Mikäköhän minussa on vikana kun ystävät häviävät? Kukaan ei pidä yhteyttä.

["Kaarin"]

Olen 35-vuotias ja jotenkin tuntuu siltä, että tässä on itsetutkiskelun paikka. Mikä minussa on vikana, kun kukaan ei pidä minusta? Hyviä ystäviä on ollut, mutta tuntuu, että yhtäkään en saa pidettyä ja heti kun nämä ystävät ovat saaneet hieman etäisyyttä, niin ovat häipyneet kokonaan.

Minulle ei koskaan soiteta tai pyydetä mihinkään, minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Tuntuu siltä, että pieninkin mahdollisuus päästä minusta eroon käytetään sumeilematta. Tarkoitan esim. tilannetta jossa teen jonkun "mokan", kuten olen allapäin tai hiljainen - esim. tällainen tilanne laukaisi kerran sen, että minut pudotettiin kylmästi kaveriporukasta pois.

Olen varma, että jos en itse soittaisi kavereille tai ehdottaisi tapaamisia, en näkisi heitä enää koskaan.. Joskus tekisi mieli testata, mutta silloin jäisin lopullisesti yksin.

Olisi "kiva" tietää mikä minussa on niin nurjaa ettei minusta pidetä?!

 

["mä"]

Näin se on mullakin. Aina niitä "kavereita" löytyy, mutta kun se yhteinen taival (koulu, kurssi, työpaikka tms.) on ohi, joudun itse pitämään yhteyttä vähän kuin väkisin.
Tosin nähtiin se jo kouluaikoina, kun aloin aina kaveriksi niille joita syrjittiin, mutta pikkuhiljaa kun he pääsivät porukoihin, sain taas jäädä yksin.
Mussa on vaan jotain pielessä, näin kai se on nähtävä.
Mutta onhan tähän yksinäisyyteen vuosikymmenien saatossa tottunut, enkä enää edes yritä, en jaksa enää tulla hylätyksi.

 

[samanlainen]

Itselläni on vähän samantyylinen ongelma, eli olen ollut se kakkosvaihtoehto, jota pyydetään jonnekin. No nyt on välit poikki lähes kaikkiin. Yksinäisyys harmittaa, mutta sen kanssa oppii elämään.

 

["Kerttuli"]

Samma här!

Mä päätin jouluna, että en ota enää ystäviin yhteyttä, vaan nyt on heidän vuoro ottaa minuun. Soittelin enne heille kerran viikossa, viestittelin ja ehdotin tapaamisia.
Nyt on huhtikuu ja kenestäkään ei ole kuulunut mitään....