Mikähän mulla nykyään on : (

[muusa]

Kun tuntuu että kaikki pienetkin epämiellyttävät asiat mitä tapahtuu, tuntuu jäävän mieleen pitkäksi aikaa harmittamaan, ja joistain tuntuu jopa ylivoimaisen vaikealta päästä ylitse. Olen aina ollut semmoinen joka pyörittelee asioita mielessä pitkään, mut nykyään tuntuu et vähän liian mitättömät asiat jää mieltä kaihertamaan kohtuuttoman pitkään, niin et se vaikuttaa jo yleiseen vireyteen.
Esim. mulla autokoulussa ajotunnilla oli eri opettaja kuin normaalisti (lomittaja) ja hänen kanssaan ei oikein sujunut koska hän oli mielestäni jotenkin todella hermostunut ja räyhäs vieressä, ja tämä sai minut hermostumaan tilanteessa entistä enemmän. Ja ajovirheitä tuli paljon, enemmän kuin koskaan ennen : ( ja tuntui kuin en osaisi ajaa ollenkaan enää.. No tämä asia vaivaa mieltäni vielä viikon jälkeenkin ihan ahistukseen asti, jopa niin et mietin sitä yölläkin. Varmaan siksikin kun en halua tämän kyseisen opettajan kanssa ja yksi tunti on sovittuna, joka minun pitäisi saada aikaiseksi perua.. Mut jotenkin tuntuu että tästä asiata on tullut asian "vakavuuteen " nähden liian suuri taakka mulle.

Olen jo kolmikymppinen ja kyllä olen oppinut jo sen et asiaoita ei tartte ottaa aina niin vakavasti kaikkea ja et voi antaa itselle "armoakin" mut nyt jostain syystä olen itselle todella ankara kaikessa.
Hoidan kahta alle 3v kotona ja olen ollut kotona sen 3 vuotta putkeen. Tarkoitus on olla vielä ainakin jonkun aikaa kotona, mut mietin et kestääkö pää. Rakastan lapsia ja tykkään hoitaa heitä itse ja kotia. Mut olen ollut aina asiakaspalvelu alalla ja ihmisten kanssa tekemisissä, niin alkaakohan se nyt sit heijastua et koko 3v ympyrät on ollut todella pienet : (

Olenkohan minä masentunut?

 

[jonny]

Jaa a. en osaa sanoa, mulla samaa ollut näin kotona lapsen kanssa olessa. kesällä toki on ollut helpompaa kun on valoisaa.. tosin helteet verottaa paljon voimia mut eileenkin kauhulla mietin tulevaa pimeää syksyä ja pitkää talvea. mä en tiedä kuinka mä taas sen jaksan jos ahdistus palaa.

 

[ap]

Mulla ei ollut tämmöinen mieli syksyllä vaan se on nyt tullut, en tiedä paheneeko sit syksyn tullen, toivottavasti ei. Varmaan tietty just tää kun on kuiten pitkään jo kotona ollut. Mää niin harvoin osaan minnekkään yksinkään lähteä : /

Toivottavasti jonny sinun ahdistus ei palaa syksyn tullen.