miks nykyaikana lapset koetaan usein häiriöksi ja taakaksi ?

[vieras]

No tokihan sitä kotoa ne käytöstavat opitaan, kuinkas muuten :headwall:

Joten lapsi ei siis tarvitse muiden ihmisten järjestämiä juhlia oppiakseen käyttäytymään juhlissa. Mä olen samaa mieltä

Peesaan Keittiönoitaa..

 

[Keittiönoita]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

 

[Lentokala]

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että omat lapset koetaan yleiseksi rasitteeksi ja parisuhteen pilaajiksi. Miksi niitä on sitten hankitttu?

Mutta ymmärrän ja haluan itsekin käydä juhlissa ilman lapsia, lomailla miehen kanssa kaksin ja matkustaakin ilman lapsia.
Mutta syyt tähän ovat jotain ihan muuta kuin se, että lapset ois rasite.
Kuitenkin kaikkia edellä mainittuja tehdään myös koko perheen voimin

 

[endie]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Minusta enemmän hyvä kuin paha. Lapset olivat osa normaalia elämää. Ei ollut erikseen esim. häissä lastenohjelmaa ja lasten sitä ja lasten tätä. Joku aiemmin kommentoi, että hyvä kun lapset voi jättää kotiin tilaisuuksista, joissa he eivät viihdy. Eivät taatusti opikaan olemaan missään, jos aina pitää olla lapsen viihtyminen etusijalla.

En mä ainakaan näe tätä viihtymiskysymyksenä van myös taitojen opiskeluna elämää varten. Yksi syy lasten (nuorten) heikolle käytökselle on varmasti siinä, että heitä on pyritty pitämään erillisessä lohkossaan 'viihtymässä' päinvastoin kuin ennen.

Olen varmaankin natsikasvattaja kun minusta lapsen ei tarvitsekaan viihtyä ja nauttia joka ikisestä tilanteesta, mitä eteen tulee. Kiva jos elämä on joskus helpompaa ja lapsia on ajateltu, mutta johan sitä tarvitsisi hautajaisiinkin järjestää lapsille omaa ohjelmaa tällä logiikalla.

Vaarallista on lähteä nostamaan lapsi kokonaan jollekin jalustalle, pois normaalista elämästä.

Peesi tähän viimeiseen!

Lapsi ei tarvi aina ohjelmaa vaan on hyvä vaan oppia olemaan paikallaan ja kuuntelemaan ja sillä tavoin kunnioittamaan tilaisuutta. Vaikka kivempihan se olis viilettää pitkin juhlatilaa tai juhlapaikan pihaa.

Sama pätee ihan arkielämään, ei lapset tarvi aina keksittyä ohjelmaa vaan omalla luontaisella tutkimisella ne kyllä keksii tekemistä. Meillä on tuttavaperhe, jossa yksi lapsi. Siinä on niin passattu tenava, että hirvittää katsoa vierestä. Ikinä ei ole joutunut odottamaan vuoroaan vaan aina heti äiti tai isä tekee, mitä lapsi haluaa.

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin

eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.

Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.

Minusta taas nimenomaan ennen suhtauduttiin lapsiin kuin koiriin, joita piti pitää ruodussa hinnalla milä hyvänsä syntymästä lähtien. Tarkat kellonajat syötöille, huudatukset, tiukka kuri, yksin nukkumisen vaatimus syntymästä lähtien, liian sylittelyn kieltäminen... Nämä ovat kaikki peräisin 70-luvulla kehittyneestä vauvanhoitofilosofiasta, joka ei millään tavalla pohjautunut lapsen tarpeisiin ja vaatimuksiin vaan siihen, että aikuinen vanhempi pääsisi helpommalla...

Ihan päinvastoin näen siis tämän asian.

Totta munkin mielestä, että ennen oli tiukat säännöt lastenhoidossa. Monia noita sääntöjä onneksi ihmiset osaavat jo jättää huomiotta.

 

[Vieras]

tulee mieleen tuollanen - vähän kärjistetty - kysymys, ihan jo siitäkin kun lueskelee tätäkin palstaa.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).

mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?

kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.

Meillä mahtuu lapset mukaan joka paikkaan vieläkin . Mutta me asutaankin Tanskassa. Meidän lapset ovat käyneet häissä ja muissa juhlissa hienoissakin ravintoloissa jo ihan vauvasta lähtien. Yleensä kaikki kutsut ovat olleet koko perheelle. Parit synttärijuhlat ja yksi konfirmaatiotilaisuus on käyty ilman lapsia, mutta nekin olivat ihan oma päätös.

