Miks kotiäidit ei juurikaan kiinnitä huomiota ulkonäköönsä?

Mä olen kyllä kanssa sitä mieltä, että omasta tahdosta se on kiinni.

Jotkut ei vaan halua, koe tarpeelliseksi tai jaksa meikata, laittaa tukkaa ja kiinnittää vaatteissa huomiota muuhun kuin käytännöllisyyteen. Ei se tee ihmisestä huonompaa, se ihminen vaan arvottaa asioita ja käyttää aikaa erilailla.

En ole oikeasti lähipiirissä kenenkään huomannut varsinaisesti rupsahtaneen lasten myötä. Kroppa toki muuttuu, toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
Mutta ne, jotka on aina tykänneet pitää myös ulkonäöstään huolta, ovat tehneet sitä lasten jälkeenkin. Niille, joille asia ei ole ollut kovin tärkeä, se ei ole sitä ollut lasten jälkeenkään. Toki sen on sitten huomannut, jos se ulkonäkö ei kiinnosta pätkääkään ja raskauskiloja tulee 25, mutta mitä sitten? Jos ihminen itse on tyytyväinen oloonsa, niin ei se paljon mun hanuria kutittele.

Itse meikkaan aamulla, koska se 10 minuuttia ripsivärin ja aurinkopuuterin kanssa on mun henkireikä. Katson, mitä laitan päälleni, toki myös sen mukaan mikä on käytännöllistä. Mutta ei se pahaksi ole jos ne vaatteet myös istuu mun päälle.

Mutta ei mua sureta jos joku toimii toisin, se on sen valinta.

 

Miksi juuri kotiäiti on rupsahtanut?

Kyllä jos on esim.laitoskeittiöllä töissä niin on aika repsahtaneen näköinen työpäivän jälkeen varsinkin.Myssyn kuminauhajälki otsassa,ou jee

 

vaan sairauksien ja parisuhdekriisien. Ja ap, miten tiedät, että kerhossa tapaamasi äidit on rupsahtanut kotona ollessaan? Voihan he olla siellä kaunistuneetkin. Kuka tietää kenenkin ulkonäön ennen lapsia ja jälkeen? En mä ainakaan monen..

 

siis mammakerhossa? sinne mä just aikanani väännyin tukka sotkussa ja verkkareissa, musta oli ihana mennä paikkaan jossa sai "vaan olla"
mut nyt ku opiskelee taas ja on enemmän ihmisten ilmoilla (ei sillä ettenkö toisia äitejä laskis ihmisiksi), tulee meikattua, vähä reenattua, katottua mitä päällä on.

 

Eipä oo häävejä nekään mammat jotka tuovat lapsensa minulle päiväkotiin hoitoon ja ovat itse töihin menossa. Eivät ole kyllä mitenkään laittautuneita.

Joten ei ole mammoissa eroa onko töissä töissä vai töissä kotona.

 

Eipä oo häävejä nekään mammat jotka tuovat lapsensa minulle päiväkotiin hoitoon ja ovat itse töihin menossa. Eivät ole kyllä mitenkään laittautuneita.

Joten ei ole mammoissa eroa onko töissä töissä vai töissä kotona.

Riippuu varmaan duunistakin

 

Minulla on kolme pientä lasta 3v4kk, kohta 2v ja ½vuotta. En todellakaan ehdi saati jaksa omasta ulkonäöstä kovin paljon huolehtia.

Mä jaksoin,vaikka mulla oli 2 pientä lasta vuoden ikäerolla.Oli koliikkia,väsymystä,jne.Mutta sain energiaa siitä,kun jaksoin vähän meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle.Olisin varmaan masentunut jos en olisi jaksanut hoitaa itseäni.

Jep, mulla on 2v ja 6kk lapset tällä hetkellä ja kyllä joka aamu laittaudun ihan itseäni varten. Kyllähän mun mieskin tykkää, kun eukko ei näytä petolinnun perältä!

