Miks te haluatte turruttaa synnytyskivut?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja käynnistetty:
Mä olin avautunut 24h kuluttua synnytyksen alkamisesta 3cm, olin aivan puhki, supistukset kuitenkin voimistuivat ja kipeytyivät jatkuvasti. En olis jaksanut enää yhtään, karjuin kuin leijona aina kun tuli supistus. Uhkasivat jo sektiolla, otin epiduraalin ja kas, kun sain hieman levättyä niin synnytys alkoi edistyä. Että siksi...

Ja mä tosiaan luulen, että käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin luonnostaan etenevä. Tai toivon ainakin, ja toivon myös sitä että seuraava synnytys alkaa luonnostaan ettei tohon rääkkiin tartte enää lähteä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rigel:
Hmmm. Ymmärrän kaiken kivun POISTAMISEN tarpeen ainakin niissä synnytyksissä, jotka kestävät kymmeniä tunteja. Kipu vie äidiltä voimat, mikä saattaa sitten johtaa siihen, että synnytys kuitenkin päättyy sektioon.

Itse kyllä synnytin kaksi nuorempaa ihan vain "helpotuksella ilokaasusta", mutta ne synnytykset olivat parin tunnin kertarysäyksiä.

Miksi sinä sitten haluat sitä helpotusta siitä ilokaasusta?

Koska mäkin koin kivun tosi kovaksi, ja halusin siihen jotain helpotusta.

Hei ihmiset, mä en sanonu missään vaiheessa,et puudutteet ym helpotukset ois mun mielestä jotenkin paha tai outo asia,tai että tuntisin jonkinmoista paremmuuden tunnetta omien valintojeni johdosta.

Aika hassusti moni hyökkii mua kohti, en oikein ymmärrä miksi.

Kun sanoinhan mäkin kaasua käyttäneeni...noh....palsta,palsta
 
No mä olen tuntenut ne tasan niin kauan kun tuntui sille että kipu ei ole mikään järjetön.
Esikoisesta koetin ilokaasua ja se oli ihan kamalaa, ihan hirveä olo kun pää meni ihan sekaisin, ei kiitos, halusin olla tolkuissani kun synnytän.

Ja kyllä sen kaiken tunsi vaikka kohdunkaulapuudute kummassakin synnytyksessä laitettiin, mutta supistukset ei enää olleet sellasia että alan itkemään supistuksen tullessa silkasta kivusta ja epätoivosta.
Kaikenkaikkiaan halusin että synnytykseni ovat siinämäärin mielyttäviä kokemuksia että pystyn elämään niiden muistojen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja käynnistetty:
Ja mä tosiaan luulen, että käynnistetty synnytys on kivuliaampi kuin luonnostaan etenevä. Tai toivon ainakin, ja toivon myös sitä että seuraava synnytys alkaa luonnostaan ettei tohon rääkkiin tartte enää lähteä.
Täällä kokemusta molemmista; sanoisin , että itsestään käynnistynyt, kaikkein nopein synnytykseni on ollut kuitenkin kaikkein kivulian. Mutta ei kestänyt kauaa, joten jos KIPU = KIVUN KESTO x KIVUN VOIMAKKUUS, niin ehkä sitä kipua oli kaikkinensa sitten vähemmän... :D
 
Sen takia, että kivut oli niin saatanalliset etten olis ikinä kuvitellutkaan mitään sellaista. Olisin ottanut kaikki mahdolliset lääkkeet, mutta perkeleet laittoivat pisteen kaikille kivunlievityskeinoille juuri ennenkuin piti alkaa kunnolla puskemaan tyttöä ulos, koska sen äänet heikkeni. Tyttö ei ollut laskeutunut tarpeeksi, joten vaihtoehtona oli sektio tai vitunmoinen ponnistaminen. Sain ponnistettua sen ulos, vihdoin ja viimein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Helmi S:
Toista synnyttäessä mä yritin pärjätä ilman puudutusta. Tuntitolkulla oli IHAN JÄRKYTTÄVÄT supistuskivut, mutta ei tapahtunut edistystä, vaikka tippaan lisättiin lisää potkua (oli semi-käynnistetty tai siis vauhditettu synnytyksen alkamista). Sitten kun sain puudutuksen, niin loput aukeni siitä kolmesta sentistä puolessa tunnissa. Oli ollut niin täysi kramppi kai sen kivun takia, ettei edistystä päässyt tapahtumaan.

