Miks kotiäidit ei juurikaan kiinnitä huomiota ulkonäköönsä?

näytin ränsisityneeltä kotiäidiltä jo vuosia ennen kun mulla edes oli lapsia

 

Ne, jotka on perhekerhoissa "rupsahtaneina", on ihan yhtä "rupsahtaneita" muuallakin.

Siis jos mietin vaikka omia tuttujani, joihin tutustuin aikoinaan perhekerhossa: ne jotka meikkasi siellä, meikkaa edelleen. Ne jotka eivät meikanneet perhekerhoon, eivät meikkaa vieläkään, vaikka kotiäitiys on jo taakse jäänyttä elämää. Pukeutumistyyli on kaikilla pysynyt suht samana (poissulkien toki raskausajan ja synnytyksen jälkeisten viikkojen pukeutumisen). Jne.

Ihmisiä on erilaisia, toisille se oma ulkonäkö merkkaa enemmän ja toisille vähemmän, toiset tykkää meikata ja toiset ei, jne. Mitä väliä sillä mukamas oikeasti on?

 

ulkonäköhän se on kaiken a ja o, eikös joo? 20-vuotiaana oli joo, 30-vuotiaana alkoi ymmärtää että muitakin asoita on elämässä kuin ulkonäkö ja 40-kymppisenä voi jo olla sinut itsesä kanssa niin että mielialaa/itseluottamusta ei tarvitse enään ulkoisin keinoin parantaa.

 

Ne, jotka on perhekerhoissa "rupsahtaneina", on ihan yhtä "rupsahtaneita" muuallakin.

Siis jos mietin vaikka omia tuttujani, joihin tutustuin aikoinaan perhekerhossa: ne jotka meikkasi siellä, meikkaa edelleen. Ne jotka eivät meikanneet perhekerhoon, eivät meikkaa vieläkään, vaikka kotiäitiys on jo taakse jäänyttä elämää. Pukeutumistyyli on kaikilla pysynyt suht samana (poissulkien toki raskausajan ja synnytyksen jälkeisten viikkojen pukeutumisen). Jne.

Ihmisiä on erilaisia, toisille se oma ulkonäkö merkkaa enemmän ja toisille vähemmän, toiset tykkää meikata ja toiset ei, jne. Mitä väliä sillä mukamas oikeasti on?

Tuohon ekaan lauseeseen haluan sanoa, etteä mun kohdalla se ei pidä paikkaansa. Meidän perhekerho alkaa melko aikaisin ja menen sinne vain kuopuksen takia. En ehdi todellakaan meikata. Just hikisesti saan pojan valmiiksi. Kerhon jälkeen saatan sitten "laittaa itseni".

 

Mites sitte tällänen kotiäiti jolla on rakennekynnet,vaatteet viimesen päälle ja aina meikit nassussa ? Niinpä miettikääs mitä katseita mä saan näissä kerhoissa.
Kuvitellaan että oon ylpeä jne.Ja en tosiaan ole,hymyilen ja juttelen kaikille.

 

kävin taas mammakerhossa ja vähän surulliselta näytti.. Monilla kotiäideillä oli tukat suht'koht kuosissaan, mutta maha roikkui yhdellä jos toisella, vaatteet mitä sattuu telttoja ja haalistuneita farkkuja, juuri kellään ei meikkiä, silmälasit viime vuosituhannelta.. vähän oli surullinen näky jotenkin.

En tarkoita, että ulkonäkö olisi maailman tärkein asia ja useamman lapsen kotiäitinä tiedän, ettei aikaa itselleen tolkuttomasti ole. Mutta ihan varmasti piristäisi kotiäitiäkin pieni ulkonäön hoitaminen. Surullista että alamme "ränsistyä" täällä kotona niin helposti!

Mä ostan kyllä paljon vaatteita, mutta kolmen pienen kanssa en todellakaan ennätä laittaa tukkaa tai puunata naamaa. Tärkeämpää on, että lapset on puhtaita ja siistejä.

Vaatteiden on oltava käytännöllisiä, jotta voin ulkoilla lasten kanssa.

Arvaan, että ap.llä on vain yksi lapsi, tai sitten usempi, joiden ikäerot on suuret.

 

Tällaisista ketjuista huomaa, kuinka jotkut hyökkää heti päälle kuin yleinen syyttäjä ja toiset taas pistää aivan läskiksi ja heittää vitsejä. Taitaa osua arkaan kohtaan!

