Mikä siinä on... (lapsen syntymästä ja parisuhteesta)

...että kun lapsi syntyy, se parisuhde menee jotenkin aivan harakoille...

Meille käynyt näin. Olin todella kylmä melkein 10kk miehelle lapsemme syntymän jälkeen, elin vain lapselle kunnes tajusin mitä olen tehnyt.. nyt, tajuttuani miten olen käyttäytynyt, olen yrittänyt paikata asiaa, mutta mies on todella kylmä, menee miten tykkää, ei kysy eikä arvosta mun mielipiteitä. Ei kuulemma jaksa/huvita/halua viettää aikaa kanssani ja mä vaan istun kaikki ajat täällä kotona odottamassa, että josko sitä kiinnostais jossain kohtaa olla illat vaikka meidän/munkin kanssa.. toisaalta ajattelen, että kaitpa se sit lähtis ja muuttais pois jollei haluaisi olla mun kanssa.

On alkanut myös tuntua (ja tietoakin on), että mies vikittelee muita naisia ja varmaan on jo pettänytkin tai ainakin kiinnostunut toisesta.. Toisaalta en sitäkään ihmettelis oman käytökseni jälkeen..

Onko tässä ainut vaihtoehto ero vai mitä helvettiä voin tehdä asian eteen?
Mies haluaa tällä hetkellä vain mennä villinä kysymättä minulta mitään, pitäisikö vain antaa mennä ja odottaa kiltisti että josko se taas haluaisi olla joakus meidän kanssa..?

Tuntuu vain niin tyhmältä kökkiä täällä kotona ja tehdä kaikki yksin, tuntuu etten millään tavalla arvosta itseäni enää..

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

 

pyydä anteeksi

 

ei kuulosta kivalle. sinun välinpitämättömyytesi lapsenne syntymän jälkeen ei ole oikeutettua, oli sitten kyse lapsesta tai mistä tahansa, muttei myöskään se JOS miehesi on pettänyt sinua käytöksesi vuoksi..

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

En itse kanssa ymmärrä miten niin pääsi käymään enkä ollenkaan tajunnut sitä, kunnes eräänä päivänä sitten päivä valkeni minullekin..

Lapsi on ensimmäiseni ja jotenkin olin vain niin huumaantunut lapsesta tai jotain..

 

No jos miehen menojalkaa on alkanut nyt vipattaa, niin ei se sun vika ole. Ja on sinun/teidän asia missä määrin hyväksyt sellaista. On normaalia että vauvan synnyttyä äiti keskittyy pääasiassa vain vauvaan, ja tietysti ekan kohdalla muutos voi tuntua suurelta ja siitä olisi hyvä puhua etukäteen.
Varmaan parisuhdeterapiaa tarvisitte nyt?

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

no ei tässä nyt auta enää voivotella miksi nous hattuun ja mitä teki ja kuka teki.. nyt ap:n pitää keskittyä olennaiseen ja siihen miten korjata tulevaisuus. menneisyyteen et voi vaikuttaa sinä etkä ap.

 

Yritä pyytää anteeksi ja keskustella miehen kanssa asiat halki.
Tosi hienoa että pystyt myöntämään tehneesi virheitä ja olleesi kylmä. Usein tuoreet äidit eivät näe itsessään mitään vikaa vaan syyttävät vaan miestä siitä, ettei miestä kiinnosta, vaikka tosiasiassa äidit ovat eläneet symbioosissa vauvan kanssa ja sulkeneet miehen itse ulkopuolelle. Hatunnosto sulle ap.

 

pyydä anteeksi

Olen pyytänyt anteeksi.

 

Yritä pyytää anteeksi ja keskustella miehen kanssa asiat halki.
Tosi hienoa että pystyt myöntämään tehneesi virheitä ja olleesi kylmä. Usein tuoreet äidit eivät näe itsessään mitään vikaa vaan syyttävät vaan miestä siitä, ettei miestä kiinnosta, vaikka tosiasiassa äidit ovat eläneet symbioosissa vauvan kanssa ja sulkeneet miehen itse ulkopuolelle. Hatunnosto sulle ap.

Kiitos.
Itse myös syytin aluksi miestä, mutta yhtäkkiä vain ymmärsin miten asia on oikeasti ollut ja se tuntui todella pahalta.

 

pyydä anteeksi

Olen pyytänyt anteeksi.

Mikä oli vastaus?

