Miksei koulutusjärjestelmässä ole haastavia tutkintoja, jota olisi helppo päästä opiskelemaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Itselläni on se tilanne, että lukion jälkeen päätin haluavani ammatikseni päiväkodin "tarhatädin". Ensisijaisesti hain yliopistoon lastentarhanopettajakoulutukseen, toissijaisesti sosionomiksi (=lastentarhanopettajaksi ilman eskaripätevyyttä) ja varavaihtoehtona lähihoitajaksi (=lastenhoitajaksi). Yliopistoon ja sosionomiksi oli mahdoton määrä hakijoita ja karsiuduin soveltuvuuskokeissa, kun ilmeisesti kokeen järjestäjien mukaan muut olivat itseäni "soveltuvampia" alalle. Lähihoitajaksi sen sijaan pääsin helposti, yli 10 pisteen marginaalilla valintakokeessa, ja lisäksi samaan ryhmään otettiin opiskelijoita vielä täydennyshaussa, kun kaikkia paikkoja ei saatu muuten täytettyä.

Nyt viime keväänä kokeilin toisen kerran päästä joko yliopistoon tai sosionomiksi, mutta samalla epäonnistuneella tuloksella kuin edellisellä kerralla, vaikka nyt tiesin paremmin, miten soveltuvuuskokeeseen kannattaa valmistautua ja miten kysymyksiin on syytä vastata.

Lähihoitajakoulutus on sinällään ihan ok, ja jäänee nyt lopulliseksi tutkinnokseni, kun en enää valmiina lähihoitajana ensi keväänä jaksa uudelleen hakea yliopistoon/sosionomiksi, vaan haen töihin. MUTTA siihen liittyy varsinkin yksi iso ongelma: ammattikoulussa opiskelu on järjettömän helppoa ja vaatimustaso järjettömän matala. Esimerkiksi etäviikoilla saan tehtävät, joiden tekemiseen on periaatteessa varattu viisi täyttä päivää yleensä valmiiksi jo maanantaina aamupäivällä (luokallani on kyllä myös niitä, joilla niiden tekemiseen menee koko viikko). Lähiopetuksessa etenemistahti on todella verkkainen, ja monesti tuntuu, että tunnit menevät aivan turhuuksiin. Myös näytöistä olisi halutessaan mahdollista päästä läpi melkein "nollaosaamistasolla".

Tuntisin siis helposti selviytyväni myös yliopisto- tai amk-opinnoista, joissa periaatteessa käsitellään samoja asioita, mutta vain tiiviimmässä tahdissa ja syvällisemmin (lastenhoitajan ja lastentarhanopettajan työnkuvathan eivät yleensä suuremmin eroa toisistaan muuta kuin eskarissa). Mutta jostain syystä niihin pääsemisestä on kuitenkin tehty niin vaikeaa, että minulla ei sinne kuitenkaan ole pääsyä. Erityisen järjettömältä yliopisto/amk-paikkojen "panttaaminen" ja ammattikoulupaikkojen "jakeleminen liki kaikille" tuntuu siinä näkökulmasta, että lastentarhanopettajista on työmarkkinoilla iso pula, mutta ei juurikaan lastenhoitajista.

Suomen koulutusjärjestelmä tuntuu harvinaisen typerältä, kun haastavampia tutkintoja on usein liki mahdoton päästä opiskelemaan ja porukka joutuu sitten vasten tahtoaan ammattikouluun. Paljon parempi järjestelmä olisi se ulkomainen, missä melkein kaikki hakijat otetaan yliopistoon ja sitten tehdään karsinta ensimmäisen opiskeluvuoden mittaan sillä perusteella, ketkä aidosti selviytyvät opinnoista ja ovat alalle sopivia ja ketkä eivät.
 
