Mikä siinä on... (lapsen syntymästä ja parisuhteesta)

Toivottavasti saatte asiat järjestymään. Perheen takia kannattaa ehdottomasti taistella, mutta ikävä kyllä rajansa kaikella. Iso hali!

 

Mä en tiedä mikä voi olla täydellistä kylmyyttä miestä kohtaan - mutta sulla on oikeus JA velvollisuus keskittyä vauvaan ensimmäisinä kuukausina! Musta tuntuu että syyttelet itseäsi turhaan ja selittelet miehen välinpitämättömyyttä omalla käytökselläsi vaikkei asia varmaan niin ole.

Parisuhde muuttuu, nainen muuttuu, mies, perhesuhteet, oma aika, yhteinen aika, KAIKKI muuttuu lapsen myötä. Niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti pääsette karikkojen yli - älä siltikään pidä itseäsi kynnysmattona!

Voimia :heart:

 

meillä onneksi mies on ollut perheen arjessa mukana alusta asti, joten ei ole jäänyt ulkopuolelle eikä ole tarvinnut hakea muualta mitään...

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

 

Joo noi "uudet kaverit", jotka kaikki sattuu olemaan naispuolisia laittaa kyllä mun karvat pystyyn.

Ja kaiken minä teen täällä kotona yksin. Enkä suostu siihen pidemmän päälle, sen tiedän, mutta jotenkin vain toivoisin että mies muuttuisi ja olisimme onnellisia. Mies on kuitenkin hyvä isä lapselleen..

Tuskin miehesi muuttuu ilman ilmaa puhdistavia (?) riitoja, valitettavasti.
Jos miehesi on päässyt alussa helpolla, hän tuskin luopunee "saavutetuista eduista" taisteluitta. Suosittelen silti vaikeaa tietä. Vaikean tien kautta saatatte molemmat muuttua parempaan suuntaan :hug:

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

Tähän on pakko sanoa, että mieheni on ollut koti-isänä 7kk, kun minä olen käynyt töissä.

Että eipä hän siitä arjesta niin pois ole jäänyt...

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

Tähän on pakko sanoa, että mieheni on ollut koti-isänä 7kk, kun minä olen käynyt töissä.

Että eipä hän siitä arjesta niin pois ole jäänyt...

Juurihan sä tuolla kirjoitit että kaiken teet kotona yksin?

 

Mies menettää väistämättä naisensa lapselle, tavallaan. Toiset miehet kestävät tämän paremmin kuin toiset eivät. Vaatii aika kypsää miestä, että tajuaa ja hyväksyy parisuhteen muuttumisen lapsiperheeksi.

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

Kaikilla pariskunnilla aika vauvan syntymän jälkeen ei vaan mene niin auvoisesti kuin toisilla. Toiset naiset tarvitsevat jotenkin enemmän tukea, toiset miehet eivät osaa antaa oikeanlaista tukea, jotkut ei osaa antaa tukea ollenkaan. Tilanne voi mennä helposti solmuun eikä ap varmaan tahallaan ole ollut alkuvaihehuumassa miehelleen ilkeä. Mun mielestä on vaan erityisen hienoo, että ap on pystynyt myöntämään virheensä ja on korjannut käytöstään. Kukaan ei oo täydellinen mutta ERITTÄIN harva pystyy myöntämään sitä.

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

Kaikilla pariskunnilla aika vauvan syntymän jälkeen ei vaan mene niin auvoisesti kuin toisilla. Toiset naiset tarvitsevat jotenkin enemmän tukea, toiset miehet eivät osaa antaa oikeanlaista tukea, jotkut ei osaa antaa tukea ollenkaan. Tilanne voi mennä helposti solmuun eikä ap varmaan tahallaan ole ollut alkuvaihehuumassa miehelleen ilkeä. Mun mielestä on vaan erityisen hienoo, että ap on pystynyt myöntämään virheensä ja on korjannut käytöstään. Kukaan ei oo täydellinen mutta ERITTÄIN harva pystyy myöntämään sitä.

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

 

Meillä kyllä mies oli mukana alusta asti kaikessa, jopa imetyksessä: tuki minua ja etsi tietoa kun itse en jaksanut. En ymmärrä naisia jotka sulkevat kokonaan toisen pois, eikä miehenkään tarvitse sellaista ymmärtää. En yhtään ihmettele että mies on etääntynyt sinusta ap, enkä keksi miten heti saisit tilanteen normaaliksi. On aika loukkaavaa jättää toinen pois siitä arjesta joka koskeen hänen omaa lasta

Tähän on pakko sanoa, että mieheni on ollut koti-isänä 7kk, kun minä olen käynyt töissä.