Kun meillä on juhlia, on itsestään selvää, että lapset ovat tervetulleita. Juuu... Maksaahan se ja vie tilaakin, mutta mä luulen, että täällä meidän ystäväpiiristä ja sukulaisista jäisi moni kotiin, jos lapset rajattaisiin kutsun ulkopuolelle. Lapsi on osa perhettä ja mun mielestäni kutsut lähetetään perheittäin, eikä ketään perheestä jätetä kutsumatta! Vanhempien asia on sitten miettiä ja päättää, ottavatko lapset mukaan vai hommaavatko hoitajan ja juhlivat kahden.

 

[miu]

tulee mieleen tuollanen - vähän kärjistetty - kysymys, ihan jo siitäkin kun lueskelee tätäkin palstaa.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).

mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?

kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.

Meillä mahtuu lapset mukaan joka paikkaan vieläkin . Mutta me asutaankin Tanskassa. Meidän lapset ovat käyneet häissä ja muissa juhlissa hienoissakin ravintoloissa jo ihan vauvasta lähtien. Yleensä kaikki kutsut ovat olleet koko perheelle. Parit synttärijuhlat ja yksi konfirmaatiotilaisuus on käyty ilman lapsia, mutta nekin olivat ihan oma päätös.

Kun meillä on juhlia, on itsestään selvää, että lapset ovat tervetulleita. Juuu... Maksaahan se ja vie tilaakin, mutta mä luulen, että täällä meidän ystäväpiiristä ja sukulaisista jäisi moni kotiin, jos lapset rajattaisiin kutsun ulkopuolelle. Lapsi on osa perhettä ja mun mielestäni kutsut lähetetään perheittäin, eikä ketään perheestä jätetä kutsumatta! Vanhempien asia on sitten miettiä ja päättää, ottavatko lapset mukaan vai hommaavatko hoitajan ja juhlivat kahden.

näinikkää =)

 

[jop]

lapsista on tullut muotiasuste. moni haluaa sellaisen, kun sitä on kiva pukea kivoihin vaatteisiin ja työnnellä tonnin vaunuissa ympäri kauppakeskuksia ja kerätä hyväksyviä katseita. sitten kun se lapsi vaatis itselleen jotain - esim. ei haluakaan vaan istua kärryteltävänä näyttelyesineenä, vaan haluais mieluummin vaikka hiekkalaatikolle - se sysätään hoitoon koska siellä se saa ulkoilla ja näkee kavereita ja sosiaalistuu ts. vastuu siirretään sinne laitokseen.tai sitten lapselle haetaan joku muodikas diagnoosi, jonka varjolla kasvatusvastuu sysätään pois itseltä.
aikuisten kiva ja hyvä menee lasten kivan ja hyvän edelle.
en sano, että aina näin, mutta usein.

näin

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

No sähän saat viedä lapsesi vaikka katsomaan humaltumista, jos on mielestäsi tärkeää että lapsi kestää sen. Minä en usko, että on lapsen kehitykselle mitenkään tarpeellista opettaa 'perkeleellä' tai sillä että ovat tilanteissa, jotka ovat sopivammat lähinnä aikuisille. Hyviä tapoja ja kärsivällisyyttä voi opettaa aivan toisissa tilanteissa. Mikään maailman mahti ei saa mua uskomaan, että lapselle olisi hyväksi nähdä humalaisia ihmisiä.

 

[endie]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

No sähän saat viedä lapsesi vaikka katsomaan humaltumista, jos on mielestäsi tärkeää että lapsi kestää sen. Minä en usko, että on lapsen kehitykselle mitenkään tarpeellista opettaa 'perkeleellä' tai sillä että ovat tilanteissa, jotka ovat sopivammat lähinnä aikuisille. Hyviä tapoja ja kärsivällisyyttä voi opettaa aivan toisissa tilanteissa. Mikään maailman mahti ei saa mua uskomaan, että lapselle olisi hyväksi nähdä humalaisia ihmisiä.

juu. humaltumisen näkeminen ja sohvalla istuminen ovat verrannollisia.
emmä ole missään sanonut, että lapset pitäis ottaa mukaan vaikka yökerhoon. mistä te vedätte näitä mustavalkoisia-oletuksia ??

