Mikä teitä oikein väsyttää siinä lastenhoidossa?

Kyllä, olen lapseton ja tapaan kummilapsiani aina kun mahdollista ja tiedän se on eri asia kuin omat lapset.

En tiedä niin kysyn..älä ota nokkiisi.

 

No tällä hetkellä kolme vuorokautta kestänyt kitinä ja itku jota olen rauhoitellut yön päivän kanssa sylissä Lapsi on siis lievästi kipeänä ja kun ei ole kuumetta ei oikein nukuta mutta ollaan väsyneitä ja kiukkuisia.

 

Jatkuva vastuu ja liian vähän omaa aikaa. Tenavien turhautumiset/tinttailut/yms päivittäiset kitinät. Ei se fyysinen puoli niinkään vaan se henkinen. Hyvänä plussana kuukausia kestäneet huonot yöunet/ hampaiden tulot yms. lapsen takertumis kaudet kun et pääse yksin edes vessaan ilman kohtausta.

 

Just nyt mua väsyttää se, että on melkein 39 kuumetta eikä ketään apuna. Joskus toisinaan taas väsyttävät lasten sairaudet. Viime kesänä väsytti yllättävä kiireellinen remontti, jonka aikana lasten perushoito muuttui astetta haastavammaksi.

Eli väsyttää milloin mikäkin pikkujuttu, josta ei täysin pääse osalliseksi kummilasten kanssalaatuaikaa viettäessä. Mutta onneksi aika usein on niitäkin päiviä, ettei mikään väsytä.

 

Minua väsyttää oman ajan vähyys. Lasten kasvaessa oman ajan osuus on onneksi lisääntynyt. Olen myös alkanut ottamaan omaa aikaa aikaisin aamusta.

 

Useimpia väsyttää varmaan eniten se samojen asioiden toistaminen ja se ettei tunnu tapautuvan mitään edistystä. Pienen lapsen vanhemmat joutuvat usein heräilemään yöllä ja valvomaan, jos lapsi nukkuu huonosti tai on kipeä tai jos lapsella on allergioita yms. niin ne usein aiheuttavat levottomuutta yöllä. Päivällä taas oitää ehtiä tehdä myös kotihommia, leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa ja tehdä ruoka. Onneksi lapset kuitenkin kasvavat ja arjen pyörittäminen ja lastenhoito helpottuu. Aikansa kutakin ja kyllä elämä ilman lapsia olisi tylsää.

 

se väsyti kun kuopus heräsi ekana vuonna 10-20 kertaa yössä. Sekin vähän väsyttää ettei päästä miehen kahdestaan koskaan minnekkään, ei ole mitään hoitoapuja.

 

Minua kyllä väsytti vauva-aikana se kun en saanut nukkua. Imetin 2-3 tunnin välein 24/7. Halusin säilyttää jonkinlaisen päivärytmin ja tein siksi päivisin kotitöitä: pyykkäsin, siivoamista, ruuanlaittoa sekä piti myös ulkoilla. Imetysvälit tietysti piteni neljään tuntiin jossakin vaiheessa ja sehelpotti vähän. Kun laps oli 1v6kk lopetin yöimetykset, olin ollut töissä jo puoli vuotta. Yöherätykset kuitenkin jatkui vielä pari vuotta, joka yö. Olen vasta 1,5 vuotta saanut nukkua kokonaisia öitä.

Voithan sinä kokeilla miltä se tuntuu kun vuosikausiin ei saa nukkua kunnolla yöllä mutta silti pitää olla skarppina töissä 8 tuntia.

 

Sanoisin että se on aika hankalaa selittää lapsettomalle... sä vaan TAJUAT sen sitten kun saat omia lapsia. Tai tietty jotkut väittää ettei omien lasten hoito ole koskaan rankkaa, ehkä niin, mutta he lienee pieni vähemmistö.

Mutta voit koittaa kuvitella miltä susta tuntuis, kun joku olisi susta riippuvainen 24/7. Tai kun et saisi nukkua kokonaisia yötä vuoteen. Koitappa nousta vaikka kuukauden ajan 5 krt yössä sängystä ylös ja valvoa 10-60 minuuttia joka kerta. Tai valmista ravitseva 5 krt päivässä, ja sitten läästi se pitkin keittiötä. Pistä kuitenkin osa ateriasta ensin sivuun. Välissä siivoat läästit. Sitten lopuksi syöt sen oman ateriasi kylmänä, keskeyttäen ruokailun kolmeen kertaan. Sitten ehkä voit saada pienen aavistuksen siitä, mikä esimerkiksi vanhempaa VOI välillä väsyttää. älä suutu

 

Laittasko oikein ranskalaisilla perunoilla...eiku viivoilla (äitiys tavallaan myös "tyhmistää", johtuen väsymyksestä... )

- vauva-ajan valvominen/heräily öisin
- vauvan jokseenkin jatkuva viihdyttämisen tarve
- pikkulapsen vahtiminen kun oppii liikkumaan
- päivien samankaltaisuus ja ainakin omaan makuuni touhu oli tylsää, en osaa enkä jaksa jatkuvasti leikkiä pikkulasten kanssa
- pikkulapset usein sairastaa usein vähintään nuhaa -> valvomista taas -> kaikki kärttyisiä
- pyykkivuoret, tiskivuoret, vaippavuoret
- jonkinlaisen säännöllisen rytmin ylläpito vaatii organisointia, asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista, säätöä, sopimista
- oman itsen ajoittainen hukkaaminen, omien tarpeiden jatkuva lykkääminen
- parisuhteen hoito voi jäädä vähiin kun ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa jos ei asiaa merkkaa pysyväksi tapahtumaksi kalenteriin ja järjestä sille aikaa (kts. kohta rytmin ylläpito jne)
-ei voi heittäytyä ajattelemaan jatkuvasti vain itseään, on vastuussa ja enemmän tai vähemmän huolissaan loppuikänsä toisen ihmisen hyvinvoinnista (ei ne huolet lopu kun lapsi muuttaa pois kotoa)
- rahanmeno on suunnatonta vaikka asiat tekisi miten tahansa

tuppaa väsyttämään. Ja kuten joku mainitsi, henkinen väsymys usein suurempi kuin fyysinen

 

Ei mikään, en ole sen väsyneempi ollut vauva-aikana, taaperoaikana tai nyt kun lapset ovat jo vanhempia mitä olin lapsettomana. Itseasiassa lapsettomana olin väsyneempi kuin lapsien aikana. Tulee nukuttua paremmin kun on lapsia, ei rieku väkisin ylhäällä tvn edessä niin kuin lapsettomana.

 

Se vastuu väsyttää. Kun vauva on pieni, joutuu olemaan koko ajan skarppina ja vahtimaan, ettei mitään vahinkoja tapahdu. Et voi vain ottaa kirjaa käteesi ja sulkea ulkomaailmaa ulkopuolelle. Joka hetki, yölläkin, sinun on oltava valmiudessa auttamaan ja palvelemaan. Kunnollisista yöunista voi vain haaveilla. Tekemisen määrä kasvaa exponentiaalisesti, mitä on ennen ollut.

Kun lapsi kasvaa, pitää leikkiä, ruokkia, neuvoa, vahtia ja ymmärtää.

Aina on mietittävä, että jos nyt lähden, olenko ajoissa päiväkodilla. Ja toisaalta sitä kantaa huonoa omaatuntoa kun yleensäkään vie lapsensa hoitoon. Ja kuinka pitkiä päiviä siellä voi pitää jne.

Nämä kaikki edellämainitut ovat faktoja, mutta kuitenkin vähempiarvoisia verrattuna siihen, mitä lapsi antaa. Rakkaus lapseen on jotakin käsittämättömän suurta.

 

[QUOTE="Irmeli";30221083]Kyllä, olen lapseton ja tapaan kummilapsiani aina kun mahdollista ja tiedän se on eri asia kuin omat lapset.

En tiedä niin kysyn..älä ota nokkiisi.[/QUOTE]


Tämä. ENkä ottanut nokkiini

 

Nykyään ei väsytä enää mikään. Mutta alku oli kyllä raskasta. Vauva heräili yli vuoden ajan vähintään 10 kertaa joka yö. Päivisin piti kannella. Ja oli tylsää. Tosin aloin opiskelemaan heti kun imetyksen puolesta mahdollista, täydensin tutkintoa muutamalla kurssilla. Mamma hoisi vauvaa luentojen ajan. Ja olin myös kuukauden töissä vanhempainvapaan päätyttyä, mies piti silloin isäkuukauden. Univaje oli kyllä järkyttävä, keskimääräinen unisaldo/yö oli n. 3 tuntia yli vuoden ajan, mutta kaikista eniten väsytti jos piti vaan möllöttää kotona vauvaa kanniskellen, noita muita juttuja se ei niinkään häirinnyt.

Elämä helpotti kun vauva oli reilun vuoden ja vähensi heräilyjään noin puoleen eli heräsi enää 5 kertaa/yö ja itse pääsin palaamaan töihin. 2-vuotiaana lapsi alkoi nukkua täydet yöt. Kaikin puolin palkitsevaksi vanhemmuus muuttui siinä paikkeilla, kun lapsi oli 3-vuotias ja hänen kanssaan pystyi jo keskustelemaan järkevästi monista asioista. Sen jälkeen ei ole väsyttänyt. Meillä on hyvät tukiverkostot, eli lapsivapaatakin saadaan aina kun halutaan. Alussa se ei vaan juuri auttanut, koska ei 10-15 kertaa yössä heräävä lasta viitsi mummolaan lykätä yökylään eikä imetyksen puolestakaan toki vauvavaiheessa ollut mahdollista.