Että eipä hän siitä arjesta niin pois ole jäänyt...

Juurihan sä tuolla kirjoitit että kaiken teet kotona yksin?

Vaikka olen käynyt töissä, olen silti hoitanut kaikki kotityöt yms, mies on hoitanut lapsen sillä aikaa kun minä olen ollut töissä.

Nyt mies on itsekin töissä ja KAIKKI lankeaa minulle vaikka itsekin käyn töissä.

Ja aina jos olemme olleet yhtä aikaa kotona, minä olen hoitanut lapsen, se on jotenkin itsestäänselvyys.

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ei valitettavasti saa ei.

Jos saisi, minulla olisi luultavasti tällä hetkellä rakastava mies joka haluaisi viettää aikaa kanssani.

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ei valitettavasti saa ei.

Jos saisi, minulla olisi luultavasti tällä hetkellä rakastava mies joka haluaisi viettää aikaa kanssani.

Yritä vain korjata tilannetta. Keskittykää suhteenne nykyhetkeen molemmat.

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ei valitettavasti saa ei.

Jos saisi, minulla olisi luultavasti tällä hetkellä rakastava mies joka haluaisi viettää aikaa kanssani.

Sitä sä et voi tietää! Älä syytä itseäsi noin rankalla kädellä..

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ei saakaan. Mutta siltä pohjalta lähdetään rakentamaan, että se korjaa kuka rikkoi. Jos vaan mahdollista.

 

Niin että on ihan normaalia olla täysin kylmä omalle rakkaalle puolisolleen yli puoli vuotta? Okei.

Ei ole. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Ei saakaan. Mutta siltä pohjalta lähdetään rakentamaan, että se korjaa kuka rikkoi. Jos vaan mahdollista.

Minusta tässä on tainneet tasapuolisesti molemmat rikkoa. Ensin ap, nyt mies.
Rakentavinta olisi kummankin keskittyä nykyhetkeen toista huomioiden.

 

mä en oikeen tajua miten joillakin voi nousta tuo äitiys hattuun silleen että ei enää muuta näe tai kuule. Itse rakastan lastani,mutta alusta asti huomioin myös miestä.

Ei se siltikään anna miehelle "lupaa" juosta vieraisiin.

 

Menee harakoille, jos sen antaa mennä harakoille.

Vauvan syntymän jälkeen mä kaipasin entistä enemmän miehen kainaloon ja hänen läheisyyttä. Tietysti vauvan tarpeet tulee ensin, mutta ei mies ole jäänyt ilman mitään.

 

Yritä pyytää anteeksi ja keskustella miehen kanssa asiat halki.
Tosi hienoa että pystyt myöntämään tehneesi virheitä ja olleesi kylmä. Usein tuoreet äidit eivät näe itsessään mitään vikaa vaan syyttävät vaan miestä siitä, ettei miestä kiinnosta, vaikka tosiasiassa äidit ovat eläneet symbioosissa vauvan kanssa ja sulkeneet miehen itse ulkopuolelle. Hatunnosto sulle ap.

Kyllähän äidin ja vastasyntyneen kuuluukin elää tiiviisti, ei se sitä silti tarkoita että mies jää täysin ulos. Tuntuu että nykyään miehet on isoja vauvoja jotka eivät osaa käsitellä noinkin luonnollista asiaa kuin äidin ja vauvan symbioosi.

 

10 kk ei ole mitään. itse sain kokea kylmyyttä vuosia. ja nyt sitten solmussa, kun vaimo ei ymmärrä miksi minäkin olen kylmä ja välttelevä, katson pornoa, ja juttelen netissä vieraiden naisten kanssa.
ja kaikesta huolimatta rakastan yhä vaimoani ja uskon asioiden palaavan oikeille urille.

 

10 kk ei ole mitään. itse sain kokea kylmyyttä vuosia. ja nyt sitten solmussa, kun vaimo ei ymmärrä miksi minäkin olen kylmä ja välttelevä, katson pornoa, ja juttelen netissä vieraiden naisten kanssa.
ja kaikesta huolimatta rakastan yhä vaimoani ja uskon asioiden palaavan oikeille urille.

Sanoitko koskaan vaimolle siitä?