Miks hitossa teette lapsia kun ette halua imettää, nukkua vieressä...

["vieras"]

- ette imetä
- ette halua nukkua vieressä
- viette pienen vauvan hoitoon jotta saatte "levätä"
- viette pienen lapsen päivähoitoon kun on niin helvetin kiire töihin

ym. Grow up

Imetin, olin 3 vuotta kotona, lapsi oli eka kerran hoidossa kummilla 1,5 v. 24 h. Vauva nukkui omassa sängyssä, meidän vieressä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22880390]Imetin, olin 3 vuotta kotona, lapsi oli eka kerran hoidossa kummilla 1,5 v. 24 h. Vauva nukkui omassa sängyssä, meidän vieressä.[/QUOTE]

Tarkennus, imetin kyllä vain 4 kk.

 

["Hmm"]

en SIKSI mutta teen noita asioita mielelläni koska ne ovat äidin velvollisuus

Voi elämän kevät sun kanssasi

Äidin ja ISIN velvollisuus on antaa lapselle riittävästi ruokaa, pitää hänet puhtaana, antaa virikkeitä eli leikkiä ja touhuta hänen kanssaan, Antaa turvallinen kasvuympäristö ja antaa paljon paljon rakkautta ja huolenpitoa ja antaa rajat.

Sen ruuan voi antaa imetämällä tai sitten tuttipullosta äidinmaitoa tai sitten korviketta.
Pääasia, että vauva saa ruokaa
Lapsi voi nukkua viekussa, mutta lapsi voi myös nukkua omassa sängyssä.

Ei se että ei imetä tai ei nuku vauvan vieressä tee kenestäkään huonoa vanhempaa.
Jokaisella on omat tapansa, se on tärkeintä että vauvasta huolehditaan.

Sinä voit roikottaa vauvaa tissillä viekussa 24/7, mutta joku toinen haluaa tehdä asiat eri tavalla ja tiedätkö mitä, tämä eri tavalla tekevä rakastaa vauvaansa/lastaan myös paljon

 

[kohta kahdelle äiti]

niinpä, ajatella!! kyllä tarvis olla joku laki mikä säätelee lasten tekoa! Koeaika: kuka hoitaa lastaan oikein, riittävillä kriteereillä, saa myös tehdä lapsia!! hohhhoijaa, onko tämän ketjun perustaja jotenkin katkera tai masentunut kun joutuu imettämään, nukkumaan lapsen vieressä eikä saa lastaan ikinä minnekkään hoitoon vai missä vika.. voi olla että harmittaa jos luulee että muut pääsee helpommalla kuin itse tai jotain..

 

[Horuksen silmä]

Aika säälittävää olisi tehdä LAPSIA, koska haluaa hoitaa VAUVAA!

Aika säälittävää tehdä vauva jota ei huvita hoitaa vaan koska haluaa lapsia.

 

[kokemusta on]

[QUOTE="vieras";22880289]No ehkä jotkut haluaa LAPSIA, ei vauvoja. Se eka vuosi on aika mitätön osa lapsen koko elämää. Äiti, jota ei imettäminen tai perhepeteily kiinnosta, voi olla sitten taas olla tosi kiinnostunut leikki-ikäisen, pikkukoululaisen tai murrosikäisen kannalta tärkeistä asioista. Mikä varmaan on aikalailla oleellisempaa, nuo ikävaiheet kun kestävät huomattavasti pidempään. Riittävää ruokaa, läheisyyttä ja turvaa vauvan tarpeisiin voi antaa ilman imetystä ja perhepetiäkin.[/QUOTE]

....TÄLLAINEN TIETÄMÄTTÖMYYS! Ei ikävaiheiden kesto vaan järjestys! Nimenomaan ihan jo alussa luodaan se perustus, jolle lapsi voi identiteettiään rakentaa. Tuo aika on lähes korvaamatonta myöhemmän kehityksen kannalta. Alkeellisimmankin kehityspsykologian mukaan juuri ensimmäiset pari vuotta ovat lapsen kehityksen kannalta ne kaikkein tärkeimmät! Saa siinä sitten aikuisena/ongelmanuorena terapiassa yrittää purkaa ongelmiaan, kun identiteetin terve rakentuminen estetään. Löytyisikö noita valmiita lapsia ja nuoria joiden kanssa oisi tehdä noita tärkeitä juttuja jos vauva-aika ei kiinnosta? On silkkaa hulluutta haavoittaa omaa vauvaansa odottamalla että sitten kun tämä on vanhempi sen kanssa voisi tehdä jotain kivaa. Myöhäistä!

