran viikossa suostu ottaa aikuisen jälkikasvunsa jälkeläisiä hoitoon, kun vanhempien kuuluu saada millon mitäkin laatuaikaa ilman lapsia

Viestisi juuri kuvasi esittämäni asenneongelman. Vanhempien vähäinenkin avun tarve katsotaan itsekkääksi ja nautinnonhaluiseksi, toisarvoiseksi. Pitäisi antaa täysi panos kotona ja töissä, muttei koskaan pyytää apua.

Yksittäisten perheiden kohdalla on ääriesimerkkejä joka laidasta, mutta todellisuudessa turvaverkottomuus on nykyään suurempi ongelma kuin niihin liiaallisesti tukeutuminen! Monet perheet ovat täysin yksin päinvastoin kuin ennen.

onhan se ihan eri asia kysyä joskus mummoa lapsen kanssa olee, jos mummo haluaa, esim kun äiti käy kampaajalla tai vanhemmat kahdestaan leffassa tai syömässä. Mutta ainakin palstalla on (tai sanoo olevansa ) paljon niitäkin joitten muksut on muualla kuin kotona suurimman osan hereilläoloajastaan, ja silti vanhemmat ei ole tyytyväisiä kun aika ei riitä "kun on noita lapsia"

 

Äitiys ei voi olla täysin helppoa, mutta kyllä se voi useimmiten olla ihan nautinnollista, jos äiti sekä lapset ovat suurin piirtein terveitä!

Luulisin näin, meillä ei kylläkään liikaa ole terveenä oltu, joten äitiys on mielestäni helvetin raskasta. Joskin antoisaa.

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Onko se sitten kateellisuutta? Ihme juttu, jos ei saa olla onnellinen ja iloinen siittä että itse on päässyt "helpolla".

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Onko se sitten kateellisuutta? Ihme juttu, jos ei saa olla onnellinen ja iloinen siittä että itse on päässyt "helpolla".

ehkä se on sitäkin. enkä mä usko että kukaan tarkoittaa ettei saisi olla iloinen.. pitääkin olla, mutta kannattaa varautua tai ainakin ymmärtää myös muuta. lisäks jos toinen hehkuttaa kovasti ja itselle ei ole asiat ihan niin putkessa niin voihan se alkaa ottaa päähän.

 

Äitiys ei voi olla täysin helppoa, mutta kyllä se voi useimmiten olla ihan nautinnollista, jos äiti sekä lapset ovat suurin piirtein terveitä!

Luulisin näin, meillä ei kylläkään liikaa ole terveenä oltu, joten äitiys on mielestäni helvetin raskasta. Joskin antoisaa.

äitiyteen liittyy niin paljon muutakin kuin lasten terveys.

 

Minullakin esikoinen on ollut ns. helppo lapsi, toinen ei ole ollut. Ja kyllä minua enemmän puhuttaa tuo toisen lapsen vaikeus kuin se esikoisen helppo aika.

 

Mulla ei edes ole ollut maailman helpoimmat lapset/vauvat, mutta en todellakaan koe tätä rankkana tms...ihanaa olla kotona, poissa työelämän kiireistä! :flower:

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Onko se sitten kateellisuutta? Ihme juttu, jos ei saa olla onnellinen ja iloinen siittä että itse on päässyt "helpolla".

ehkä se on sitäkin. enkä mä usko että kukaan tarkoittaa ettei saisi olla iloinen.. pitääkin olla, mutta kannattaa varautua tai ainakin ymmärtää myös muuta. lisäks jos toinen hehkuttaa kovasti ja itselle ei ole asiat ihan niin putkessa niin voihan se alkaa ottaa päähän.

En tiedä onko se kateutta vai mitä. Olen valmis jakamaan muiden huonot päivät, enkä suinkaan väitä ettei minulla koskaan olisi huonoja päiviä. Pääosin olen kuitenkin vain onnellinen, enkä paljon valita, mutta en myöskään hehkuta! Jos kysytään miten menee, vastaan rehellisesti. Voi myös olla, että rankuutta on edessä, mutta turha sitä on vielä manata.

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Niin, kyllä meilläkin on rikkonaisia öitä... Missään en kai väittänyt, että lapseni aina nukkuisivat hyvin.

 

Mä olen miettinyt samaa. En kehtaa kertoa siitä kuinka hyvin meillä menee lapsemme kanssa ja kuinka helppo tapaus hän on ollut. Toiset kun kertoo kuinka kamalaa heillä on jne, niin on se hassua että itse en voi kertoa kuinka hyvin meillä menee. Jotenkin tulee sellainen olo että yrittäisin jotenkin leuhkia, vaikka suinkaan sitä en yritä, mutta en viitsisi turhaan valehdellakaan että menisi huonosti.