Sama juttu. Liian kova kipu lamaannutti avautumisen kun joka paikka krampissa. Mini-spinaali toi helpotuksen kipuun ja vikat sentit aukesi kuin salamaniskusta. Muutamalla ponnistuksella sitten vauva syntyi.

 
Luulin, että pärjäisin ilman, sillä hampaita on paikattu useasti ilman puudutteita yms ja koen kestäväni kipua hyvin. Synnytykseeni sain hieman lääkkeellistä vauhditusta ja olin vasta n. 4cm auki, kun ilokaasusta huolimatta alkoi olla kipusokin oireita. Laittoivat epiduraalin ja tilanne parani.. Alkoivat tosin siinä jo valmistautua sektioonkin, mitä ei lopulta (onneksi) tarvittu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rigel:
Nyt sulle, ap, on aika moni vastannut, miksi on halunnut puudutteen. Olethan tyytyväinen? Ei sua vastaan kukaan hyöki ainakaan sen enempää kuin sinä niitä reppanoita, jotka haluavat elämänsä täydellisimmän tähtihetken keskellä säilyttää tolkkunsa.

Justiinsa juu.... olen joo pirun tyytyväinen....hohhoijjjaaa
 
Mieti ap tota sun kysymyksen asettelua ja kysy sitten uudelleen miksi sua kohtaan on hyökkäävällä asenteella kirjoitettu ;)

Mä otin puudutuksen siinä vaiheessa kun a) ollut hereillä 27h, b) supistuksia ollut noin 22h joista 12h todella kivuliaita ja synnytys virallisesti käynnissä, ja c) silti avautuminen tapahtui todella hitaasti ja mä en ikipäivänä olisi pystynyt ponnistamaan tyttöä pihalle (jos siihen saakka edes olisi päästy) jos en olisi saanut sitä muutaman tunnin lepoa, jonka aikana sitten 4cm avautuminenkin tapahtui tuosta noin vain. Puudutteen vaikutus lakkasi kivasti ponnistusta kohti tultaessa ja levähtää oli kuitenkin ehtinyt eikä tullut komplikaatioita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Mieti ap tota sun kysymyksen asettelua ja kysy sitten uudelleen miksi sua kohtaan on hyökkäävällä asenteella kirjoitettu ;)

Mä otin puudutuksen siinä vaiheessa kun a) ollut hereillä 27h, b) supistuksia ollut noin 22h joista 12h todella kivuliaita ja synnytys virallisesti käynnissä, ja c) silti avautuminen tapahtui todella hitaasti ja mä en ikipäivänä olisi pystynyt ponnistamaan tyttöä pihalle (jos siihen saakka edes olisi päästy) jos en olisi saanut sitä muutaman tunnin lepoa, jonka aikana sitten 4cm avautuminenkin tapahtui tuosta noin vain. Puudutteen vaikutus lakkasi kivasti ponnistusta kohti tultaessa ja levähtää oli kuitenkin ehtinyt eikä tullut komplikaatioita.

No minäpä mietin
 
Olen kyllä katsonut ihmeissäni, kun Meille tuli vauva ohjelmissa puudutetaan synnyttäjät ihan tunnottomiksi. Minulla epiduraalit ova vain katkaisseet pahimman kipuhuipun. En tajua, miten jotkut voivat nukkua kesken synnytyksen! Epiduraalista huolimatta kivut olivat tosi kovat, ehkä parhaiten kuvaa se, että kivut siirtyivät mahan puolelta selän puolelle ja selkää oli sitten miehen mahdollista nyrkillä hieroa kaikin voimin. Joo, ja tuli ponnistuspakko. Ja ponnistaminen poltti kauheasti ja tuntui, ettei sieltä ikinä mikään vauva ulos mahdu. Siis epiduraalin kanssa!
Kahessa ekassa synnytyksessä kätilö ehdotti epiduraalia, kun kohdunsuu ei oikein auennut. Itse en tajunnut pyytää, paljon olen sairastanut ja kipuja kokenut. Parissa tunnissa epiduraalin jälkeen kohdunsuu kuitenkin oli ihmeellisesti avautunut.
Kolmas synnytys meni ihan luomuna, kun ei vaan sattunu muu kuin ponnistaminen.
 
