Miksei muka lapsi voisi sanoa ekaa sanaansa 6-7kk ikäisenä?

[Magister]

äiti, "mamma". Onneksi olkoon, sinulla on kaksikielinen vauvanero!

 

[Iinaliina]

Meillä poju oli 7kk,ku sanoi "isi"!

 

[vierailijana vastaan]

Meidän tytöllä oli useampi yksittäinen sana käytössä 6 kk iässä. 1 v 4kk alkoi puhua lausein joissa oli sijamuodot ja aikamuodot ym.valmiiksi ihan kohdallaan. On vielä pienikokoinen ja varsinainen papupata oli jo silloin, eli kyllä häntä sitten hämmästeltiinkin ja ihailtiin. Kukaan ei voinut olla uskomatta kun tosiaan puhui ihan muillekin kuin meille näitä pitkiä lauseitaan. Puhe siis oikeasti oli sanavarastollisestikin tässä vaiheessa sama kuin monen aikuisen. Puheesta on ollut aina niin kiinnostunut, että "keräilee" nykyään sivistyssanoja käyttöönsä aina kun uuden sanan kuulee.
Veljensä on myös puheellisesti lahjakas, mutta ei ihan yhtä nopsa.

 

[vieras]

minkä ikäinen lapsi mahtaa ymmärtää arkipuheita?

 

[vieras]

no voi...onkohan meijän lapset sit ihan tulevia luusereita....kukaan ei oo osannu sanoa äiti kun vasta 1v päivänsä jälkeen...keskimmäinen vasta lähempänä 1,5v sano yhtään mitään (no, se kyllä käveli 8kk, oppi luistelemaan 2,5v, ajamaan pyörällä ilman apureita 3v, rullaluistelemaan 3v...), tuo pienimmäinenkin on jo 1v1kk, eikä se vielä sano äitiä eikä kyllä isääkään!

 

[ädä]

Meidän tyttö sanoi 7 kk iässä SELKEÄSTI äiti, kakka, mamma, papi (isä siis, meillä hän on papi), pallo. Yksivuotiaana hän puhui jo 2-3 sanan lauseita, puolitoistavuotiaana puhe oli keskiverto 3-vuotiaan tasolla. Ja tyttäremme on kaksikielinen kaiken lisäksi.
Kun hän meni tutustumaan päiväkotiin 1,5-vuotiaana, niin hoitaja sanoi että tuolla on pallo, mene hakemaan pallo. Tyttö katsoi hoitajaa ja sanoi: en minä halua hakea palloa, minä haluun olla tässä äitin vieressä. Hoitaja sanoi, että puhuupa hän hyvin 2,5-vuotiaaksi. Meinasi tipahtaa pyrstölleen kun sanoin, että vähennäs kuule vuosi tuosta iästä .
Toiset lapset vaan kehittyy kielellisesti nopeammin kuin toiset.

mun mummo on kertonut että minä oon 1,5 v neuvolassa toiminut näin:täti kysyi äidiltäni:tuleeko sanoja?
äiti sanoi:että jo lauseitakin!
täti siihen:ihanko tosi,taitaa olla vielä sellasta että äiti vaan ymmärtää?!
äiti siihen:kyllä anna puhuu ihan oikeesti todella hyvin!
täti oli sitten yrittänyt saada mua puhumaan tyyliin anna katsos mikä tuolla on?mikä se on se on nalle jne..
minä en sanonu mitään.
sitten täti rupes mittaan pään ympärystä niin olin sanonut että miksi tässä inkkarihatussa ei ole sulkia
täti kirjoitti korttiin että yllättävästi tyttö puhuu jo pitkiä lauseita!

 

[vierailijana vastaan]

no voi...onkohan meijän lapset sit ihan tulevia luusereita....kukaan ei oo osannu sanoa äiti kun vasta 1v päivänsä jälkeen...keskimmäinen vasta lähempänä 1,5v sano yhtään mitään (no, se kyllä käveli 8kk, oppi luistelemaan 2,5v, ajamaan pyörällä ilman apureita 3v, rullaluistelemaan 3v...), tuo pienimmäinenkin on jo 1v1kk, eikä se vielä sano äitiä eikä kyllä isääkään!

No eivät tietenkään ole tulevia luusereita. Kaikki "hämmästyttävät" ja mediaanista poikkeavat asiat vaan ovat mielenkiintoisempia kertoa ja hämmästella siinä samalla itsekin.

Itse uskon, että kaikilla lapsilla on omat erityistaitonsa - me aikuiset vaan huomataan helposti esim. juuri tuo puheen kehittyminen jne.
Ja vanhempien valmennuksella ei välttämättä ole suurtakaan merkitystä siihen milloin kukin alkaa höpötellä enemmän. Sisarusparvissa on kovasti eroja kun kaverit ovat kertoneet. Enkä kyllä pidä kaverin pojista yhtään vähemmän välkkynä häntä jonka kuultiin puhuvan vasta 3,5 -vuotiaana ja silloinkin yksisanaisesti. 5-vuotiaana olikin sitten puheellisesti ikäistensä tyypillisellä tasolla.
Meidän tyttö oli tosi aikainen, mutta hänen erityismielenkiintonsa onkin sanat ja verbaalisuus. On helpompi oppia sellaista mikä kutakin kiinnostaa. Kaikilla vaan ei ole samanlaista tarvettakaan vielä siinä iässä kommunikoida muuta kuin vanhempiensa kanssa jne.

 

["kummi"]

Uskomatonta, mutta tänään ystäväni eilen kuusi kuukautta täyttänyt vauva sanoi selvästi nämä sanat: äiti, hyvä ja hei.