Sun kannattaa ensin lukea muutama arvosana valmiiksi - siis tentit ne sitten vasta, kun varmasti osaat. Lukeminen vaatii tiettyjen kirjojen pänttäämistä ja siksi et voi tehdä sitä yhtaikaa kaikenlaisen opiskelun kanssa... Moni ratkaiseekin asian (kuulemma!) sillä, että pyrkii sellaiseen kouluun ensisijaisesti, minne varmasti pääseekin, mtta katsoo ennakkoon, että siinä on mahdollisuus l u k e a niitä kirjoja. Kun on ainakin yksi arvosana valmiina - vaikkapa kesäyliopistossa sitten suorittaa - on aina helpompi päästä minne vaan. Tuo on siinä mielessä kätevä kokeilla, että näkee heti, onko ala sellainen, mikä kiinnostaa. Tuskinpa ne sellaisia vaativat lukemaan, millä ei ole mitään merkitystä?
Kotoa ei kannata muuttaa, enne kuin koulu on varma, mut sen ekan vuoden voi asua vaikka asuntolassa ihan missä vaan - kunhan siellä on lukurauhaa. Väärihän tuo noin menee, kun sitten pitää lopettaa se koulu kesken --vei opiskelupaikan toiselta, mutta sitä tämä systeemi ei taida mitenkään estää? Eipä niitä lehtoreita huoleta, vaikka tunneilla ei olis kuin yksi oppilas - sellaistakin olen lehdestä lukenut muutama vuosi sitten. Onhan se väärin, mutta ne saavutetut edut opettajilla on aina painanut enemmän kuin moni muu asia...:censored:
 
Suomessa yritetään olla kouluttamatta liikaa ihmisiä. Jos laskennallisesti vuodessa vapautuu tietty määrä työpaikkoja, jotka sopivat lastentarhanopettajan koulutustasolle, niin ei kannata ottaa koulutukseen sisään paljon tuota määrää enempää ihmisiä. Muuten käy niin, että opiskelet monta vuotta yliopistotutkintoa, etkä saa koskaan töitä, koska samalla tutkinnolla on niin paljon muitakin työnhakijoita. Jos et ole parempi kuin muut opiskelupaikkaa hakevat, tuskinpa päihität niitä samoja ihmisiä työnhaussakaan, joten on parempi, että saat asian selville jo tässä vaiheessa.
 
Ai niin, heikommat voivat päästä tutkinto-opiskelijaksi avoimen yliopiston kautta, todistettuaan ensin opintojen onnistuvan avoimessa, joten sitä voit aina kokeilla.
 
Suomessa yritetään olla kouluttamatta liikaa ihmisiä. Jos laskennallisesti vuodessa vapautuu tietty määrä työpaikkoja, jotka sopivat lastentarhanopettajan koulutustasolle, niin ei kannata ottaa koulutukseen sisään paljon tuota määrää enempää ihmisiä. Muuten käy niin, että opiskelet monta vuotta yliopistotutkintoa, etkä saa koskaan töitä, koska samalla tutkinnolla on niin paljon muitakin työnhakijoita. Jos et ole parempi kuin muut opiskelupaikkaa hakevat, tuskinpa päihität niitä samoja ihmisiä työnhaussakaan, joten on parempi, että saat asian selville jo tässä vaiheessa.

Eikö tuossa tapauksessa lastenhoitajaksi (lähihoitajaksi) tulisi olla selvästi vaikeampi päästä kuin lastentarhanopettajaksi, kun kerran lastentarhanopettajista on pulaa, mutta ei lastenhoitajista?

Ehkä lähihoitajatutkinnossa pitäisi olla joku 1000-sivuinen pääsykoekirja joka pitää opiskella ulkoa, jotta hakijamääriä saadaan rajattua kestävälle tasolle.
 
Eikö tuossa tapauksessa lastenhoitajaksi (lähihoitajaksi) tulisi olla selvästi vaikeampi päästä kuin lastentarhanopettajaksi, kun kerran lastentarhanopettajista on pulaa, mutta ei lastenhoitajista?

Ehkä lähihoitajatutkinnossa pitäisi olla joku 1000-sivuinen pääsykoekirja joka pitää opiskella ulkoa, jotta hakijamääriä saadaan rajattua kestävälle tasolle.
En tunne yhtään lähihoitajan tutkinnon saanutta, vaikka tunnen todella monta lähihoitajan koulutuksen aloittanutta. Eli hakijoita tuskin on syytä karsia, koska valmistumisprosentti on niin matala. Samoin lähihoitajan koulutus on niin laaja-alainen, että sillä voi ryhtyä perhepäivähoitajaksi, vanhustenhoitajaksi, mielenterveyshoitajaksi, kuntoutushoitajaksi, jne, ja töitä löytyy aina, kunhan ei ole liian nirso. Eli jos opiskelet lähihoitajaksi, älä nirsoile hakemalla vain lastenhoitajan töitä.
 
Suomessa on jo tällainen koulutusjärjestelmä; opintojen suorittaminen joko avoimessa yliopistossa tai avoimessa amkissa, ja kun opintopisteitä on läjässä riittävästi, haku kokoaikaisiin opintoihin kiintiön kautta. Suosittelen lämpimästi. :)
 

Yhteistyössä