H
"hoitaja"
Vieras
Olen samaa mieltä kuin "penaalin terävin kynä" tuosta hampaat irvessä hoitamisesta. Ehdottomasti näin, kyllä lapsi vaistoaa ja tuntee onko hän vanhemmilleen ilo vai velvollisuus.
Mutta jos asenne on, kuten tuossa edellä mainittiin, että tuo ensimmäinen vuosi olisi vain "mitätön osa lapsen koko elämää" ollaan pahasti hakoteillä. Uskon että tuota iloa ja rakkautta lapsen tarpeita kohtaan löytyisi enemmänkin jos vaan ymmärrettän kuinka korvaamattoman tärkeää tuo kokemus lapselle on. Useimmiten tuo tieto lisää myös voimia, mutta ennenkaikkea tahtoa. Ja kun voimavarat loppuvat tuo tieto auttaisi myös tekemään noita ratkaisuja nimenomaan lapsen parhaaksi, ei pelkästä mukavuudenhalusta tai ymmärtämättömyydestä.
Mutta jos asenne on, kuten tuossa edellä mainittiin, että tuo ensimmäinen vuosi olisi vain "mitätön osa lapsen koko elämää" ollaan pahasti hakoteillä. Uskon että tuota iloa ja rakkautta lapsen tarpeita kohtaan löytyisi enemmänkin jos vaan ymmärrettän kuinka korvaamattoman tärkeää tuo kokemus lapselle on. Useimmiten tuo tieto lisää myös voimia, mutta ennenkaikkea tahtoa. Ja kun voimavarat loppuvat tuo tieto auttaisi myös tekemään noita ratkaisuja nimenomaan lapsen parhaaksi, ei pelkästä mukavuudenhalusta tai ymmärtämättömyydestä.