Mikäköhän anoppia "vaivaa"?

["Maikki"]

Kuulostaa ihan mun anopilta... Tai siis me ostettiin 1,5v. sitten talo, jota on remontoitu perusteellisesti ja muutettiin pari kuukautta sitten tänne. Mieheni on tehnyt kaiken oikeestaan yksin, tai mun isän kanssa. Olemme molemmat tosi ylpeitä saavutuksestamme ja mä varsinkin mieheni osaamisesta ja jaksamisesta. Kuten myös mun vanhemmatkin. Miehen äitiä taas ei vähempää voisi kiinnostaa. Ei ole kertaakaan käynyt katsomassa poikansa remppaa, vaikka kutsuttu on. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli 9v. ja koko sinä aikana anoppi on käynyt meillä kerran. Edes lapsemme syntymäpäiville ei tullut. Surettaa miehen puolesta kun äitinsä ei ole yhtään kiinnostunut hänen asioistaan. Miehen sisaruksien perheitä kyllä näkee ja heillä vierailee, mutta olisiko tämä mieheni vieroksuminen seurausta siitä että mies meni kanssani naimisiin, vaikka anoppini ei minua koskaan ole kunnolla kelpuuttanut (en kyllä tiedä onko muitakaan miniöitä, kun kaikista on jotain narisemista ollut). Itse ole pysynyt pois anoppilasta, josta mies käy pojan kanssa ehkä kerran kuussa. Minun puolesta olkoot ja homehtukoot yksikseen. Ei sen tarvii minusta pitää, mutta olisi kiinnostunut lapsestaan ja lapsenlapsestaan edes.
Onneksi mun vanhemmat rakastavat miestäni kuin omaa poikaansa.

 

[ohhooh]

Tai sitten anoppia ei vaan kiinnosta. Ei kannata vetää stressiä semmoisesta.... Mä ihmettelen kyllä tuota, et aina vedetään kateus esiin, jos joku ei vaan pidä samoista asioista tai ei jaksa innostua asioista jotka on toiselle ne tärkeimmät sillä hetkellä..

Ihmevastauksia sulla. Oletko ihan tosissasi näiden vastauksiesi kanssa vai itse katkera paska?

Ok. Oletetaan että anoppia ei kiinnosta. Aika harvassa ihmiset joita ei kiinnosta oman lapsen tuleva koti, ei yhtään.

En tunne sellaisia, useimpia kiinnostaa jopa ventovieraiden kodit, mieti asuntomessuja ym.

Toisekseen, jos ei kiinnosta niin normaali ihminen voi silti sen verran joustaa että päästää miehensä katsomaan sitä toisten taloa. oman lapse ja omien lastenlasten kotia.

Ihmekatkeria vastauksia sulla, just niille, joilla näyttää olevan surkeat vanhemmat tai muuten syrjintää.

 

["vieras"]

Luulen vaan, että sitä ei kiinnosta rakennustyömaat. Valmiiseen tykkää sitten tulla. Kyllähän jokaisella on kokemuksia siitä, että pönötetään jaarittelemassa tuntitolkulla kylmässä jossakin rakennuksella. Varsinkin naisia tämä voi tuntua kamalalta.

 

["vieras"]

naisista

 

["vieras"]

Ja voihan anopilla olla jo jotakin virtsarakon ongelmiakin. Täytyy päästä vessaan kun tarvitsee tai ei halua kylmettää itseään.

 

["vieras"]

Meillä miehen äiti ei ole kuulemma ikinä ollut kiinnostunut mistään miehelle tärkeistä asioista, vaikka mies on ainoa lapsi. Ja kyllä mä sen itsekin huomaan kun yhdessä ollaan. Minusta sen sijaan ovat kiinnostuneita siinä määrin, että tuntuu oikein pahalta, ja olen heille kuulemma kuin se tytär jota eivät saaneet (eivät tosin edes yrittäneet).

