Mikä on teidän mielestä rankin aikajakso äitiydessä/tai minkä ajattelisitte olevan rankin?

Tähän asti ylivoimaisesti rankinta aikaa on ollu raskausajan pahoinvoinnit. Äitiyttähän se on jo silloin... Kyllähän noita synnyttelis ja kasvattelis pois tiekseen, mutta kun on se raskaus... Toki murrosikäisistä ei vielä ole kokemusta...
Nimim. lapset 4v ja 1v.

 

Reilun yksivuotiaan kanssa ei ole mikään vielä ollut mitenkään rankkaa. Veikkaisin murrosiän olevan sitä haastavinta aikaa ja siihen onneksi on vielä aikaa

 

Olen surannut ihan vierestä kahden veljeni pahaa murrosikää ja vaikka se oli hurjaa, voin jo etukäteen kertoa, ettei vauva-aika on mun tapauksessa silti se pahempi. Murrosikä vaan kestää pidempään, siinä se. Mutta vauva-aika traumatisoi mut ja miehen siihen pisteeseen, että ihan sen takia meille ei tulekaan neljää lasta niin kuin olimme aluksi suunnitelleet.

 

Ensimmäinen vuosi.

 

no, mun vauva on vasta 8kk, mutta mä en malta odottaa, että muksu alkaa toimimaan enemmän itse! esim. syöminen.. mä en tykkää tästä soseiden lämmittelystä/tekemisestä, ja jatkuvasta syöttämisestä.. valvomiset sun muut on menny ok, mut tää on mun mielestä rankinta, kun pieni ei osaa toimia vielä itse. muuten tää on ihanaa aikaa kun näkee mitä kaikkee pieni oppii koko ajan, mutta kyl sitä odottaa että tää "helpottuu".. tosin se ei kestä kauaa, ku toinen tulossa ja laskettuaika on kesän lopulla

Mun mielestä vauva-ajasta helpointa on ollut verrattuna seuraaviin vuosiin juuri se, että vauvaa saa passata. Vauvaa ei tarvitse pyytää/käskeä tekemään mitään.

 

Ensimmäisen lapsen alku kuukaudet. Kun pitää niin pienestä ymmärtää niin paljon. Ilman toisen sanoja pitää ymmärtää milloin sattuu mihinkin, mitä lapsi haluaa milloinkin, onko nälkä, jano, ruoka pahaa, kaikki hyvin, kaikki huonosti, nukuttu tarpeeksi, nukuttu liian vähän, yhdet vai kahdet päiväunet, kiva leikki vai typerä leikki jne. En tuota aikaa vaihtaisi pois, vaikka rankkaa se on henkisesti itselle.

 

rankinta, vaikka niin ihanaa, on se vauva vuosi

 

Ehdottomasti 3-vuotiaan uhma, aina saa joka asiasta vääntää. Mikään ei mene mielen mukaan ja tunnetilat heittelee noin sata kertaa päivässä. Vauva-aika on ehkä parasta aikaa. Yövalvomiset ei ole haitanneet kun olen muutenkin pärjännyt vähillä unilla.

 

Vanhin poika nyt 10-vuotias ja pienempi kohta 6kk. Tähän asti kaikki mennyt kuten odottaa saattaa.. On kiukuttelua, itkua,iloa ja kaikkea mahdollista... Sanoisin että äitiys ja vanhemmuus itsessään on sitä rankinta aikaa kaikessa kamaluudessaan ja ihanuudessaan, mutta sitä olen kuitenkin itse halunnut

 

rankinta, vaikka niin ihanaa, on se vauva vuosi

Samaa voisin sanoa, paitsi että mä sanoisin, että rankinta, eikä juuri yhtään ihanaa, oli vauvavuosi. Positiivista oli vain se, että lapsi oli maailmassa.

 

Mun lapset ovat 7, 9 ja 15. Rankinta on ollut tähän mennessä se aika, kun kaksi pienintä olivat päiväkodissa. Venymistä ja paukkumista hoitoon viemisten ja hakemisten suhteen.

Helpolla ei pääse vieläkään, ongelmat vaan vaihtuvat. Mutta kaikkein helpoin noista lapsista on tuo mun teini-ikäinen tällä hetkellä. Pari vuotta sitten paukkui ja räjähteli, mutta nyt on tosi rauhallinen ja järkevän oloinen poika.

 

Mä sanoisin melkein että raskausaika. Esikoisen raskausaika meni oksennellessa ihan sujuvasti kun sai olla kotona eikä ollut muuta hoidettavaa, nyt oksentelu ja 1v kaitseminen ei olekaan yhtä helppoa. Onneksi on kiltti tyttö.

Synnytyksen voisin myös mieli hyvin jättää jollekin toiselle, esikoisen kesto 30h ja kiireellinen sektio niin saapa nähdä mitä tuleman pitää, ruusuiset ajatukset ei ainakaan ole.

Vauva-aika oli esikoisella onneksi helppo, voipi olla että tulevan vauvan onkin vaikeampi.