 

Huonosti nukutut yöt.

 

Aivojen liiallinen kuormittaminen. Enkä nyt tarkoita mitään älyllistä tehtävää vain jatkuvaa meteliä, hälytystilassa olemista. Päivän aikana ei tule montaa hetkeä jolloin saisi istua sohvalle ja vain olla ja nollata pää. Äitien ajatuksen ovat kokoajan askeleen edellä (miehet eivät siihen pysty). Jatkuvaa passausta, tee ruokaa, siivoa jälkiä, pyyhi pylly, nukuta huutavaa vauvaa toista tuntia, viihdytä vauvaa alkeellisilla jutuilla -"kukkuu kuka siellä", kuuntele lasten juttuja kiinnostuneena. Kaikki asiat jäävät kesken. Juuri kun olet laittamassa ruokaa niin vauvalle tulee paskat housuu ym.

Ja tähän kaikkeen lisätään se että välttämättä et pääse juttelemaan muiden aikuisten kanssa koko päivänä etkä yöllä saa nukkua kunnolla vaan olet hälytystilassa silloinkin, koska se helkutin ipana herää.

Mutta on ne vaan niin ihania ja aika tekee tehtävänsä.

 

Lisätäkseni edelliseen. Pahinta väsymystä aiheuttaa se, että tiedät ettei se lopu. Normaalissa työssä työt loppuvat kello se ja se mutta oman lapsen hoidossa homma sen kun jatkuu vaan. Sen vuoksi muiden lapsien hoitaminen ei ole rankkaa kun jossain vaiheessa lapsen saa luovuttaa vanhemmillee.

 

Vauva-aikana minua väsyttivät myös edellä mainitut asiat. Suurinpana se, että nukkua sai vain pätkissä.

Nyt ku lapset ovat jo vähän isompia. Eskarilainen ja kohta 4 vuotta täyttävä. Väsyttävintä on nuoremman jatkuva puhe. tekstiä tulee välillä ihan TAUOTTA, tässä yhtenä päivänä laskin, että töitten jälkeen ku tulin kotiin, lapsi puhu neljä tuntia putkeen. Käytiin autolla tunnin reissu, kaupassa, jumppasin, käytiin saunassa, laitoin iltapaa ja tekstiä tuli koko ajan. Aina ei vaan jaksais kuunnella.

 

Huoli lapsista :'(

 

Jatkuva saatavillaolo ja läsnäolemisen vaatimus. Siksi lähtö opiskelemaan/töihin tuntui lomalta :heart: Nytkin kyllä on rankkaa jos joku lapsista on kyljessä koko illan ja puhuu tauotta. Mutta ainakin päivän on saanut viettää töissä, niin illat jaksaa paremmin.

 

Ei mikään. Näyttää siltä, että suurimman osan olis pitäny jättää lapset hommaamatta. Kyllä mua on elämässä vasyttänyt moni muu asia enemmän kuin lapset. Esim. reuma sairautena on kaikin puolin väsyttävä.

 

Jatkuva saatavillaolo ja läsnäolemisen vaatimus. Siksi lähtö opiskelemaan/töihin tuntui lomalta :heart: Nytkin kyllä on rankkaa jos joku lapsista on kyljessä koko illan ja puhuu tauotta. Mutta ainakin päivän on saanut viettää töissä, niin illat jaksaa paremmin.

Näin. Kai mä sitten olen jotenkin naiivi, mutta en todellakaan osannut varautua siihen että hälytysvalmiudessa on ihan oikeasti vuosikaudet 24/7. Tähän vaikuttaa tosin se, että lapset on olleet huomattavan huono- ja vähäunisia, eli yölläkään ei ole oikeasti levossa. Edelleenkään, vaikka kuopus on jo 5...

 

meillä on 1,5 vuotta öisin heräilty vähintään 2 kertaa. nytkin heräilee n. 10 kertaa yössä kun tulee lisää hampaita. se on raskainta, sit pitäis jaksaa päivät lapsen kanssa leikkien ja kotihommia tehden. omaa aikaa ei juurikaan ole, saatika tarpeeksi parisuhde aikaa. mummu ottaa kerran kuussa yöksi ja siellä nukkuu hieman paremmin ja itsekkin saa levättyä.

 

Aiemin mainittujen lisäksi joskus väsyttää kun kuulee sanan äiti kolme miljoona kertaa vuorokaudessa. Myös se jatkuva huoli lapsista.

 

Kunhan teet omia niin opit muistamaan, että ei se lastenhoito vaan se vanhemmuus...