hklo
Kaikki nuo yllämainitut asiat ja minusta tämä on paljon myös vanhemman omasta asenteesta kiinni..
Naapurilla on kutakuinkin saman ikäiset lapset kuin meillä ja heillä on hoitoapua tarjolla joka viikko parin vuorokauden verran jommalla kummalla isovanhemmalla. Meillä ukit ja mummot asuvat 3 tunnin ajomatkan päässä ja viimeksi olen ollut miehen kanssa kahdestaan ilman lapsia heinäkuussa. Minulla ja miehellä ei siis ole täällä jatkuvaa turvaverkkoa, vaan pyöritetään tätä arkea kahdestaan 24/7.
Silti naapurit muistavat aina tavatessa purnata yhdessä (kun lapset eivät kuule) kuinka rankkaa ja väsyttävää on olla omien lasten kanssa ja kuinka he kaipaavat omaa aikaa. He ovat oikeasti lapsilleen todella mahtavat ja välittävät vanhemmat ja heillä on rakastava suku ympärillä apuna.
Itse aina mietin ja hämmästelen mielessäni, että ei meillä lapset ole niin väsyttäviä ja ei meillä ole rankkaa näiden muksujen kanssa vaikkei meillä ole hoitoapua. Tottakai on huonoja ja hyviä hetkiä ja tooooodellakin nautin viime viikonloppuna kun mies lähti pariksi päiväksi lasten kanssa mummolaan kolmestaan ja minä jäin yksin kotiin.. mutta silti mietin mielessäni, että ehkä tämä on osittain myös asenteesta kiinni kuinka sen tavallisen arjen pyörityksen ottaa. Tämä lyhyesti ja typistetysti... ja tiedän, että poikkeuksia on ja poikkeustilanteita, jolloin pelkkä asenne ei riitä sitten yhtään.
Naapurilla on kutakuinkin saman ikäiset lapset kuin meillä ja heillä on hoitoapua tarjolla joka viikko parin vuorokauden verran jommalla kummalla isovanhemmalla. Meillä ukit ja mummot asuvat 3 tunnin ajomatkan päässä ja viimeksi olen ollut miehen kanssa kahdestaan ilman lapsia heinäkuussa. Minulla ja miehellä ei siis ole täällä jatkuvaa turvaverkkoa, vaan pyöritetään tätä arkea kahdestaan 24/7.
Silti naapurit muistavat aina tavatessa purnata yhdessä (kun lapset eivät kuule) kuinka rankkaa ja väsyttävää on olla omien lasten kanssa ja kuinka he kaipaavat omaa aikaa. He ovat oikeasti lapsilleen todella mahtavat ja välittävät vanhemmat ja heillä on rakastava suku ympärillä apuna.
Itse aina mietin ja hämmästelen mielessäni, että ei meillä lapset ole niin väsyttäviä ja ei meillä ole rankkaa näiden muksujen kanssa vaikkei meillä ole hoitoapua. Tottakai on huonoja ja hyviä hetkiä ja tooooodellakin nautin viime viikonloppuna kun mies lähti pariksi päiväksi lasten kanssa mummolaan kolmestaan ja minä jäin yksin kotiin.. mutta silti mietin mielessäni, että ehkä tämä on osittain myös asenteesta kiinni kuinka sen tavallisen arjen pyörityksen ottaa. Tämä lyhyesti ja typistetysti... ja tiedän, että poikkeuksia on ja poikkeustilanteita, jolloin pelkkä asenne ei riitä sitten yhtään.