 

Tällaisista ketjuista huomaa, kuinka jotkut hyökkää heti päälle kuin yleinen syyttäjä ja toiset taas pistää aivan läskiksi ja heittää vitsejä. Taitaa osua arkaan kohtaan!

Tuskin. kaikille neuvoksi, että kiinnittäkää huomio OMAAN ulkonäköönne, eikä muitten.

 

Mä meikkaan joka päivä paitsi jos lapsi/lapset sairaina enkä ole menossa mihinkään.Parturissa käyn 2kk välein,lyhyt tukka.Vaatteet on ehkä vähän muodista pois siitäkin syystä että en juuri tykkää nyky muodista eikä ne vaatteet tahdo sopia päälle.Olen kahden lapsen jälkeen aika pyöreä,pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa laihikselle.
Mä joskus kadehdin äitejä jotka ovat tyylliin viikko synnytyksestä samoissa mitoissa kuin ennen raskautta ja ovat aina laitettuja.

 

Missäs takahikiällä asustat, ei pidä meillä päin paikkaansa

 

Minä en meikkaa enkä laita hiuksia ja syy sihen että en osaa enkä viitsi. Ajasta tuo tuskin on kiinni. Sama aika kai sitä menee kun meikkiä laittaa tai tänne kirjoittaa viestejä.
Vaatteet on vanhoja koska en raski ostaa uusia ja kun kotona on niin ei täällä kukaan arvostele. Johonkin kun lähtee niin tietty silloin parempaa päälle.

 

No kun ei jaksa laittautua! Minusta se on oikeastaan oikein kotiäidin oikeus, että saa olla vähän räjähtänyt. Töissä ollessa täytyy kuitenkin joka päivä olla täydessä tällingissä ja tukka vimosen päälle, joten nyt kotona ollessa oikein nautin kun ei tartte laittautua. En nyt ihan täysin räjähtäneenä mihinkään lähde, mutta lähellä kuitenkin. :ashamed:

 

Sellasta se on täällä Suomessa Mitä rumempi ja rupsahtaneempi niin sen parempi,valitettavasti...naiseus hukkuu jonnekkin äityden mytä ja eletään vain lapsille.
Mä koin aikoinaan just nuo perhekerhot "ahdistavina" paikkoina..ja en tällää vaan pukeudun normaalisti ja nuorekkaasti.Käyn säännllisesti kampaajalla ja meikkaan vähän.Olen huoliteltu,koska en ole ikinä päästänyt itseäni repsahtamaan ,vaikka moni sanoi ennen lapsia että "odotahan vaan,sitten sulla ei ole enää aikaa tms..." Tuli kerhoissa sellainen tunne,että mua aina toljotettiin,jotkut eivät edes tervehtineet jne.Oon puhelias,ystävällinen,enkä katso ketään pahasti,enkä luule itsestäni liikoja.Mä en keksi mitään muuta syytä kuin kateus.
Jos ei ole kulje maripaidassa ja verkkareissa niin on "outolintu"...
Lopetin kerhoissa käymisen kun lysin omasta pihapiiristä samanhenkistä seuraa,olin tosi helpottunut...

 

Minä ainakin kotiäitinä ollessa kävin joskus parturissa ja yritin pitistää itseäni.
Kieltämättä vaatteet oli verkkarilinjaa, mutta sellaiset rennot
ja venyvät ne pitää pienen lapsen kanssa ollakin kun siellä
lattialla paljon istuksitaan ja leikitään. Ja en näe pahaa
verkkareissa ja ei kaikilla äideillä ole aikaa panostaa
ulkonäköönsä, koska on lapsi ja paljon muuta tärkeämpääkin
arjessa kuin se oma ulkonäkö josta ollaan valmiit luopumaan.
Ja kaikki me äidit olemme erilaisia
kukin taaplaa tyylilleen ja onneksi niin =)

 

Minulla on kolme pientä lasta 3v4kk, kohta 2v ja ½vuotta. En todellakaan ehdi saati jaksa omasta ulkonäöstä kovin paljon huolehtia.

 

Niin ja tuskin tämä on suoraan verrannollinen juttu että kotiäiti=rupsahtanut työssäkäyvä=muodikas ja huoliteltu.

 

Ei silti kannata yleistàà

 

Mulla ei ole muuttunut miksikään itsestä huolehtiminen lasten myötä. Aina on vähän meikkiä naamassa ja välillä kynnet lakatut. En mä mitenkään viimesen päälle ole muutenkaan arjessa pukeutunut. Perhekerhoissa näytän samalta, kun näyttäsin töissä. Mutta leikkipuistossa on kyllä kulahtanut takki, jne. Just tänäänkin pyyhin pojan suupielestä verta takkiini, joten on parempi pitää puistossa huonot vaatteet päällä.

