Miks hitossa teette lapsia kun ette halua imettää, nukkua vieressä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen samaa mieltä kuin "penaalin terävin kynä" tuosta hampaat irvessä hoitamisesta. Ehdottomasti näin, kyllä lapsi vaistoaa ja tuntee onko hän vanhemmilleen ilo vai velvollisuus.

Mutta jos asenne on, kuten tuossa edellä mainittiin, että tuo ensimmäinen vuosi olisi vain "mitätön osa lapsen koko elämää" ollaan pahasti hakoteillä. Uskon että tuota iloa ja rakkautta lapsen tarpeita kohtaan löytyisi enemmänkin jos vaan ymmärrettän kuinka korvaamattoman tärkeää tuo kokemus lapselle on. Useimmiten tuo tieto lisää myös voimia, mutta ennenkaikkea tahtoa. Ja kun voimavarat loppuvat tuo tieto auttaisi myös tekemään noita ratkaisuja nimenomaan lapsen parhaaksi, ei pelkästä mukavuudenhalusta tai ymmärtämättömyydestä.
 
kaikki lapset eivät selviä hylkäämiskokemuksista. kaikki olemme erilaisia.
minusta on ihan sama millaisia traumoja kukakin lapselleen haluaa tehdä.
itse ainakin haluan lapseni voivan psyykkisesti hyvin alusta saakka ja jopa silloin 10-vuotiaana.. ja jopa aikuisena!!
 
[QUOTE="plääh";22881069]kaikki lapset eivät selviä hylkäämiskokemuksista. kaikki olemme erilaisia.
minusta on ihan sama millaisia traumoja kukakin lapselleen haluaa tehdä.
itse ainakin haluan lapseni voivan psyykkisesti hyvin alusta saakka ja jopa silloin 10-vuotiaana.. ja jopa aikuisena!![/QUOTE]

No jonkun tutkimuksen mukaan teet kumminkin jotain väärin, joten onnea matkaan vaan :D
Teen kaikkeni parhaani mukaan, lapsen ja oman jaksamisen kannalta, eli kyllä, vähän on itseäänkin pakko ajatella :) Tervettä? Kyllä.
Ja siihen aijon olla tyytyväinen :)
 
Minkä ikäisiä te fanaattiset ajatteliat olette?
Söpöä että joku kuvittelee nyt olevansa muita parempi äiti ja mitä hän on tehnyt? Imettänyt ja nukkunut perhepedissä, bravo! :D
 
Mä kärsin siitä yhä etten saanut lapsena tarpeeksi läheisyyttä. Mulla oli puhtaat vaatteet, ruokaa, rajat yms, mutta niin kovin vähän läheisyyttä, varsinki äidin kans aivan liian vähän.
En pidä itseäni hulluna (vaikka hörhö olenkin), vaan ihan tavallisena "kunnon kansalaisena", mutta paljon paremminki voisi olla.
 
mä taas en ymmärrä sitä miksi jostain pitää närkästyä. hei, kukin tekee tavallaan. täällähän sanotaan mielipiteitä.
esim. mä en yksinkertaisesti raskis antaa vauvaani (2v. :D) vielä yöksi ees hoitoon mihinkään.
 
Mä kärsin siitä yhä etten saanut lapsena tarpeeksi läheisyyttä. Mulla oli puhtaat vaatteet, ruokaa, rajat yms, mutta niin kovin vähän läheisyyttä, varsinki äidin kans aivan liian vähän.
En pidä itseäni hulluna (vaikka hörhö olenkin), vaan ihan tavallisena "kunnon kansalaisena", mutta paljon paremminki voisi olla.

Niin sitä läheisyyttähän ei annakkaan muut kuin perhepetiläiset imettäjät? Menet ihan asian vierestä! ;)
Kukaan ei väittänyt, ettei läheisyyttä lapsi tarvitsisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tottakai läheisyyttä;22881126:
Niin sitä läheisyyttähän ei annakkaan muut kuin perhepetiläiset imettäjät? Menet ihan asian vierestä! ;)
Kukaan ei väittänyt, ettei läheisyyttä lapsi tarvitsisi.