 

[vieras]

Me ei ole oltu häissä ikinä lasten kanssa yömyöhään asti kun porukka on ollut ympäripäissään. Ehkä jossain päin Suomea ollaan jo kirkossakin kossu kassissa.

 

[Ooo]

Mun mielestä taas on hienoa, että nykyään osataan tarkemmin rajata tilanteita, joissa lapset viihtyvät ehkä huonosti tai muuten olisivat tilanteessa, joka ei lapselle sovi (esim. jos ihmiset oikeasti juhlivat ja humaltuvat häissä).

Silloin pari vuosikymmentä sitten pienetkin lapset oli mukana sielläkin missä ei aina olisi tarvinnut. Esimerkiksi pienikin hiprakka aiheuttaa lapsessa epävarmuutta, vaikka hiprakassa olisikin joku muu häävieras eivätkä omat vanhemmat.

Musta on hienoa jos lapset voivat liian pieniä ollessaan jäädä pois turhista stressiä aiheuttavista tilanteista. Heillä on sitten vaikka koululaisina aikaa tulla häihin kun ymmärryskin on jo kasvanut ja oppia tuollaisistakin tilanteista. Kotona pidettävät päiväjuhlat, esim. lakkiaiset, synttärit ja kastejuhlat ovat asia aivan erikseen eikä niissä yleensä ole tilanteita, joista lapsi hämmentyy.

Olen samaa mieltä, joka paikkaan ei ole lasten pakko päästä mukaan. Joskus on ihan kiva, että vanhemmat voivat olla jossain pidempään kuin lapsen nukkumaanmenoaika edellyttäisi tai ylipäätään päästä kahden jonnekin.
Lapsi muuttaa elämän monella ihan totaalisesti. Onhan se erilaista, joskus voi tuntua taakaltakin, tuskin kuitenkaan koko aikaa. Ihan rehellistä sanoa, että ei jaksa aina olla lapsen kanssa, eikä jaksaisi aina ottaa mukaan joka paikkaan... ei kai se niin kamalaakaan ole. Ja lapsissa on eroja, sen ylivilkkaan kanssa ei varmasti nauti yksistäkään juhlista jos koko aika menee vahtimiseen ja kieltämiseen?

 

[niin]

tulee mieleen tuollanen - vähän kärjistetty - kysymys, ihan jo siitäkin kun lueskelee tätäkin palstaa.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).

mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?

kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.

Meillä mahtuu lapset mukaan joka paikkaan vieläkin . Mutta me asutaankin Tanskassa. Meidän lapset ovat käyneet häissä ja muissa juhlissa hienoissakin ravintoloissa jo ihan vauvasta lähtien. Yleensä kaikki kutsut ovat olleet koko perheelle. Parit synttärijuhlat ja yksi konfirmaatiotilaisuus on käyty ilman lapsia, mutta nekin olivat ihan oma päätös.

Kun meillä on juhlia, on itsestään selvää, että lapset ovat tervetulleita. Juuu... Maksaahan se ja vie tilaakin, mutta mä luulen, että täällä meidän ystäväpiiristä ja sukulaisista jäisi moni kotiin, jos lapset rajattaisiin kutsun ulkopuolelle. Lapsi on osa perhettä ja mun mielestäni kutsut lähetetään perheittäin, eikä ketään perheestä jätetä kutsumatta! Vanhempien asia on sitten miettiä ja päättää, ottavatko lapset mukaan vai hommaavatko hoitajan ja juhlivat kahden.

Näin on myös täällä Hollannissa. Mutta on kyllä ollut myös tilanteita, joissa minusta tuntuu, että tässä mennään täysin aikuisen ehdoilla eikä lasta vain oteta huomioon. Esim. mennään puistoon, mutta lapsella on niin kauniit merkkivaatteet päällä, että hän saa lähinnä sievästi potkaista palloa tai istua viltillä. Vanhemmat komentavat koko ajan, ettei vaan likaannu vaatteet tai aikuisten viininjuonti häiriinny. Kyllä mä sitä paljonkin arvostan täällä, että lapset on mukana paljonkin ravintoloissa, mutta välillä kun tulee näitä tilanteita, joissa mietin että kenenköhän hyöty tämä nyt lopulta on, että lapsen on useinkin istuttava terassilla vanhempien nauttiessa ystävien kanssa tai istuttava kärryissä jatkuvilla shoppailureissuilla.