 

["hankey"]

ilmankos elämäni on tämmöistä traumaattista. imetys on ollut lyhyt, en ole nukkunut äidin vieressä...... voi voi. ja koko suku yhtä kurjaa porukkaa.

 

[Penaalin terävin kynä]

Niin, ehkä kaikilla se äitiys ei kiteydy noihin ap:n luettelemiin "kriteereihin". Jonkun mielestä äitiys voi olla jotain muutakin, kuin imettämistä, vieressä nukkumista jne.

Sen sijaan kiinnitin huomiota myöhempään kommenttiin jossa ap (?) sanoi tekevänsä näitä asioita, koska kokee ne äidin VELVOLLISUUDEKSI. Aivan todellako pidät niitä velvollisuutenasi? Minä kun olen aina ajatellut. että äitiydestä tulisi nauttia parhaansa mukaan. Jos rupeaa tekemään asioita velvollisuudentunteen pakottamana, aistii pienikin vauva, ettei äiti ole näissä asioissa täydestä sydämestä mukana. Tiesithän sen? Siksi ammattikasvattajat eivät koskaan suosittele esim. imettämistä vastoin tahtoa /hammasta purren. Kun teet alunperin hyviä asioita vastentahtoisesti, saattaa se heikentää lapsen ja äidin välistä kiintymyssuhdetta, eli siinä mielessä se voi olla traumaattisempaa lapselle, joka aistii äidin tekevän näitä asioita (kotihoito jne.) vastentahtoisesti.

Lapsen perusturvallisuudelle on tärkeintä, että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu. Lapsen itsetunto kehittyy parhaiten, kun hän tuntee, että vanhemmat nauttivat hänen seurastaan ja hänestä itsestään sellaisena kuin hän on. Jos pitää lapsen perusturvallisuutta ja hyvää itsetuntoa tärkeimpinä lahjoina, jotka voi lapselleen antaa niin varhaislapsuudessa kuin myöhemminkin, niin mitä luulet, kumpi saa lapsen tuntemaan olonsa paremmaksi: äiti, joka nauttii pitäessään vauvaa sylissään samalla kuin ruokkii tätä pullolla vai äiti, joka ahdistuksesta itkien/kiroillen syöttää lastaan rinnalla? Tai äiti, joka antoisan työpäivän jälkeen riemuitsee lapsensa jälleennäkemisestä ja nauttii siitä ajasta, jonka saa lapsen kanssa viettää, vai kapeaan elämänpiiriinsä kyllästyneen kotiäidin, joka happamena ja alakuloisena istuu hiekkalaatikon reunalla silloin, kun ei hoida kotitöitä lapselleen tiuskien?

Ja juu, itse olen kotiäiti ja NAUTIN kotona olemisesta ja lapsen kanssa touhuamisesta ja imetin kersaa 18kk ja nautin joka saakelin imetyskerrasta. Ja vaikka lapsi nukkuukin nyt omassa sängyssään ison sängyn vieressä, ehti hän potkia (ja pussailla... :heart minua myös perhepedissä ainakin osan yötä ensimmäisten 16 kk:n ajan. Mutta en ole niin kapeakatseinen, että kuvittelisin näiden olevan perustavanlaatuisia ominaisuuksia äitiydessä, joka on ehkä laajin "rooli" johon kukaan nainen voi elämässään ryhtyä.

P.S useimmilla vanhemmilla on sekä vahvoja että heikkoja ajanjaksoja lapsen eri kehitysvaiheissa. Sen, mikä on uupunut esim. vauva-aikana voi yleensä korvata sitten taaperoaikana tai päinvastoin. On normaalia, että jokin lapsen kehityskausi tuntuu takkuisemmalta kuin toinen, se ei ole merkki huonosta vanhemmuudesta vaan inhimillisyydestä.

P.PS. Unohditko kantoliinan ja kestovaipat vahingossa, vai?

 

[Oisku]

niinpä, ajatella!! kyllä tarvis olla joku laki mikä säätelee lasten tekoa! Koeaika: kuka hoitaa lastaan oikein, riittävillä kriteereillä, saa myös tehdä lapsia!!

