Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Minusta tämä ei ole muuttunut minun elinaikanani juuri miksikään. Ellei muuttunut lapsikeskeisemmäksi sen sijaan. Kun olin pieni, lapset saivat näkyä, muttei kuulua.
Näin juuri. Pöydässä istuttiin kunnolla ja kirkossa piti olla hiljaa. Ja kyllä sen vajaan tunnin kesti, pienenäkin
eikös nämä vaatimukset päde tänäkin päivänä jos kaikki on kunnossa aikuisen ja lapsen suhteessa ?
ei tässä ajeta takaa, että pitäis elää kuin pellossa tai että ennen olis niin tehty.
Mnusta ennen (en tietenkään voi sanoa varmaksi, koska olin itse lapsi ) aikuiset suhtautuivat lapsiin jotenkin eri tavalla, lapsi ei ollut niinkään "omaisuutta", jotain jota hankitaan, tai josta pidetään melua hyvässä ja pahassa, lapsia vaan ns tuli, niitä kuului kaikilla olla ja melkein kaikilla oli, eikä lapsiin niin paljon kiinnitetty huomiota. En osaa sanoa oliko se hyvä vai paha, verrattuna nykyiseen.
Minusta enemmän hyvä kuin paha. Lapset olivat osa normaalia elämää. Ei ollut erikseen esim. häissä lastenohjelmaa ja lasten sitä ja lasten tätä. Joku aiemmin kommentoi, että hyvä kun lapset voi jättää kotiin tilaisuuksista, joissa he eivät viihdy. Eivät taatusti opikaan olemaan missään, jos aina pitää olla lapsen viihtyminen etusijalla.
En mä ainakaan näe tätä viihtymiskysymyksenä van myös taitojen opiskeluna elämää varten. Yksi syy lasten (nuorten) heikolle käytökselle on varmasti siinä, että heitä on pyritty pitämään erillisessä lohkossaan 'viihtymässä' päinvastoin kuin ennen.
Olen varmaankin natsikasvattaja kun minusta lapsen ei tarvitsekaan viihtyä ja nauttia joka ikisestä tilanteesta, mitä eteen tulee. Kiva jos elämä on joskus helpompaa ja lapsia on ajateltu, mutta johan sitä tarvitsisi hautajaisiinkin järjestää lapsille omaa ohjelmaa tällä logiikalla.
Vaarallista on lähteä nostamaan lapsi kokonaan jollekin jalustalle, pois normaalista elämästä.