Kyllä mä koen että Suomessa monelta osin eletään lapsiystävällisempää elämää vaikka näenkin tämän kulttuurin positiiviset puolet myöskin.

 

[Keittiönoita]

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

En mä sitä tarkoittanutkaan, että pitäisi olla aina mansikoita ja ilmapalloja Nykyään vaan kovin harvoin näkee lapsia, jotka istuvat hiljaa paikallaan. Huomattavasti enemmän näkee niitä, joiden vanhemmat ikäänkuin sokeutuvat kylään tullessaan eivätkä huomaa, mitä se napero puuhailee.

 

[vieras]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

No sähän saat viedä lapsesi vaikka katsomaan humaltumista, jos on mielestäsi tärkeää että lapsi kestää sen. Minä en usko, että on lapsen kehitykselle mitenkään tarpeellista opettaa 'perkeleellä' tai sillä että ovat tilanteissa, jotka ovat sopivammat lähinnä aikuisille. Hyviä tapoja ja kärsivällisyyttä voi opettaa aivan toisissa tilanteissa. Mikään maailman mahti ei saa mua uskomaan, että lapselle olisi hyväksi nähdä humalaisia ihmisiä.

juu. humaltumisen näkeminen ja sohvalla istuminen ovat verrannollisia.
emmä ole missään sanonut, että lapset pitäis ottaa mukaan vaikka yökerhoon. mistä te vedätte näitä mustavalkoisia-oletuksia ??

Itsehän kärjistät. Noissa monissa kommenteissa ihmiset puhuu sen puolesta, että lapset tulisivat kyllä juhliin, mutta iän mukaisesti. Ja että se, että ajattelee niin lapsen kuin aikuisenkin viihtyvyyttä, ei tarkoita sitä ettei lapsi koskaan oppisi 'tavoille'. Mutta sä vaan jatkuvasti sanot, että ne vaan pitää ottaa mukaan ne lapset, sama se mikä on mukavuusaste ja lapsen ikä.

 

[Liina-]

Oon samaa mieltä ap:n ja monien kirjoittajien kanssa. Yksipuoli tässä asiassa on varmasti se, että nykyään kaikki on suorittamista. Lapsien kanssakin pitää suorittaa, käydä harrastuksissa, järjestää "laatuaikaa". Ihmiset ei osaa enää nauttia ja olla läsnä hetkessä. Lapset ei tarvi mitään ihmeellistä ohjelmaa ja tekemistä vaan sitä perus perhe-elämää ja yhdessäolo/-tekemistä.

Työpaineet ja paineet vapaa-ajalla väsyttää/stressaa sekä aikuisia ja lapsia.

 

[vieras]

tulee mieleen tuollanen - vähän kärjistetty - kysymys, ihan jo siitäkin kun lueskelee tätäkin palstaa.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).

mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?

kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.

Meillä mahtuu lapset mukaan joka paikkaan vieläkin . Mutta me asutaankin Tanskassa. Meidän lapset ovat käyneet häissä ja muissa juhlissa hienoissakin ravintoloissa jo ihan vauvasta lähtien. Yleensä kaikki kutsut ovat olleet koko perheelle. Parit synttärijuhlat ja yksi konfirmaatiotilaisuus on käyty ilman lapsia, mutta nekin olivat ihan oma päätös.

Kun meillä on juhlia, on itsestään selvää, että lapset ovat tervetulleita. Juuu... Maksaahan se ja vie tilaakin, mutta mä luulen, että täällä meidän ystäväpiiristä ja sukulaisista jäisi moni kotiin, jos lapset rajattaisiin kutsun ulkopuolelle. Lapsi on osa perhettä ja mun mielestäni kutsut lähetetään perheittäin, eikä ketään perheestä jätetä kutsumatta! Vanhempien asia on sitten miettiä ja päättää, ottavatko lapset mukaan vai hommaavatko hoitajan ja juhlivat kahden.

Näin on myös täällä Hollannissa. Mutta on kyllä ollut myös tilanteita, joissa minusta tuntuu, että tässä mennään täysin aikuisen ehdoilla eikä lasta vain oteta huomioon. Esim. mennään puistoon, mutta lapsella on niin kauniit merkkivaatteet päällä, että hän saa lähinnä sievästi potkaista palloa tai istua viltillä. Vanhemmat komentavat koko ajan, ettei vaan likaannu vaatteet tai aikuisten viininjuonti häiriinny. Kyllä mä sitä paljonkin arvostan täällä, että lapset on mukana paljonkin ravintoloissa, mutta välillä kun tulee näitä tilanteita, joissa mietin että kenenköhän hyöty tämä nyt lopulta on, että lapsen on useinkin istuttava terassilla vanhempien nauttiessa ystävien kanssa tai istuttava kärryissä jatkuvilla shoppailureissuilla.

Kyllä mä koen että Suomessa monelta osin eletään lapsiystävällisempää elämää vaikka näenkin tämän kulttuurin positiiviset puolet myöskin.

Joo, kyllä mäkin aikoinaan ulkomailla asuneena olen todennut, että monesti tuntuu Suomi hyvinkin lapsiystävälliseltä verrattuna moniin maihin. Lapset laitetaan hoitoon vain muutaman kuukauden ikäisinä suuressa osassa EU -maita, imetystä ei tueta eikä kotihoitoa. Lapset menevät kouluun jo neljän vuoden ikäisinä täysiksi koulupäiviksi ilman lämmintä ruokaa lounaaksi (eväinä omat leivät, jotka voivat jäävät syömättä). Kotiäitien määrä on radikaalisti vähentynyt eivätkä lapset enää mene ruokatauoilla kotiin syömään lounasta.

 

[piina]

Me ei ole oltu häissä ikinä lasten kanssa yömyöhään asti kun porukka on ollut ympäripäissään. Ehkä jossain päin Suomea ollaan jo kirkossakin kossu kassissa.

Näin meilläkin. Eli kaikki häät missä itse olen ollut, on olleet niin vanhuksille, kavereille kuin lapsillekin. Myöhemmin illalla on jokatapauksessa vanhukset ja lapset jo lähteneet, niin silloin on saattanut viina virrata enemmänkin, mutta siihen asti on kaikkissa ollut meno lapsille sopiva. Jos on kutsu ollut vain meille aikuisille, niin se on johtunut vain ja ainoastaan tilan puutteesta ja niissäkin on lähimmät lapset kuitenkin mukana olleet.

 

[endie]

Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.

Samat muistikuvat mullakin, lapsuus 1960-luvulla. Vieläkin muistan, miten tympi lähteä perhetutuille kyläilemään. Istua hiljaa paikallaan sohvalla monta tuntia. Itse en ainakaan tykännyt yhtään niistä kyläilyreissuista.

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

No sähän saat viedä lapsesi vaikka katsomaan humaltumista, jos on mielestäsi tärkeää että lapsi kestää sen. Minä en usko, että on lapsen kehitykselle mitenkään tarpeellista opettaa 'perkeleellä' tai sillä että ovat tilanteissa, jotka ovat sopivammat lähinnä aikuisille. Hyviä tapoja ja kärsivällisyyttä voi opettaa aivan toisissa tilanteissa. Mikään maailman mahti ei saa mua uskomaan, että lapselle olisi hyväksi nähdä humalaisia ihmisiä.

juu. humaltumisen näkeminen ja sohvalla istuminen ovat verrannollisia.
emmä ole missään sanonut, että lapset pitäis ottaa mukaan vaikka yökerhoon. mistä te vedätte näitä mustavalkoisia-oletuksia ??

Itsehän kärjistät. Noissa monissa kommenteissa ihmiset puhuu sen puolesta, että lapset tulisivat kyllä juhliin, mutta iän mukaisesti. Ja että se, että ajattelee niin lapsen kuin aikuisenkin viihtyvyyttä, ei tarkoita sitä ettei lapsi koskaan oppisi 'tavoille'. Mutta sä vaan jatkuvasti sanot, että ne vaan pitää ottaa mukaan ne lapset, sama se mikä on mukavuusaste ja lapsen ikä.

mä luin nyt todella huolella kommenttini ,enkä mä huomannut kyllä missään väittäväni, että ne lapset pitäis ottaa mukaan huolimatta mukavuusasteesta tai iästä. päinvastoin , ekassa viestissä jo kirjoitin, että en ajattele että lapset 24/7 mukana.
terve maalaisjärki - älkäämme sitä unohtako.
mutta sitä mieltä mä olen edelleen, että lapselle ei tee yhtään pahaa joskus joutuakin paikkoihin joissa ei ole niin kivaa tai erikoisemmin lapsille mitään.päinvastoin , musta se tekee lapselle hyvää ( esim. just tylsä kirkkokäynti jossa on pakko istua se tunti paikallaan ).