Sopii mutta MÄ määrään sit kriteerit! :attn:

 

["jep"]

Unohdit nyt listasta kantoliinan (ja ground touching ceremonyn, alle kuusikuista ei saa laskea liinasta/sylistä mihinkään) ja kestovaippojen lisäksi myös

- vauvan harrastukset: vauvamuskarin, vauvauinnin, värikylvyn ja vauvajoogan
- itse tehdyt luomuruoat
- vessahätäviestinnän
- vauvaviittomat

Sinänsä vieläpä kannatan noita juttuja, oma muksu nukkui vieressä 15 kk asti, ja imetän (tosin vähemmälti) edelleen 21 kk ikäistä. Hoidossa on ollut jostain 7 kk iästä pari tuntia kerrallaan, ja nyt aivan äskettäin yön yli (isää en laske "hoitajaksi" vaan vanhemmaksi). Ja olen samaa mieltä, että lapselle tulisi pyrkiä antamaan läheisyyttä eikä sysäämään häntä mahdollisimman äkkiä vaivattomaksi ja itsenäiseksi. Mutta tuollaiset listaukset ovat mielestäni aina jossain määrin huvittavia, aina ei joku ihmeellinen kriteeri täyty, ?utta kokonaisuutena vanhemmuus voi olla hyvää ja läheistä.

 

["hoitaja"]

Tosi on, laki tarvittaisiin! Auton ajamiseen tarvitaan kyllä ajokortti, mutta lapsia voi kasvatella ihan villisti ja itsekkäistä motiiveista niin kuin mukavimmalta tuntuu. Ilman alkeellisintakaan tietoa liikenteen säännöistä, eli ihmisen kehitykseen vaikuttavista lainalaisuuksista. Mielenterveysongelmat ovat jo räjähtäneet käsiin! Ja lisää tulee tuutin täydeltä. Ilman syyllistämistä, lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen läheisyyden, hellyyden, rakkauden, sylin mitä vain ikinä voimme antaa. Hän tarvitsee alkumetreillään pysyvän turvallisen ihmisuhteen, symbioosin, josta voi alkaa irottautua askel askeleelta. Alkuvaiheessa jo tuntienkin ero saa aikaan hylkäämisen kokemuksen. Mitä enemmän näitä hylkäämisen (jopa hylkimisen) kokemuksia lapselle kertyy, sen hatarammaksi minuuden kivijalka jää. Kyse on lapsen tunnekokemuksesta, ei meidän vanhempien mielipiteistä. Ottakaa selvää!

 

[narikka83]

ou dääm, menen äkki hakheen lapset viereen nukkuun että eivät saa traumoja..

vai pitääköhän vaihtaa varmuuen vuoksi vielä toppahaalarit reimateciin että ei kiusata? hmmmm

ps: kummakki on pullo vauvoja...

 

[...]

Asian vierestä, mutta kuulostaa aika julmalta kun joku sanoi että vauva-aika on mitättömän lyhyt aika ihmisen elämässä. Kun se nimenomaan on tärkeä vaihe, eikä vain mitätön ajanjakso jolloin odotetaan että se vauva kasvaa isommaksi :´(

 

[Ilkimys.]

Voiskos aloittaja kertoa, mikä syy lapsien tekoon näillä "velvollisuutensa" täyttävillä äideillä on. Velvollisuudentunto?

 

[Oisku]

[QUOTE="hoitaja";22880916] Alkuvaiheessa jo tuntienkin ero saa aikaan hylkäämisen kokemuksen. [/QUOTE]

Kiellettäisiinkö vaikka keskosten jopa kuukausien mittaiset tehohoitojaksot? Tai muut sairaalahoidot isommiltakin? Entä jos vanhempi joutuu vaikka sairaalaan, pitääkö lapsi ottaa sinne perhepetiin?

 

["miuku"]

Joku täällä kirjoitti,että vauva-aika on mitättömän lyhyt aika lapsen elämässä ja täten jotenkin vähemmän merkityksellinen kuin muut ikävaiheet.HALOOOOO,ei voi olla totta ajatteleeko joku oikeasti noin??!

 

[tuota]

hmm. ensimmäinen vuosi on tosi tärkeä lapsen kehityksen kannalta, etenkin psyykkisen. Varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhde, oletteko kuulleet näistä?

 

[tiiru]

[QUOTE="miuku";22880997]Joku täällä kirjoitti,että vauva-aika on mitättömän lyhyt aika lapsen elämässä ja täten jotenkin vähemmän merkityksellinen kuin muut ikävaiheet.HALOOOOO,ei voi olla totta ajatteleeko joku oikeasti noin??![/QUOTE]

Mä luulen että se oli ajatusvirhe ja tarkotti ennemminkin, että se ei todellakaan ole kaikki kaikessa. Pelkällä imetyksellä ja perhepedillä kun ei pitkälle pötkitä

 

[tiiru]

Ketä nää tällaset yliehdottomien mielipiteiden laukojat on?!
Mäkin alan keksimään kuinka perheessä on oltava lemmikki kun se lisää vastustuskykyä ja jos ei halua ottaa niin ai kamala miten itsekästä touhua kun oma haluaminen menee lapsen edelle, ai että allergia..oma nuha menee lapsen edelle...niisk :'( Mutta meillä on, olen täydellinen, muuta ei tarvita, lapsi on valmis :saint:
:xmas:

Mutta keitä nuo on?

