Yhden lapsen kokemuksella se aika vähän alle vuoden ikäisestä kaksivuotiaaksi. Vauva-aikakin oli rankkaa, kun melkein vuoden verran piti herätä 1-2 vuoden välein, ja joskus aamuisin ylös noustessa näin pelkkää mustaa. Näin jälkeenpäin ajatellen oli mulle kuitenkin henkisesti helpompaa aikaa kuin mitä siitä seurasi, vilkkaan ja pää edellä joka paikkaan touhottavan 1-vuotiaan kanssa, jolla ei toi ääniohjaus vielä toiminut.
Tää ei vielä sinänsä niin rankkaa ehkä olis ollut, mutta aloitin työt kun lapsi oli 9kk -pidettiin kuitenkin vielä kotona hoidossa, ja yritettiin tehdä töitä vuoronperään, joten seurauksena oli että tein kokopäivätyön n. neljässä tunnissa per päivä, ja lopun aikaa juoksin naama punaisena estämässä poikaa telomasta itseään milloin mihinkin. Niin joo ja muistinko mainita, että tuohon aikaan lapsi rupesi iltaisin valvomaan niin pitkään, että sammuin sitten jo itsekin, kun piti aamusta taas herätä mahdollisimman aikaisin, että ehtisi tehdä vähän töitä ennen kun lapsi herää.. Ei siis puhettakaan, että iltaisin olis saanut hetken hengähtää kun lapsi nukahtaa.