 

Minulla on kolme pientä lasta 3v4kk, kohta 2v ja ½vuotta. En todellakaan ehdi saati jaksa omasta ulkonäöstä kovin paljon huolehtia.

Mä jaksoin,vaikka mulla oli 2 pientä lasta vuoden ikäerolla.Oli koliikkia,väsymystä,jne.Mutta sain energiaa siitä,kun jaksoin vähän meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle.Olisin varmaan masentunut jos en olisi jaksanut hoitaa itseäni.

 

Minulla on kolme pientä lasta 3v4kk, kohta 2v ja ½vuotta. En todellakaan ehdi saati jaksa omasta ulkonäöstä kovin paljon huolehtia.

Mä jaksoin,vaikka mulla oli 2 pientä lasta vuoden ikäerolla.Oli koliikkia,väsymystä,jne.Mutta sain energiaa siitä,kun jaksoin vähän meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle.Olisin varmaan masentunut jos en olisi jaksanut hoitaa itseäni.

Toi pitää paikkansa myös mun kohdalla: mulle tulee pirteämpi olo, kun hieman laittaudun (kevyt meikki, vähän väriä hiuksiin, jne) ja puen päälleni jotain muuta kuin pyjamahousut ja t-paidan.

 

Elämässä nyt kun on muutakin kun se naaman pakkelointi joka postinhakureissun yhteydessä.
Olen työelämässä enkä laita itseäni yhtään sen enempää kun kotivuosinanikaan.
Joku voisi sanoa vaikka mitä, mutta onneksi olen itse sinut itseni kanssa ja onnellinen sisältä, joten ei paljon kulmakarvan nostot kassajonossa haittaa.

 

Mulle ei tuota mitään vaikeutta liikkua meikittä ja verkkareissa ja tuulitakissa ulkona. Voin pukea tennarit jalkaan ja väljän villapaidan ja hiukset voi hapsottaa, mutta se ei haittaa.
Koska, tiedän että olen tyrmäävän kaunis niinkin.
Ja laitettuna, olen saanut jopa vauva sylissä miehen kävelemään tolppaan pahki, kun jäi tuijottamaan
En ole ulkonäköfriikki, ei ole rakennekynsiä, ei meikkivoidetta, puuteria ei ole ollut viiteen vuoteen, ripsari on kuivunut puikkoonsa, huulipunaa en ole koskaan opetellut käyttämään, korkeilla koroilla kävelen vain kun välttämätön pakko.

Minä vain..... Pidän itseäni hurmaavan kauniina, viehättävänä ja tyrmäävänä olentona.
Olisihan se hankala julistaa itselleen 50 vuoden sodan, jolloin jokainen ryppy merkitee botox-iskua, ja roikkuva nahka uhkaa ulkoavaruudesta.

 

Itsestään huolehtinen=ulkonäkfriikki??????

Ps. itsestään huolehtiminen on jotain ihan muuta kuin rakennekynnet tai korkkarit

 

Minulla on kolme pientä lasta 3v4kk, kohta 2v ja ½vuotta. En todellakaan ehdi saati jaksa omasta ulkonäöstä kovin paljon huolehtia.

Mä jaksoin,vaikka mulla oli 2 pientä lasta vuoden ikäerolla.Oli koliikkia,väsymystä,jne.Mutta sain energiaa siitä,kun jaksoin vähän meikata ja laittaa kivat vaatteet päälle.Olisin varmaan masentunut jos en olisi jaksanut hoitaa itseäni.

Toi pitää paikkansa myös mun kohdalla: mulle tulee pirteämpi olo, kun hieman laittaudun (kevyt meikki, vähän väriä hiuksiin, jne) ja puen päälleni jotain muuta kuin pyjamahousut ja t-paidan.

:snotty: Mutta puolustuksekseni voin sanoa että mulla on vain yhdet mukavat äitiyshousut jotka ovat nyt pesussa.... tai ovat olleet jo kohta viikon...

 

Itsestään huolehtinen=ulkonäkfriikki??????

Ps. itsestään huolehtiminen on jotain ihan muuta kuin rakennekynnet tai korkkarit

Joo niin on ja minä ainakin huolehdin itsestäni mutten silti kiinnitä paljon huomiota ulkonäköön........tosin olen luonnostaan ihan siedettävän näköinen ja naama näyttää samalta oli sitä ripsaria tai ei.