Halusin vaan korostaa läheisyyden tarpeellisuutta. :) Toki sitä voi antaa muutenki, mut perhepeti ja myös imetys on hyviä keinoja lisätä sitä.
Ja vois ajatella, että jos on useampi lapsi ja päiväsaikaan joutuu isompia lapsia hoitamaan niin vauvalle annettu aika jää vähemmälle, silloin yö on hyvä korvaamaan sitä päivällä menetettyä läheisyyttä.
 
Jopas kalikka kalahti ja moni mamma älähti :D

Se, mikä erityisen hauskaa, että "kalahteli kohti" meitäkin, jotka
- olemme imettäneet pitkään.
- olemme nukuttaneet lapsiamme pitkään perhepedissä.
- emme ole vieneet pientä vauvaa hoitoon emmekä leikki-ikäisiäkään sen puoleen.

Olisko se ollut tuo "grow up" -kohta joka osui?
Kuinka up ?
;)
 
tarkottiko orion läheisyydellä vaan perhepetiä tai imettämistä?
luulen, että kyse oli vaan yleensäkin läheisyydestä ?!?

Ihan yleisemmin läheisyyttä tarkotin. Onhan muaki imetetty n. 8kk ehkä, ja suht lähellä vanhempia oon nukkunu vauvana (oma peti lähellä vanhempien sänkyä). Perhepeti&imetys ei riitä, täytyy olla muutenki, myös vähän vanhempana.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan yleisemmin läheisyyttä tarkotin. Onhan muaki imetetty n. 8kk ehkä, ja suht lähellä vanhempia oon nukkunu vauvana (oma peti lähellä vanhempien sänkyä). Perhepeti&imetys ei riitä, täytyy olla muutenki.

Joo. Läheisyys ei ole sellainen asia, joka olisi yhdestä seikasta kiinni.
Minua ei ole imetetty ja ensimmäisen ikävuoteni (+osan toista) olin pääosin isovanhempien hoivissa kaukana vanhemmistani. SILTI koen että sain paljon läheisyyttä ja minulla oli hyvä, harmoninen ja turvallinen lapsuus.
:D
 
Joo. Läheisyys ei ole sellainen asia, joka olisi yhdestä seikasta kiinni.
Minua ei ole imetetty ja ensimmäisen ikävuoteni (+osan toista) olin pääosin isovanhempien hoivissa kaukana vanhemmistani. SILTI koen että sain paljon läheisyyttä ja minulla oli hyvä, harmoninen ja turvallinen lapsuus.
:D

Ei ole mahdollista, olet täysin häiriintynyt ja huono yksilö. Vain imetys ja täysi kotikasvatus takaa täydellisen ihmisen.
:xmas:
 
Ei ole mahdollista, olet täysin häiriintynyt ja huono yksilö. Vain imetys ja täysi kotikasvatus takaa täydellisen ihmisen.
:xmas:

Joo. Näinhän se menee.
Onneksi tuota ei tiedetty, kun minä olin lapsi.
;)

Tosin vanhemmat kyllä kannattivat perhepetiä ja jossain vaihessa siinä nukkui sikinsokin kuusikin henkeä (vanhemmat ja neljä lasta)...
Ehkä se paikkasi niitä huomaamatta syntyneitä traumoja?
 
Viimeksi muokattu:
Kiellettäisiinkö vaikka keskosten jopa kuukausien mittaiset tehohoitojaksot? Tai muut sairaalahoidot isommiltakin? Entä jos vanhempi joutuu vaikka sairaalaan, pitääkö lapsi ottaa sinne perhepetiin?