 

["juupajuu"]

huoh. ehkä lapsen hengissä pysyminen on tärkeämpää kuin miettiä siinä tilanteessa mahdollista traumaa. Kyllä pieni lapsi traumatisoituu erostaan vanhemmasta, alle 1-vuotias ei kestä 24h eroa vaan se on aina lapselle hylkäämiskokemus.

 

[dechs]

No se oli vahinko, pimeässä lipsahti väärään reikään.

 

["eee"]

Välillä tosiaan tuntuu, että täällä kuvitellaan, että ensimmäiset 3 vuotta on lapsen kehityksen tärkein vaihe, ja niihin ON sisällyttävä perhepedit, pitkät imetykset, kantoliinat ja kotihoito sun muut.

Haluaisin kysyä seuraavaa: miksei tällä palstalla käydä lainkaan yhtä kiivasta keskustelua siitä, mikä on hyväksi 10-vuotiaalle? Miksi ne pari ekaa vuotta nähdään niin käsittämättömän tärkeinä, ettei niiden jälkeiselle ajalle tunnuta keksivän yhtään niin yksiselitteisiä ja 110% varmoja kasvatusohjeita kuin vauvoille? Ei kai se kasvatus kolmeen ikävuoteen lopu, sittenhän vanhemmalla on vielä noin 15 vuotta aikaa pilata/pelastaa lapsensa kasvatus?

 

[Orion-]

[QUOTE="Hmm";22880424]Voi elämän kevät sun kanssasi

Äidin ja ISIN velvollisuus on antaa lapselle riittävästi ruokaa, pitää hänet puhtaana, antaa virikkeitä eli leikkiä ja touhuta hänen kanssaan, Antaa turvallinen kasvuympäristö ja antaa paljon paljon rakkautta ja huolenpitoa ja antaa rajat.

Sen ruuan voi antaa imetämällä tai sitten tuttipullosta äidinmaitoa tai sitten korviketta.
Pääasia, että vauva saa ruokaa
Lapsi voi nukkua viekussa, mutta lapsi voi myös nukkua omassa sängyssä.

Ei se että ei imetä tai ei nuku vauvan vieressä tee kenestäkään huonoa vanhempaa.
Jokaisella on omat tapansa, se on tärkeintä että vauvasta huolehditaan.

Sinä voit roikottaa vauvaa tissillä viekussa 24/7, mutta joku toinen haluaa tehdä asiat eri tavalla ja tiedätkö mitä, tämä eri tavalla tekevä rakastaa vauvaansa/lastaan myös paljon[/QUOTE]

Vanhempien velvollisuus on hoitaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
Äidinmaito on parasta ruokaa vauvalle, joten luonnollisesti vauvaa imetetään jos vaan onnistuu. (Ja sen onnistumisen eteen nähdään vaivaa.)
Jos vauva nukkuu parhaiten vieressä, silloin vauva pidetään vieressä, jos vaan äitikin saa unta riittävästi.
Lapsi tarvii läheisyyttä ja mitä pienempi, sen enempi.

 

[hehehehhehe]

Miten mä voin olla normaali, kun olin kuulemma noin nelisen kertaa mummulassa yötä ensimmäisen vuoden aikana?
Selittäkääpäs
Ei ole traumoja, osaan luottaa ihmisiin ja ei mitään ongelmakohtia, mitä nyt normi murkkuikäkapina ja teini-iän viiletys. Vai johtuuko ne tästä minun traumasta YHYY!!

 

[dechs]

[QUOTE="eee";22881043]Välillä tosiaan tuntuu, että täällä kuvitellaan, että ensimmäiset 3 vuotta on lapsen kehityksen tärkein vaihe, ja niihin ON sisällyttävä perhepedit, pitkät imetykset, kantoliinat ja kotihoito sun muut.

Haluaisin kysyä seuraavaa: miksei tällä palstalla käydä lainkaan yhtä kiivasta keskustelua siitä, mikä on hyväksi 10-vuotiaalle? Miksi ne pari ekaa vuotta nähdään niin käsittämättömän tärkeinä, ettei niiden jälkeiselle ajalle tunnuta keksivän yhtään niin yksiselitteisiä ja 110% varmoja kasvatusohjeita kuin vauvoille? Ei kai se kasvatus kolmeen ikävuoteen lopu, sittenhän vanhemmalla on vielä noin 15 vuotta aikaa pilata/pelastaa lapsensa kasvatus?[/QUOTE]
Hauska kysymys. Samalla voidaan kysyä, monellako täällä on selkeitä muistoja ajalta ennen kolmatta ikävuotta.