 

Ala vain käyttäytyä oikein huomaavaisesti vaikka miehesi olisikin aluksi kylmä. Kyllä se pian leppyy kun huomaa, että olet taas oma ihana itsesi!! =)

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

En itse kanssa ymmärrä miten niin pääsi käymään enkä ollenkaan tajunnut sitä, kunnes eräänä päivänä sitten päivä valkeni minullekin..

Lapsi on ensimmäiseni ja jotenkin olin vain niin huumaantunut lapsesta tai jotain..

Ja tämäkö on joku rikos vai?! Sinunhan KUULUUKIN huumaantua vauvastasi ja keskittyä ALUSSA häneen ihan täysillä. Täydellinen kylmyys 10kk ajan miestä kohtaan on tietysti eri juttu, mutta et sinä ap mitään väärää ole tehnyt kun olet vauvaasi keskittynyt

 

Ala vain käyttäytyä oikein huomaavaisesti vaikka miehesi olisikin aluksi kylmä. Kyllä se pian leppyy kun huomaa, että olet taas oma ihana itsesi!! =)

Olen yrittänytkin, mutta tuntuu että olen vain muuttunut todella paljon enkä ole enää se oma itseni mitä olin ennen lapsen syntymää..

Ja se, että mieheni vikittelee muita naisia, ei auta asiaa. Mietin sitä vain koko ajan ja sitä että pettääkö se vai mitä helvettiä.

Tätä kylmyyttä on jatkunut nyt n. 1,5kk..

 

Miksi se on niin vaikeaa keskustella sen puolison kanssa. Selitä miehellesi rauhallisesti juuri tuo mitä sinä tuohon kirjoitit. Näytä vaikka kirjoituksesi hänelle.

 

Miksi se on niin vaikeaa keskustella sen puolison kanssa. Selitä miehellesi rauhallisesti juuri tuo mitä sinä tuohon kirjoitit. Näytä vaikka kirjoituksesi hänelle.

Olen sanonutkin nämä asiat ja pyytänyt anteeksi, mutta silti mieheni käyttäytyy niin kuin käyttäytyy..

Sanoi vain, että on yrittänyt mulle sanoa näistä jutuista, mutta en ole ymmärtänyt, mikä on kyllä totta. Ehkäpä on sitten liian myöhäistä tai jotain.

Lapsen takia sitä vain haluaisin saada asiat korjattua.

 

meillä kans mennyt kaikki päin p.tä vauvan synnyttyä...

 

Anna miehelle aikaa. Hän lienee hieman katkera. Koeta olla oikein huomaavainen nyt, ehkä mies leppyy ja koti taas kiinnostaa. Toisaalta sinun ei tarvitse sietää kaltoinkohtelua tai hylkäämistä siksi, että olet itse tehnyt virheen.
Katsele rauhassa miten asia etenee jollei mies tosiaan tahdo asiaan paneutua tällä hetkellä.

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

En itse kanssa ymmärrä miten niin pääsi käymään enkä ollenkaan tajunnut sitä, kunnes eräänä päivänä sitten päivä valkeni minullekin..

Lapsi on ensimmäiseni ja jotenkin olin vain niin huumaantunut lapsesta tai jotain..

Kai se miehesikin on lapseen kiintynyt? Eikö hän ymmärtänyt tunteitasi ollenkaan?!

Kun lapsi syntyy, kaikki muuttuu, ainakin hetkeksi. Naisen kiintyminen lapseen on täysin luonnollista ja totta kai mies jää vähän taka-alalle joksikin aikaa! Onneksi suurin osa isistä ymmärtää sen!

 

Miksi se on niin vaikeaa keskustella sen puolison kanssa. Selitä miehellesi rauhallisesti juuri tuo mitä sinä tuohon kirjoitit. Näytä vaikka kirjoituksesi hänelle.

Olen sanonutkin nämä asiat ja pyytänyt anteeksi, mutta silti mieheni käyttäytyy niin kuin käyttäytyy..

Sanoi vain, että on yrittänyt mulle sanoa näistä jutuista, mutta en ole ymmärtänyt, mikä on kyllä totta. Ehkäpä on sitten liian myöhäistä tai jotain.

Lapsen takia sitä vain haluaisin saada asiat korjattua.

Oisko vika tossa viimisessä lauseessa? Haluatko korjata asiat lapsen vai teidän kahden takia?

