Miks ihmeessä jotkut tyypit vaan jää ikuisesti ihon alle??

Näin tässä vanhan heilani pitkästä aikaa ja vieläkin sydän pomppas kurkkuun. Vaikka on mies ja lapset ja niitä rakastan yli kaiken niin silti tämä äijä vaan pysyy ihon alla.
Tajusko kukaan mitä tarkotan? Vai höpisenkö muutaman siiderin nousuhumalassa ittekseni?

 

Ai että tajusko... Huoh. Mun exän kuolemasta tulee pian vuosi ja oon edelleen ihan hajalla siitä... Se mies oli mulle muutenkin liikaa.


:hug:

 

Sen kun tietäis............. :heart:

 

Minä ainakin tajusin oikein hyvin..
Rakastan miestäni ylitsepääsemättömän paljon enkä vaihtaisi keneenkään!..
MUTTA näin myös eksäni jokunen aika sitten ja niin se vain sydän pomppasi kurkkuun
ja tuntu kuin syke olisi näkynyt paidankin läpi, kädet tärisi ja tuijotettiin vain toisiamme.

miksi näin, sitä en tiedä..ehkä jokaisella on olemassa se yksi sykähdyttävän tunteen herättävä ihminen, joka saa sinut leijumaan ilmassa ja pilkkeen kipuavan silmiisi,
mutta parisuhde hänen kanssaan ei vain toimi.
lieneekö siinä sitten mukana jo liikaakin tunnetta?

*filosofoi

 

Tajusin hyvinkin Aina rakkaus ei vaan riitä (tai sitten sitä on liikaa)...Toiset vain jää ikuisesti ihon alle...

 

Musta tässä aiheessa ei ole mitään hauskaa.

 

Ihon alle jää korkeintaan loiset ja nekin saa häädettyä lääkekuurilla =)

 

Vuosien jälkeen, lapsikin toiselle siinä välissä, seurustelen nyt ihonalaiseni kanssa :heart: enkä tiedä mikä siinä on että yksi voi niin saada sydämen lepattaan.

 

tajuan erittäin hyvin... näin exäni 7 vuoden jälkeen, ja voi sitä tunnetta... ihan ku ei aikaa olis välissä ollut ollenkaan. sen jälkeen en ole nähnyt, mutta tulevaisuudessa valitettavasti varmasti törmään uudelleen kun mieheni lähipiiristä on. ja miestäni rakastan hirveän paljon, enkä exääni takaisin haluaisi mistään hinnasta mutta jostain syystä hän vain sykähdyttää :/

 

ymmärrän.......... :heart:

 

ja jumalauta se tapa millä ne kaivautuu sinne.. :headwall:

 

Mä ainaskin tajuan, ex-ukko on ja pysyy vaikka otto,petti ja jätti vielä lapsetkin mulle. Sydämestä välillä ottaa.....

 

Ymmärrän, minun ihonalaiseni on minun ihoni alla ja toisinpäin, vaikkemme toisiamme koskaan saa.

 

Ymmärrän oikein hyvin mitä ap tarkoittaa. Itselläkin mies menneisyydessä, jonka kanssa suhde ei onnistunut mutta tunnetta oli kyllä molemminpuolin vaikka muille jakaa.

 

Huoh, syvällä on ja pysyy! Näin ihonalaiseni tänään pitkästä aikaa, ja nyt vaan itkettää koko ajan.

 

ymmärrän

 

Tiedän. Mulla on oma ihonalainen jota en ikinä voi saada.
Ja tää ei ole exä eikä nyxä, vaikka ehkä hieman toivoisinkin niin. Jos edes yhdeks yöks sais.

 

Samanlainen sopukka löytyy minusta, ihon alta tai sydämestä tai... :heart:

 

Ei ole menneisyydessä ketään semmoista..,. mietin ja mietin, mut ei. Kyllä mulla muutamasta exästä on ihan hauskoja muistoja, mut ei sen enempää. Entinen avomieheni... se taas hakkas mua. Kyllä mun nykyinen mies on päässy ihon alle, se vaan on niin ihana ja en tiedä kuinka eläisin ilman sitä.

 

Eikö se korjaannu ajan myötä? Vai onko toiveajattelua? Omia eksiäni en sillä tavalla kaipaa. Se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti, mutta aikansa kutakin.

 

Tulin raskaaksi nuorena. Mies oli aivan kamala, suhde oli ihan katastrofi. Olin häneen niin hulluna että mielenterveys meinasi järkkyä.
Noh, hän otti ja lähti raskauden loppumetreillä, muutti ulkomaille. Kerran soitti kännissä vuosien päästä ja kysyi kumpi tuli.
Olen ollut ihanan miehen kanssa jo yhdeksän vuotta, hän on adoptoinut lapsen ja on todella ihanin isä mitä voin toivoa.

Viime viikonloppuna muutaman siiderin jälken löysin tämän exän kuvan facebookista, niin järkyttävää kuin onkin niin kymmenen vuotta myöhemmin tämän paskakasan kuva sai pään ihan sekaisin. En tajua.

 

Näin se menee.Kyllä mun elämääni mahtuu noita tärkeitä ihmisiä myös mieheni lisäksi.Joita salaa muistelen :heart:

 

Mulla on myös oma asukki sydämmessä. Vaikka sydän kuuluukin miehelle ja pojalle tällä asukilla on aina pieni nurkka yksiö! Aina joskus se muistuttaa itsestään kun kuulen jonkun tietyn biisin radiosta..

Ja tiedän että edelleen jos häneen törmään puna hiipii poskille ja tulee se tyttömäinen ihastuksen tunne...

 

Ymmärsin... :heart: . Vielä 11 vuoden jälkeenkin. Missään nim essä en voisi kuvitella perustaneeni perhettä hänen kanssaan, mutta silti läpättää :heart:

 

Tiedän tunteen. Itsekin törmäsin ensirakkauteeni just viime vkonloppuna ja niin se sydän hakkasi edelleen ihan samalla tavoin... Tuntuu kuin meillä olisi jäänyt jotain kesken... Erosta on aikaa jo yli 10 vuotta, mutta.... Niinkuin hänkin sanoi, sattuu edelleen niin paljon, että silmiin ei pysty katsomaan...