Minä en katso Sinkkuelämää enkä edes erota sarjan henkilöhahmoja toisistaan. En muutenkaan katso mitään NY-kamaa televisiosta tai muualta.
Olen käynyt New Yorkissa ensimmäisen kerran 1990-luvulla jo, olin siellä useamman viikon talvella. Nyt kävimme siellä koko perheen kanssa pari viikkoa lomailemassa kesäaikaan. Minusta se on hieno kaupunki jo pelkästään vaikka Moman ansiosta, siellä voi viettää tuntikausia aikaa sellaisen taiteen ääressä, mitä ihan turhaan saa Helsinkiin odottaa (Suomea väheksymättä). Siellä oli hienoa katsoa lehdestä että aha, tuollainen vähemmistöuskontoon kuuluvan proffan luentotilaisuus Ylä-Manhattanilla illalla, menenpä kuuntelemaan. Menin, ja tapasin ihan uskomattomia ihmisiä ja kuulin mielettömiä tarinoita. On ihana juosta aamulenkki Hudsonin tai East Riverin rantamilla, kun kaupunki alkaa herätä (sikäli kuin on koskaan nukkunut). On ihana viedä pyykit pieneen kiinalaiseen pesulaan tai käydä jostain Itä-Euroopasta aikoinaan tulleen yrittäjän city spassa hierojalla ja kuulla miten yksi amerikkalainen unelma toteutui. Kodittoman nähdessään tietää, että kaikki unelmat eivät toteudu.
New York on minusta sen takia ihana, että siellä ketään ei kiinnosta vaikka olisit violetti ihonväriltäsi, kaikki käy eikä ketään katsota kieroon. Mutta en haluaisi koskaan asua siellä pysyvästi.
Ja nytkin olen lähdössä omituiseen keskiaasialaiseen maahan reissuun, koska kaikkein hauskinta on mennä jonnekin, missä turisti on se suurin nähtävyys ja missä on oikeasti eksoottista, outoa, alkuperäistä ja ehkä vähän alkukantaistakin.
Olen käynyt New Yorkissa ensimmäisen kerran 1990-luvulla jo, olin siellä useamman viikon talvella. Nyt kävimme siellä koko perheen kanssa pari viikkoa lomailemassa kesäaikaan. Minusta se on hieno kaupunki jo pelkästään vaikka Moman ansiosta, siellä voi viettää tuntikausia aikaa sellaisen taiteen ääressä, mitä ihan turhaan saa Helsinkiin odottaa (Suomea väheksymättä). Siellä oli hienoa katsoa lehdestä että aha, tuollainen vähemmistöuskontoon kuuluvan proffan luentotilaisuus Ylä-Manhattanilla illalla, menenpä kuuntelemaan. Menin, ja tapasin ihan uskomattomia ihmisiä ja kuulin mielettömiä tarinoita. On ihana juosta aamulenkki Hudsonin tai East Riverin rantamilla, kun kaupunki alkaa herätä (sikäli kuin on koskaan nukkunut). On ihana viedä pyykit pieneen kiinalaiseen pesulaan tai käydä jostain Itä-Euroopasta aikoinaan tulleen yrittäjän city spassa hierojalla ja kuulla miten yksi amerikkalainen unelma toteutui. Kodittoman nähdessään tietää, että kaikki unelmat eivät toteudu.
New York on minusta sen takia ihana, että siellä ketään ei kiinnosta vaikka olisit violetti ihonväriltäsi, kaikki käy eikä ketään katsota kieroon. Mutta en haluaisi koskaan asua siellä pysyvästi.
Ja nytkin olen lähdössä omituiseen keskiaasialaiseen maahan reissuun, koska kaikkein hauskinta on mennä jonnekin, missä turisti on se suurin nähtävyys ja missä on oikeasti eksoottista, outoa, alkuperäistä ja ehkä vähän alkukantaistakin.