 

[endie]

no ei sen lapsen elämä tarvitse olla aina mansikoita ja ilmapalloja :xmas: mitään pahaahan siitä ei lapselle seuraa, jos vaikka "vähän tympii lähteä jonnekkin istumaan".
nykysin mä väittäsin, että ne lapset jätetään herkästi kotiin tai hoitoon enemmän sen aikuisen lähtökohtia ajatellen: ei tarvi huomioida lapsen tarpeita, ei ohjastaa tai opastaa, ei mitään. lapsen parashan on kasvaa kotona kunnes se perkele oppii olemaan omillaan vaatimatta mitään. :xmas:

En mä sitä tarkoittanutkaan, että pitäisi olla aina mansikoita ja ilmapalloja Nykyään vaan kovin harvoin näkee lapsia, jotka istuvat hiljaa paikallaan. Huomattavasti enemmän näkee niitä, joiden vanhemmat ikäänkuin sokeutuvat kylään tullessaan eivätkä huomaa, mitä se napero puuhailee.

ja tässä taas on ongelmana se, että se vanhemmuus on vaan joiltakuilta hukassa. koska lapsia ei osata laittaa ruotuun, ei niitä viitsitä ottaa mihinkään mukaankaan.
menee jo vähän ot, mut menköön .

 

[Ellida]

Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta niin paljon, etteivät ymmärrä enää edes lapsia.

näin se taitaa olla ....

niinpä...

 

[Huspati Huta]

Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta niin paljon, etteivät ymmärrä enää edes lapsia.

näin se taitaa olla ....

niinpä...

Minä olisin vähän eri mieltä, minusta ei kauhean kauan ole edes ollut olemassa semmoista lapsuutta, kuin meidän lapsillamme nyt on. Ennen lapset vain olivat pienikokoisempia ja vähävoimaisempia ihmisiä, joilla ei ollut juuri oikeuksia, mutta velvollisuuksia kyllä. En nyt puhu omasta lapsuudestani, mutta vaikka sata tai kaksisataa vuotta sitten.(en siis ole ihan niin vanha )

 

[vieras]

Me ei ole oltu häissä ikinä lasten kanssa yömyöhään asti kun porukka on ollut ympäripäissään. Ehkä jossain päin Suomea ollaan jo kirkossakin kossu kassissa.

Näin meilläkin. Eli kaikki häät missä itse olen ollut, on olleet niin vanhuksille, kavereille kuin lapsillekin. Myöhemmin illalla on jokatapauksessa vanhukset ja lapset jo lähteneet, niin silloin on saattanut viina virrata enemmänkin, mutta siihen asti on kaikkissa ollut meno lapsille sopiva. Jos on kutsu ollut vain meille aikuisille, niin se on johtunut vain ja ainoastaan tilan puutteesta ja niissäkin on lähimmät lapset kuitenkin mukana olleet.

Olin juuri 150 hengen häissä, jotka oli juhlavat ja vauhdikkaat. Mukana ei ollut yhtään lasta. Oli todella nautinnollista. Pitkän illallisen aikana kuutiin paljon puheita, juotiin viinejä ja snapseja. En mitenkään nähnyt miten pienet lapset olisivat a) viihtyneet b) lisänneet toistenkaan viihtyvyyttä. Heti illallisen jälkeen alkoi tanssi. Kaikki aikuiset olivat viimeisen päälle puettuja ja kaikki vanhemmat olivat mielellään viettämässä aikuisten iltaa ilman lapsia. Jatkoille lähdettiin ja meni neljään. Kukaan ei jäänyt pis lasten takia eikä pistänyt ollenkaan pahakseen sitä etteivät lapset päässeet mukaan...

Että silleenkin voi olla.

 

[vieras]

Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta niin paljon, etteivät ymmärrä enää edes lapsia.

näin se taitaa olla ....

niinpä...

Minä olisin vähän eri mieltä, minusta ei kauhean kauan ole edes ollut olemassa semmoista lapsuutta, kuin meidän lapsillamme nyt on. Ennen lapset vain olivat pienikokoisempia ja vähävoimaisempia ihmisiä, joilla ei ollut juuri oikeuksia, mutta velvollisuuksia kyllä. En nyt puhu omasta lapsuudestani, mutta vaikka sata tai kaksisataa vuotta sitten.(en siis ole ihan niin vanha )

Peesailen. Nykyään on paljon lapsiystävällisempää ja luonnonläheisempää vanhemmuus kuin koskaan ennen!