 

No jos olet rauhallisesti keskustellut miehen kanssa, pyytänyt anteeksi ja muuttanut käytöstäsi, ongelma on tällä hetkellä tosiaankin miehessäsi! Ei sen kuulu vokotella toisia naisia eikä juosta muutenkaan enää kylillä, jos tilanne on "normalisoitunut" sun osalta vauvahuumasta. Tietysti kannattaa antaa miehellekin aikaa tottua taas sinuun, kun olet paikalla. Mutta loputtomiin et voi itseäsi syytellä ja päästä miestä kuin koiraa veräjästä. Älä suostu kynnysmatoksi, et ole ansainnut sitä!

 

Miksi se on niin vaikeaa keskustella sen puolison kanssa. Selitä miehellesi rauhallisesti juuri tuo mitä sinä tuohon kirjoitit. Näytä vaikka kirjoituksesi hänelle.

Olen sanonutkin nämä asiat ja pyytänyt anteeksi, mutta silti mieheni käyttäytyy niin kuin käyttäytyy..

Sanoi vain, että on yrittänyt mulle sanoa näistä jutuista, mutta en ole ymmärtänyt, mikä on kyllä totta. Ehkäpä on sitten liian myöhäistä tai jotain.

Lapsen takia sitä vain haluaisin saada asiat korjattua.

Oisko vika tossa viimisessä lauseessa? Haluatko korjata asiat lapsen vai teidän kahden takia?

Meidän perheen takia.

Rakastan siis miestäni paljon, mutta kaikki tämä saa jotenkin tunteet hiipumaan. Tiedän kuitenkin, että haluan olla hänen kanssaan.

En halua minkään heppoisen syyn takia erottaa lasta kummastakaan meistä.

 

Miehet tuntuvat toisinaan olevan hieman mustasukkaisia uuden perheenjäsenen saamasta huomiosta, naisen huomio kun ei enää kohdistukaan omaan mieheen.

Jos sinä olet käyttäytynyt miestäsi kohtaan hieman kylmästi, ei se oikein toista kohtaan ole. Tämä ei silti oikeuta miestäsi käyttäytymään noin niin kuin hän nyt käyttäytyy. Kuulostaa siltä, että miehesi on sinua ehkä syyllistäenkin keksinyt hyvän syyn itsekeskeiselle käytökselleen?
Joka tapauksessa teidän pitäisi nyt keskustella ja kunnolla.

Minä en suostuisi odottelemaan miehen aikuistumista ja järkiintymistä. En etenkään silloin, jos epäilisin hänellä olevan muita naisia.

 

No jos olet rauhallisesti keskustellut miehen kanssa, pyytänyt anteeksi ja muuttanut käytöstäsi, ongelma on tällä hetkellä tosiaankin miehessäsi! Ei sen kuulu vokotella toisia naisia eikä juosta muutenkaan enää kylillä, jos tilanne on "normalisoitunut" sun osalta vauvahuumasta. Tietysti kannattaa antaa miehellekin aikaa tottua taas sinuun, kun olet paikalla. Mutta loputtomiin et voi itseäsi syytellä ja päästä miestä kuin koiraa veräjästä. Älä suostu kynnysmatoksi, et ole ansainnut sitä!

Kiteytit juurikin ajatukseni tähän kirjoitukseesi.

 

Miehet tuntuvat toisinaan olevan hieman mustasukkaisia uuden perheenjäsenen saamasta huomiosta, naisen huomio kun ei enää kohdistukaan omaan mieheen.

Jos sinä olet käyttäytynyt miestäsi kohtaan hieman kylmästi, ei se oikein toista kohtaan ole. Tämä ei silti oikeuta miestäsi käyttäytymään noin niin kuin hän nyt käyttäytyy. Kuulostaa siltä, että miehesi on sinua ehkä syyllistäenkin keksinyt hyvän syyn itsekeskeiselle käytökselleen?
Joka tapauksessa teidän pitäisi nyt keskustella ja kunnolla.

Minä en suostuisi odottelemaan miehen aikuistumista ja järkiintymistä. En etenkään silloin, jos epäilisin hänellä olevan muita naisia.

Joo noi "uudet kaverit", jotka kaikki sattuu olemaan naispuolisia laittaa kyllä mun karvat pystyyn.

Ja kaiken minä teen täällä kotona yksin. Enkä suostu siihen pidemmän päälle, sen tiedän, mutta jotenkin vain toivoisin että mies muuttuisi ja olisimme onnellisia. Mies on kuitenkin hyvä isä lapselleen..