Oli se ehkä juu prososoivasti aseteltu, ja kyllä, oon miettiny,et miksiköhän niin moni etukäteen päättää,että haluaa puudutteita. Kun mulle oli itsestäänselvyys,et katsotaan, mitä tapahtuu.

Tiedän,että meidän jokaisen synnytys etenee eri tavalla, ja että ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä. Uskon,että kukin itse tietää parhaiten, mikä heillä siinä tilanteessa on parasta.

Ihmetystä aiheutta siis vaan se etukäteen päätetty kivunlievitys, jota kenties aiheuttaa pelko.

Kuitenkin, olin ystävällismielisesti liikkeellä, halusin vain kuulla, mitä ihmiset ajattelee/ovat ajatelleet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihmetystä aiheutta siis vaan se etukäteen päätetty kivunlievitys, jota kenties aiheuttaa pelko.
.

No mitä sitten? Onko kivun pelkääminen tai etukäteen mietityt puudutteet merkki heikkoudesta, huonosta äitiydestä vai mikä tässä on ongelma?

Minä olin sairaalaan mennessä 5cm auki. Kätilö kysyi toiveitani synnytyksessä johon sanoin että toivon sen olevan nopea ja kivuton ja haluan kaikki mahdolliset puudutteet. Synnytin epiduraalin voimin ja synnytyksestä jäi muistoksi hieno kokemus, ei helvetillinen kipu josta selvisin.. En huutanut, kiroillut tai mennettänyt itsehillintääni vaan kaikki meni tosi hyvin, kiitos puudutteiden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oli se ehkä juu prososoivasti aseteltu, ja kyllä, oon miettiny,et miksiköhän niin moni etukäteen päättää,että haluaa puudutteita. Kun mulle oli itsestäänselvyys,et katsotaan, mitä tapahtuu.

Tiedän,että meidän jokaisen synnytys etenee eri tavalla, ja että ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä. Uskon,että kukin itse tietää parhaiten, mikä heillä siinä tilanteessa on parasta.

Ihmetystä aiheutta siis vaan se etukäteen päätetty kivunlievitys, jota kenties aiheuttaa pelko.

Kuitenkin, olin ystävällismielisesti liikkeellä, halusin vain kuulla, mitä ihmiset ajattelee/ovat ajatelleet.

Mä olin kovin vakaasti päättänyt etukäteen että niin pitkään menen luonnonmukaisilla kivunlievityksillä kuin vain pystyn ja todella toivoin ettei tule sellaista ylivoimaista kipua että puudutteen haluan, mutta toisin kävi. Akuneulat päässä ja korvissa lilluin suihkussa ja ammeessa, sen jälkeen keinutuolissa jyväpussin kanssa ja miesparka sai hieroa tuntikaupalla selkää :) Siinä vaiheessa vaan kipu kävi niin kovaksi varmasti suureksi osaksi väsymyksenkin takia, että epi tuntui tosiaan parhaalta vaihtoehdolta.

Kakkosen kanssa lähden avoimin mielin matkaan, toivon että tällä kertaa ei puudutteita tarvita, toivon että synnytys sujuisi vähän nopeammin ja päällimmäisenä toivon ettei mikään mene pieleen ja vauvalla on kaikki hyvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassyput:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
En tajua, miten jotkut voivat nukkua kesken synnytyksen!
Mua on kanssa tämä aina ihmetyttänyt. Tosin mulla oli edellisen kokonaiskesto 2h58min, ei paljoa ehtinyt nukkumaan.
:snotty:

Mä en pystynyt nukkumaan vaikka olin valvonut lähemmäs 30h, synnytys oli kestänyt aktiivisena jo 12h ja sain puudutuksen joka vei kivut hyvin, supistukset tuntui vain kireytenä. Jotenkin ei vaan osannut, mutta lepo kyllä teki hyvää :) Noi vauvasarjat on olleet pelottavia kun tosiaan puuduttavat jo about etukäteen aivan tunnottomaksi koko naisen. Kauhee ajatus olla oikeesti sängyn vanki koko synnytyksen ajan :o
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Olen kyllä katsonut ihmeissäni, kun Meille tuli vauva ohjelmissa puudutetaan synnyttäjät ihan tunnottomiksi. Minulla epiduraalit ova vain katkaisseet pahimman kipuhuipun. En tajua, miten jotkut voivat nukkua kesken synnytyksen! Epiduraalista huolimatta kivut olivat tosi kovat, ehkä parhaiten kuvaa se, että kivut siirtyivät mahan puolelta selän puolelle ja selkää oli sitten miehen mahdollista nyrkillä hieroa kaikin voimin. Joo, ja tuli ponnistuspakko. Ja ponnistaminen poltti kauheasti ja tuntui, ettei sieltä ikinä mikään vauva ulos mahdu. Siis epiduraalin kanssa!

Ihan samanlaisia kokemuksia, epiduraali vei sen pahimman kipuhuipun pois ehkä tunniksi ja sitten taas mentiin. Seuraava synnytys ihan pelottaa jo valmiiksi, tosin nyt ajattelin tutkailla muita kivunlievitysmenetelmiä kuin sitä epiduraalia. Ja ekaan synnytykseen lähdin ihan avoimin mielin, en ollut päättänyt että kaikki vedetään mitä kätilöt suostuu antamaan.

 
Mä olin ajatellut mennä pelkän kaasun voimalla loppuun saakka ja olinkin hienosti 6-7cm auennut. Sitten puhkaistiin kalvot ja hups heijaa palattiin 3cm, eikä edistystä enää tapahtunut, koska olin niin kipeä ja kroppa pisti supistuksille vastaan. Sain spinaalin, jonka vaikutusaikana aukesin (reilu tunnissa) 9cm:iin sitten pikkuhiljaa ponnistelemaan vauvaa alemmas kanavassa ja reilu tunti puudutteen vaikutuksen loppumisesta syntyi tyttö. Varsinainen ponnistusvaihe kesti 12min. ja siinävaiheessa en enää saanut edes kaasua.

Jokainen synnytys- ja jokaisen kokemus kivusta on yksilöllinen, eikä kenelläkään ole mielestäni varaa mennä sanomaan toiselle, että kyllä sinun nyt olisi pitänyt vaan kärvistellä, kun minäkin siihen pystyin.
 
No en HALUA tietää miltä se VOI tuntua, joten jos jostain saa helpotusta (kun kipu senkin jäkeen helvetillistä) niin riittää mulle "kokeilemaan" sitä kipua:D
Ei siis todellakaan kiinnosta miltä luomupusku tuntuu! :D

Ja jos nyt pitäisi päättää niin ilokaasua ja epiduraali, mutta asiathan voivat mennä toisin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ihmetystä aiheutta siis vaan se etukäteen päätetty kivunlievitys, jota kenties aiheuttaa pelko.
.

No mitä sitten? Onko kivun pelkääminen tai etukäteen mietityt puudutteet merkki heikkoudesta, huonosta äitiydestä vai mikä tässä on ongelma?

Minä olin sairaalaan mennessä 5cm auki. Kätilö kysyi toiveitani synnytyksessä johon sanoin että toivon sen olevan nopea ja kivuton ja haluan kaikki mahdolliset puudutteet. Synnytin epiduraalin voimin ja synnytyksestä jäi muistoksi hieno kokemus, ei helvetillinen kipu josta selvisin.. En huutanut, kiroillut tai mennettänyt itsehillintääni vaan kaikki meni tosi hyvin, kiitos puudutteiden.

Ongelma? Kenellä on ongelma? Kuka puhuu mistään pelon sen suuremmasta merkityksestä.
Juu ei, ei ole merkki heikkoudesta, huonosta äitiydestä liirum laarum niin edespäin.
Joo,mua kiinnosti ne kivut, toisia ehkä ei, sen heille ja teille kullekin suon. Eikö voi keskustella?
 

Yhteistyössä