Mun äitini taas on aina osoittanut kiinnostusta mulle tärkeisiin asioihin ja samoin miehelleni tärkeisiin asioihin. Mies on useasti sanonut, että voi kun oma äiti olisi ollut samanlainen.. Miehen äiti ei esim. ole ikinä kannustanut missään, minun äitini taas on kannustanut myös miestäni koko sen ajan kun yhdessä ollaan oltu eli yli 10 vuotta.

Eikä miehen äiti mikään paha ihminen ole, sillä vaan ei ole älyä tuollaisissa asioissa. Ei se varmaan itse tajua, mitä se on käytöksellään ja toiminnallaan aiheuttanut.

 

["vieras"]

Jos muuten on ollut hyvät välit, niin miksi takerrutte tuohon rakentamiseen.

 

[Mrs Bean]

Ihmevastauksia sulla. Oletko ihan tosissasi näiden vastauksiesi kanssa vai itse katkera paska?

Ok. Oletetaan että anoppia ei kiinnosta. Aika harvassa ihmiset joita ei kiinnosta oman lapsen tuleva koti, ei yhtään.

En tunne sellaisia, useimpia kiinnostaa jopa ventovieraiden kodit, mieti asuntomessuja ym.

Toisekseen, jos ei kiinnosta niin normaali ihminen voi silti sen verran joustaa että päästää miehensä katsomaan sitä toisten taloa. oman lapse ja omien lastenlasten kotia.

Ihmekatkeria vastauksia sulla, just niille, joilla näyttää olevan surkeat vanhemmat tai muuten syrjintää.

Mua vaan ihmetyttää miksi aikuiset ihmiset jaksaa stressata ja lisätä harmia päiviinsä toisten ihmisten luonteenpiirteistä. Ja kuinka henkilökohtasesti otetaankin toisten erillainen tapa ilmaista itseään ja elää elämäänsä. Mulla ei ole mitään syytä olla katkera, en vaan ota kovin vakavasti tollasia tilanteita, enkä jaksaisi pahoittaa mieltäni tollasista.

 

["vieras"]

Mua vaan ihmetyttää miksi aikuiset ihmiset jaksaa stressata ja lisätä harmia päiviinsä toisten ihmisten luonteenpiirteistä. Ja kuinka henkilökohtasesti otetaankin toisten erillainen tapa ilmaista itseään ja elää elämäänsä. Mulla ei ole mitään syytä olla katkera, en vaan ota kovin vakavasti tollasia tilanteita, enkä jaksaisi pahoittaa mieltäni tollasista.

Mutta jos ymmärtäisi syyn, niin tilanne olisi helpompi kestää. Minun mieheni loukkaantui pahasti, kun hänen äitinsä ei tullut lapsemme ristiäisiin. Vasta myöhemmin ymmärsimme, että se johtui hänen huonommuuden tunteestaan (jonka vuoksi hänen on vaikea olla toisen puolen sukulaisten kanssa) eikä sitä olisi tarvinnut ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.

 

[häh]

[QUOTE="vieras";25748817]Jos muuten on ollut hyvät välit, niin miksi takerrutte tuohon rakentamiseen.[/QUOTE]

Ei ap olekaan takertunut, sehän on sanonut, ettei häntä haittaa. Hänen miehensä on loukkaantunut äitinsä käytöksestä. Mun mielestä ap on suhtautunut tilanteeseen fiksusti, ei ole lietsonut mitään vaan yrittää ymmärtää ja samalla tukea omaa miestään.

 

["Lissu"]

Mulla tulee myös mieleen sellainen, että anoppi voisi osoittaa mieltään kun häneltä ei ole kysytty mielipidettä pohjakaavasta, materiaaleista, sisustuksesta yms. Eli olisi nyt vähän marttyyrina siellä, että tehköön nyt sitten mielensä mukaan jos ei hyvät neuvot kelpaa...

 

[Merengue]

Hyvillä jäljillä kuljette, ymmärrät miestäsi, anoppia ei kukaan kai voi valita. Eikä äitiään. Mää jättäisin tuon vanhemman ikäpolven ongelmat omaan nojaansa.
Paitsi apuun täytyy rientää, jos pulassa ovat.