Juttelin lapselle ja yhtäkkiä hän sanoi kikattelun seasta äiti. Ystäväni kuuli sen ja oli innoissaan. Kehuin vauvaa ja hän sanoi sen vielä kaksi kertaa. Lopulta meni kai hämilleen kun innostuimme asiasta ja kehuimme häntä kovin.

Ruuan jälkeen puhuin ruuasta. Sanoin oliko ruoka hyvää? ja tämän jälkeen sanoin "miltä ruoka maistui?" Vauva hihitteli ja sanoi "hyvä". Senkin äiti kuuli ja oli haltioissaan.

Kun lähdin sanoin "heihei" ja lapsi hihkaisi hei ja kiherteli...

Isi meinasi tulla myös, mutta jäi hieman lyhyeksi "Is..."

 

[maammamam]

Äiti, iti ja mamma. Sanat joita meidän 7 kk vauva on käyttänyt päivittäin jo kauan.

 

["vieras"]

Itsellä on kolme lasta. Kaikilla heistä on ollut puolen vuoden iässä kausi, jolloin sanoivat selvästi "äiti". Kyse ei kuitenkaan ole aikaisesta puhumaan oppimisesta vaan kielen kehitykseen liittyvästä vaiheesta. "äiti"-sana tulee nimittäin usein siinä iässä vaivoilta jotka eivät ole suomenkielisiä eli eivät ole ko. sanaa koskaan kuulleetkaan.
Kaksi kolmesta lapsestani on oppinut suht aikaisin puhumaan, molemmat 8 kk iässä. Myös lukemaan oppiminen tapahtui heillä melko aikaisin, 4-vuotiaana. Olen itse oppinut puhumaan ja lukemaan samoissa ikävaiheissa eli ovat kai perineet sen minulta. En silti ajattele, että lapseni olisivat tämän takia lahjakkaampia kuin lapset jotka oppivat nuo taidot vähän myöhemmin.

 

["Purppura"]

No meidän osoitti kahdeksan ikäisenä lelua ja sanoi vaativasti sen nimen. Vastaavasti käveliminen oli sitten myöhässä. Vanha kansa sanoi että puhe jää kävelyn jalkoihin vaikka lääkärit ovat tänä päivänä erimieltä. Itse uskon edelleen perimätietoon tuossa asiassa eli meillä kävely jäi puheen jalkoihin.

 

["BeeJii"]

Meillä poika sanoi selkeästi "äiti" 7kuukauden iässä. Lääkärikin sitä kerran naureskeli, ettei ole kuullut niin selkeää sanaa noin pienen suusta. En kuitenkaan usko, että tämä oli ns.tarkoituksellinen sana, vaan enemmänkin hokema siinä missä muukin jokeltelu. Meiltä tuo sana jäi noin kuukaudessa pois käytöstä ja tuli takaisin vasta reilun vuoden iässä. Ihan selkeä sana se oli ja mulla on pojan epikriisissä siitä lääkärin kirjoittama mainintakin!

 

[Khisu]

Meidän poika sanoi 6 kk ikäisenä "äittä", mutta en ole ollenkaan varma tarkoittiko sillä minua. Noin niin kuin muuten oppi puhumaan minun mielestä ihan normaalisti, ei liian jäljessä, eikä kyllä edelläkään ikäisiään. Mutta siitä lähtien kun oppi kunnolla puhumaan, on puhunut aina selkeästi ja ymmärrettävästi. Todella laaja sanavarasto. Tällä hetkellä on jopa edelläkin ikäisiään.

 

["vieras"]

Meillä 10kk sanoo äiti, isi ja ei. Jonkun aikaa nuo jo tullut, äiti pisimpään, 7kk alkaen. Ja sitten on jotain omia sanoja, mitä aina tietyssä yhteydessä käyttää. Ja tietää kyllä mitä tuo ei tarkoittaa myös. Liikkuminen on mennyt ikätason mukaisesti, siinä ei onneksi ole viivästyksiä tullut, vaikka monesti niin sanotaan. Kävelee hyvin nyt tukia vasten ja konttailee. Itse olen myös oppinut aikaisin puhumaan, vuoden iässä tullut lyhyitä lauseita. Lähdin myös aikaisin liikkeelle, 10kk kävelin ilman tukea. Mutta niinhän se on, jokainen oppii omalla tavallaan. Pikkuveli oppi aikaisin liikkeelle lähtemään, puhe taisi tulla aika normaalilla aikataululla, mutta lukemaan oppi itse 4-vuotiaana. Ei siis tarvinnut opettaa, mitä nyt kirjaimet toki.

 

["bbb"]

Meidän poika sanoi äiti juuri 7kk täytettyään. Luulin sen olevan jokeltelua, kuten samassa iässä tyypilliset mamma ja pappa. Usein sitä vanhempana haluaa kuulla merkityksellisiä sanoja sen jo pieniltä vauvoilta.

Poika oli todella hiljainen eli jokelteli vähän. Pakko sitä oli uskoa että hän osaa sanoa äiti lopulta, huusi äitiä, tulin paikalle huutelu loppui, sanoi äiti nähdessään minut jne. Ja tämä vain minun kohdallani. Mutta siihen se puhuminen sitten jäikin Oppi varhain kävelemään ja puhe jäi ihan taka alalle, ainoastaan äiti löytyi sanavarastosta lähemmäs 2-vuotiaana. Ja silloin kaikki oli äitiä, siis ihan kaikki ihmiset, esineet ym. Koska muita sanoja ei ollut..

Eli ei se varhainen ensimmäinen (pysyvä) sana aina merkkaa varhaista kielellistä kehitystä