No höpsis nyt! Mutta aina kun se meistä riippuu. Tärkeää on siis ymmärtää lapsen tarve ja antaa sitä mitä kulloisessakin tilanteessa on mahdollista. Olosuhteiden pakosta noita hylkäämiskokemuksia kyllä syntyy, mutta ettei niitä nyt enää tieten tahtoen turhaan aiheutettaisi.

Kyllähän hoitohenkilökuntakin kehottaa vanhempia hoitamaan ja koskettelemaan keskosiaan ja heti kun on mahdollista annetaan lapsi rinnalle kengurupussiin läheisyyttä saamaan. Ja joskus se posken silittäminen on se enin mitä voimme tehdä, joskus ei sitäkään. Näissä tilanteissa tärkeysjärjestyksessä ensisijalle nousee elämän ylläpitäminen. Kuten aina!
 
Joo. Läheisyys ei ole sellainen asia, joka olisi yhdestä seikasta kiinni.
Minua ei ole imetetty ja ensimmäisen ikävuoteni (+osan toista) olin pääosin isovanhempien hoivissa kaukana vanhemmistani. SILTI koen että sain paljon läheisyyttä ja minulla oli hyvä, harmoninen ja turvallinen lapsuus.
:D

Ehkäpä juuri isovanhemmiltasi saitkin sitä jakamatonta rakkautta ja läheisyyttä juuri sen verran että se oli riittävästi...
 
Ehkäpä juuri isovanhemmiltasi saitkin sitä jakamatonta rakkautta ja läheisyyttä juuri sen verran että se oli riittävästi...

Toki. Samoin kuin enoilta, tädeiltä jne.
Isovanhempani muuten asuivat noin 300 kilometrin päässä toisistaan, siis äidinvanhemmat ja isänvanhemmat ja olin vaihtelevasti kumpienkin luona aina joitain viikkoja/kuukausia kerrallaan.
Se ei ole nykyään hyväksytty saatikka ihailtu malli, mutta minä koen saaneeni hyvän alun elämään.

Sitten kun olin vajaa 2 v syntyi pikkusiskoni ja järjestely alkoi pätkiä. Vanhemmillani oli paremmat mahdollisuudet pitää minua enemmän luonaan ja toisaalta isänvanhemmat alkoivat erottua pikkuhiljaa "edukseen" pikkutytön maailmassa
Eli menetin varhaislapsuuteni kykyni rakastaa tasa-arvoisesti kaikkia minua rakastavia.
Itse en siitä kärsinyt, mutta joskus aikuisena miettinyt, että äidinvanhemmille taisi olla rankkaa.
 
eikös uutisissa juuri ollut että väestönkasvu on suomessa kääntynyt laskuun, eli eikun köyrimään kaikki siittä... yhteiskunta tarvitsee tulevaisuuden veronmaksajia :)
 
Miks hitossa teette lapsia kun ette halua imettää, nukkua vieressä...
- ette imetä
- ette halua nukkua vieressä
- viette pienen vauvan hoitoon jotta saatte "levätä"
- viette pienen lapsen päivähoitoon kun on niin helvetin kiire töihin

ym. Grow up

1. Olisin kuollut, ellen olisi ponnistanut kohdunsuun ollessa 10 cm auki.
2. Minä en ole lehmä. Lehmä on.
3. Minä olen naimisissa ja siksi minä nukun vain aviomieheni sängyssä, en esim. sinun miehesi sängyssä. Meillä jokainen nukkuu omassa sängyssään.
4. Kolme krt olemme vieneet lapsen (11 v.) hoitoon pariksi tunniksi.
5. No en vienyt, koska kotihoidon tuki kattoi kaikki kulut.
 

Similar threads

P
Viestiä
87
Luettu
3K
Aihe vapaa
miauh harmaana
M
N
Viestiä
8
Luettu
400
?
K
Viestiä
0
Luettu
441
K
Y
Viestiä
3
Luettu
2K
V

Yhteistyössä