 

Hah
Se maha yleensä roikkuu synnytyksen jälkeen monilla. Yleensä ei ole ihan tervettä sitä samantein alkamaan treenaamaankaan, ja se mahan treenaus on yllättävän aikaa vievää hommaa :hug:

Ja mitä noihin vaatteisiin tulee, en yleensäkään pidä kotona/ perhekerhoissa ykkösiä yllä, eilenkin olin TUULIPUVUSSA pk:ssa Ihan sen takia, että oli kävellen liikkuen mukavin vaihtoehto...

Ja miksi pitäis olla lasten kanssa ja toisten äitien kanssa aikaa viettäessä sotamaalit naamassa...

Kummiskaan et voi tietää ihmisestä kaikkea jonkun perhekerho tapaamisen perusteella.
Pinnallisetpa on sunkin ongelmat :hug: :flower:

 

Ajasta se ei ole kiinni, jokaiselta varmasti löytyy halutessaan se 10min ehostautumiseen.

Aihe on sinänsä mielenkiintoinen, olen huomannut että monien mielestä se on turhamaista ja pinnallista jos tykkää tälläytyä vielä kotiäitinäkin. Ihan kuin sitä olisi jotenkin uskottavampi kun kulkee tukka pystyssä?? Ja miten se pieni ehostautumishetki on lapselta pois, ei yhtään mitenkään Sitä suuremmalla syyllä jos olen jonain päivänä väsynyt, vedän sitä meikkiä naamaan etten näyttäisi ihan puolikuolleelta

 

Meilläpäin kerhossa taas osa meikkaa ja käyttää siistejä vaatteita ja osa taas ei. Riippuu aika paljon ihimisestä ei mun mielestä siitä onko kotiäiti. Ite olen aina tottunut meikkaamaan ja käyttämään kivoja vaatteita ja niin teen nytkin vaikka kahden (kohta kolmen) lapsen kotiäitinä olenkin. Tosin nyt olen "oppinut" meikkaamaan nopeammin.

 

Olen ollut työelämässä jo kymmenisen vuotta lapsivapaan jälkeen enkä edelleenkään meikkaa. Töihin en tälläydy muutenkaan. Ensinnäkään en halua ja toisekseen voisi tulla työkavereilta sanomista tai pikemmin ihmettelyä, että yritänkö olla jotenkin hienompi kuin muut.

Halusin vain sanoa, ettei kaikkia pidä laittaa kotiäitiyden syyksi.

 

Kampaajalla käyn ja vaattenikin valitsen, mutta inhoan meikkaamista! Silmät vuotaa ja ihoa kiristää, argh! Näin vaikka minulla on allergiatuotteet.. Meikkaan siis todella harvoin joihinkin erityistilanteisiin, en koskaan esimerkiksi töihin vaikka teen asiakaspalveluhommiakin. Ja vaatteet sitten. Mukavuus ja käytännöllisyys ennenkaikkea Toiset saavat meikata ja pukeutua huolitellusti, minulla ei ole mitään sitä vastaan. En vain itse koe tarpeelliseksi.

 

En meikkaa, kun en pahemmin meikannut ennenkään. Lasit on vanhat, kun en ole saanut aikaiseksi mennä silmälääkärille, vaikka kyllä pitäisi, jo ihan terveydellisistäkin syistä (lasit on kyllä onneksi hankittu tällä vuosituhanella). Vaatteet on mitä on, mutta niin ne oli ennen lapsen syntymääkin, koska valitsen vaatteeni sen mukaan, miltä ne tuntuu, en sen mukaan, onko ne muotia. Tukka roikkuu, joo. Kasvatan sitä ja se on nyt vaiheessa, en tahdo suuremmin laittaa siihen mitään tököttejä, niin eihän se tuuheelta näytä. Minä en välitä siitä, että jonkun mielestä en näytä ns. hyvältä. Mitä väliä, kun itestäni tuntuu hyvältä?

 

Mä ainakin pukeudun eri tilanteisiin eri tavalla, nyt kun olen työkkärin kurssilla niin käytän aikaa itseni laittamiseen aamulla, lapsen kanssa voin käydä perhekerhoissa aika tuoreessakin lookissa.

 

että ei tarvitse muiden supista, että mikä missi toikin luulee olevansa..

 

Kiinnitin samalla lailla huomiota ulkonäkööni kotona, ku nyt töissä. Se on tyyppikysymys, ei mikään muu.

 

Se yks mainos kiteyttää aika hyvin.. Miks pitää näyttää kauniimalta kun mitä on??

Mä en viitti meikata kotona kun siittä ei ole mitään hyötyä. Käytän mukavia vaatteita, en semmosia mitkä menee pilalle jos laps tulee tahmasilla käsillään mua halaamaan. Joo, mun mahani roikkuu, mut eipä se mua haittaa.. Ja kohta se roikkuu kahta kauheemmin! Siinä ap:lle sitten surtavaa...

 

kävin taas mammakerhossa ja vähän surulliselta näytti.. Monilla kotiäideillä oli tukat suht'koht kuosissaan, mutta maha roikkui yhdellä jos toisella, vaatteet mitä sattuu telttoja ja haalistuneita farkkuja, juuri kellään ei meikkiä, silmälasit viime vuosituhannelta.. vähän oli surullinen näky jotenkin.

En tarkoita, että ulkonäkö olisi maailman tärkein asia ja useamman lapsen kotiäitinä tiedän, ettei aikaa itselleen tolkuttomasti ole. Mutta ihan varmasti piristäisi kotiäitiäkin pieni ulkonäön hoitaminen. Surullista että alamme "ränsistyä" täällä kotona niin helposti!

Kuluneet farkuthan on muotii

 

Mäkin olin ennen 171cm ja 60kg, nyt painan ties mitä

 

mikä ihme siinä on että kotiäidit on otettu silmätikuiksi?? |O entäs sitten työssä käyvät miehet,miksi niillä saa olla isot mahat,parransänkeä ja saavat haista hielle??
miksi naisen täytyisi olla tälläytyneenä koko ajan?mä en sitten tajuu tota ajattelutapaa,en sitten millään.
miksi naisen täytyy meikata ja pukeutua hienosti kotona ollessaan??no moni on sanonu että siksi että mies on tyytyväinen...
siis mitä helvettiä...mun mielestä asiat on aika persiillään jos naisen täytyy pynttäytyä kokoajan ja olla aina valmiina vain siksi että mies pysyy tyytyväisenä!!!mun mielestä tollainen ei kuulu normaaliin parisuhteeseen!!!

 

Hmm, minä olen kyllä joka ikinen päivä laitettu, tukka/meikki/vaatteet ja vimpan päälle. Ei roiku makkarat. Otan sen oman ajan itselleni aamulla. Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni, ei se lasten tulon jälkeen ole muuksi muuttunut.. Ihan yhtä huoliteltu olen lasten kanssa liikkuessani kuin ilman lapsia.. Meitä on moneen junaan!

 

Pointtihan oli siinä,että miksi monet rupsahtaa äityden jälkeen.
Just...pynttäytymisestä tässä oli kysymyskin...aika moni vastasi,kuten minäkin että laittautuu itseään varten.

 

ei jaksa. väsyttää ja väsyttää. kiire ja kiire. ja ei ole rahaa. ainut huvi on tehdä jotain hyvää syötävää illalla kun lapset on nukkumassa. joten siinä se massu kasvaa. nyt 20kg lihavampana ei jaksa tehdä sitäkään vähää, vaikkei enää olekkaan kotiäiti. ja se vasta masentaakin. huoh.

 

Koska muut ovat niin tärkeitä ettei sitten jaksa ja välitä pitää huolta itsestään.Pitää olla mahdollisimman täydellinen äiti.

 

No itse törmään kyllä lähinnä niihin äiteihin, jotka aina vaan jaksavat tällätä ja tällätä...sekin voi alkaa toisilla ahdistaan, varsinkin jos itse on väsynyt.
Ollaan kaikki mitä ollaan, ihana jos löytyy vielä tavallisiakin ihmisiä, jotka eivät lakkaamatta panosta!!