 

Mä olen miettinyt samaa. En kehtaa kertoa siitä kuinka hyvin meillä menee lapsemme kanssa ja kuinka helppo tapaus hän on ollut. Toiset kun kertoo kuinka kamalaa heillä on jne, niin on se hassua että itse en voi kertoa kuinka hyvin meillä menee. Jotenkin tulee sellainen olo että yrittäisin jotenkin leuhkia, vaikka suinkaan sitä en yritä, mutta en viitsisi turhaan valehdellakaan että menisi huonosti.

mulla oli sama. Siksi en viitsinytkään näille "mä en kyllä muista vauva-arjesta muuta kuin sen tuskan"-tyypeille vastatakaan mitä kuuluu-kysymyksiin muuta kuin "kiitos hyvää, entä sulle"...

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Mä olen ainakin tosi iloinen kaikkien puolesta, keiden lapset nukkuvat hyvin! Esikoinen on vasta nyt nukkunut pari viikkoa kokonaisia öitä (reilu 2v) ja voi jee että on luksusta. Sen lisäksi 2kk vauva joka nukkuu lähes kaikki illat ja yöt (mitä nyt herää syömään, tosin viime yönä söi vain kerran) Tää on niiiiin luksusta että toivoisin kaikille muillekin ja myös tuon oman vauvan osalta jatkossakin

 

Mä olen miettinyt samaa. En kehtaa kertoa siitä kuinka hyvin meillä menee lapsemme kanssa ja kuinka helppo tapaus hän on ollut. Toiset kun kertoo kuinka kamalaa heillä on jne, niin on se hassua että itse en voi kertoa kuinka hyvin meillä menee. Jotenkin tulee sellainen olo että yrittäisin jotenkin leuhkia, vaikka suinkaan sitä en yritä, mutta en viitsisi turhaan valehdellakaan että menisi huonosti.

Peesi =)

 

Ap, sellaisen äidin jonka lapsi/lapset valvottavat öisin on varmasti vaikea yhtyä iloosi helpoista ja hyvin nukkuvista lapsistasi...

Onko se sitten kateellisuutta? Ihme juttu, jos ei saa olla onnellinen ja iloinen siittä että itse on päässyt "helpolla".

ehkä se on sitäkin. enkä mä usko että kukaan tarkoittaa ettei saisi olla iloinen.. pitääkin olla, mutta kannattaa varautua tai ainakin ymmärtää myös muuta. lisäks jos toinen hehkuttaa kovasti ja itselle ei ole asiat ihan niin putkessa niin voihan se alkaa ottaa päähän.

En tiedä onko se kateutta vai mitä. Olen valmis jakamaan muiden huonot päivät, enkä suinkaan väitä ettei minulla koskaan olisi huonoja päiviä. Pääosin olen kuitenkin vain onnellinen, enkä paljon valita, mutta en myöskään hehkuta! Jos kysytään miten menee, vastaan rehellisesti. Voi myös olla, että rankuutta on edessä, mutta turha sitä on vielä manata.

niin onkin.. eihän sitä voi edes tietää mitä tuleman pitää. mä luulen että itse olisin saattanut loukkaantua hehekutuksesta kun raskain vaihe oli menossa vaikken toisille mitään ikävää toivoiskaan.

 

mutta ehkä tää on vähän sama kun mulla lapset sai suht helposti alkunsa ja ystäväni lapset ei niinkään ja häpesin vähän sitä onnea mitä meillä oli vaikkei siihen ollut mitään syytä.

 

Lisäisin tähän threadiin vielä seuraavan.

Nykyisen tasa-arvo keskustelun valossa on _tärkeää_ että toitotetaan sitä mitenkä rankkaa kotona on olla lapsen kanssa. Muussa tapauksessa saattaisi näyttää äkkiseltään sille että miehellä on oikeus töiden jälkeen rojahtaa sohvalle lepäämään.

 

Lisäisin tähän threadiin vielä seuraavan.

Nykyisen tasa-arvo keskustelun valossa on _tärkeää_ että toitotetaan sitä mitenkä rankkaa kotona on olla lapsen kanssa. Muussa tapauksessa saattaisi näyttää äkkiseltään sille että miehellä on oikeus töiden jälkeen rojahtaa sohvalle lepäämään.

toi on muuten totta!!