avauduin lopussa tosi nopsaan ja kipeintä oli ne tiheet supparit kun piti koittaa olla ponnistamatta. vauva puski oikein kunnolla ulos supistuksen aikana ja se oli kamalaa. ponnistus tekee kyllä kipeetä sillon kun pää syntyy,mutta lopulta se on niin lyhyt aika. sillon saa kuitenkin ponnistaa kun ponnistuttaa.
vasta synnyttänyt
Ponnistaminen, kun lapsi tulee syöksyllä ja ilman minkäänlaisia kivunlievityksiä. Tästä lähin menen ajoissa sairaalaan.. =)
Supistukset oli aika pahoja molemmista, vaan ekan kerran ponnistusvaihe oli kyllä kamalin kipukokemus ever. :/
Niiskunen
Supistukset on kaikkein pahimpia. Edes sektion jälkeiset kivut ei ole niin pahoja. Oli pakko vastata, kun joku tuolla toisessa ketjussa ihmetteli, kun sektioidut eivät ole vastanneet ketjuun. 
Auauau
Se kun sektiossa puudutus loppui kesken kaiken ja piti kestää ompeleminen ilman puudutusta!
mamma
Avautumisen loppu. Ponnistaa ei viime kerralla edes tarvinnut vaan vauva liukui ulos parissa minuutissa
Lillan
Et sitten sanonut että puudutteen vaikutus on vähentynyt...?Alkuperäinen kirjoittaja Auauau:
Alkuperäinen kirjoittaja shedevil:
Juu muakin sattui ihan hemmetisti toi tikkien laittaminen. Jälkikäteen kuulin, että olis voinu pyytää enemmän puudutusta, mutta enhän mä sitä sillon osannu vaatia.
Karmein vaihe oli ehdottomasti kuitenkin se ponnistusvaihe. Kesti 16 minuuttia, eli ei mitenkään tolkuttoman kauan, mutta siinä oli 16 helvetillistä minuuttia. Supistukset ei mielestäni ollut kovin pahoja, vaikken epiduraalia saanutkaan.
Vieras
Mä oon kaks lasta alakautta synnyttänyt ja molemmissa kyllä se avautumisvaihe on ollut kamalin. supistukset oli kipeitä, mutta en puudutustakaan halunnut, eikä muista konsteista juuri apua ollut. Mutta supistuskivun kesti kyllä, en sitä pahana muistele, mutta se kun alkaa ponnistuttaa kun kohdunsuu on 5-6cm auki eikä ponnistaa saa, niin se oli kaikista kauheinta. Molemmissa sama homma, ja tuosta on vielä ollut 1-2,5 tuntia matkaa siihen kun saa alkaa ihan oikeasti ponnistamaan. Eli se miten olet ponnistamatta, kun elimistö käskee niin tehdä, on ollut kyllä hirveää. Ja ehkä tuosta syystä ponnistusvaiheet on olleet mulle niitä mukavia vaiheita, ku on vihdoin saanut työntää vauvaa maailmaan. Siinä vaiheessa kävi kipeää kun vauvan pää oli aivan tuloillaan, tuntui että repeän palasiksi, mutta jostain syystä en tuotakaan vaihetta pahalla muistele. Niin kuin en koko synnytystä, mähän voisin synnyttää vaikka joka vuosi. Siinä on sitä jotain!
avautumis vaihe oli kivulias, mutta lääkkeet tehosia kohtalaisen hyvin.
kyllä mä sanoisin että kun ponnistaa lähes kaksi tuntia niin kyllä se ihan V....ti sattu!
ja kuten joku sano niin tuntu epätodelliselta kun kroppa sanoo että ei pidä työntää kun sattuu niin saakelisti ja kuitenki on pakko...
kyllä mä sanoisin että kun ponnistaa lähes kaksi tuntia niin kyllä se ihan V....ti sattu!
ja kuten joku sano niin tuntu epätodelliselta kun kroppa sanoo että ei pidä työntää kun sattuu niin saakelisti ja kuitenki on pakko...
Auauau
Toki sanoin ja huomashan ne sen itsekin, kun jalat jo liikkui. Mutta eipä siinä enää voinu lisääkään puuduttaa. Ja lääkitystäkin sain sitten ´vasta heräämössä.Alkuperäinen kirjoittaja Lillan: