tulee mieleen tuollanen - vähän kärjistetty - kysymys, ihan jo siitäkin kun lueskelee tätäkin palstaa.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).
mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?
kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.
lapsia ei haluta pilaamaan hääjuhlia, ei ruokaravintolaan ja parisuhteenkin ne lapset useimmiten tuhoaa vain olemalla olemassa kodissaan.
ja siis jo ihan sekin, että laps ei saa muuttaa elämää - asenne on musta erikoinen.. koska muuttaahan se vaikkei mitenkään haluais ( eikö? ).
mä en siis missään nimessä aja sellasta, että lapset pitäs olla jokapaikassa 24/7 mukana jne, mutta.. no get it ?
kun mä olin laps ( 80-luvulla ) , niin ei musta silloin ollut tällasta polemiikkia kaikesta. hyvin mahuttiin mukaan meininkeihin ja niitten viereen.