Mikä on synnytyksen kivuliain vaihe?

vaikea valinta pääntulon ja tikkaamisen välillä... siinä kun piti vielä pidätellä, kun oli napanuora kiertynyt kaulan ympäri kahdessa viimeisimmässä synnytyksessä... ehkä pääntuleminen vie voiton

 

Mietteliäs
Mullakaan ei ponnistusvaihe sattunut juuri ollenkaan. Yritin vaan ponnistaa vauvaa ulos, tunsin kun supistus tuli ja sitten taas ponnistin. Oonkin sanonu et voisin synnyttää vaikka nyt heti samantien mutta en halua niitä avautumisvaiheen supistuksia ja kipuja kun pyörin melkein keinutuolilla ympäri. En pysytynyt seisomaan tai makaamaan. =)

 

Mä jäin miettimään oikein tätä et miten erilailla ihminen kivun tuntee? Siis mä en muista ollenkaan kipua ponnistusvaiheessa tai pään ulostyöntymisessä, vaikka sitä pelkäsin ensimmäistä odottaessani. Avautumisvaihe oli minulle kivuliain mutta muuten tunsin vain painetta en kipua. ( ja kahden lapsen äiti)

Höm. No, esikoisessa ponnistus ei sattunut yhtään. (mutta se ponnistusluvan odottaminen!)
Kakkosesn pää taas oli saada mut karjumaan.
Kolmas oli kokonaisuudessaan suht kivuton.
Ja neljännessä supistukset ja ponnistusvaihe molemmat yhtä tuskaa.

Esikoisen synnytyksessä aquarakkulat saattoivat vaikuttaa, muissa ei sitten ollutkaan puudutteita, että sekään ei saattanut eroa aiheuttaa...

Ne vaan ovat erilaisia, vaikka itse olisi samanlainen.

 

Ponnistus ja vauvan pihalle tulo on kamalaa. Jos selviäis ilman sitä, niin ei siinä synnytyksessä mitään kamalaa oliskaan.

 

Avautumisvaiheen supparit.muu ei kipeää käynytkään

 

Epiduraalin laitto.

 

Avautumisvaiheen loppu oli kivuliain, ponnistusvaihe oli lähinnä helpottava. Illman kivunlievityksiä meni koko synnytys.

 

Viimeiset avautumisvaiheen supistukset... ah sitä helpotusta kun pääsi kunnolla ponnistamaan! Pään syntyminen ei todellakaan tuntunut miltään verrattuna niihin kunnon kohtukouristuksiin. Ihan erilaatuista kipua - toinen tosi kokonaisvaltaista ja syvää, toinen niin pinnallista.

 

Mulla ollut molemmissa synnytyksissä ehdottomasti jälkisupistukset |O Niistä ei ekalla kerralla kukaan kertonut, että sellaisiakin tulee olemaan ja toisellakin olin jo onnistunut ne unohtamaan. Kohtu supistui vuorokaudessa normaaliksi, joten ne mun kivut olivat sen mukaisetkin eli helvetilliset. Synnytys sinällään ei ollut kivulias, enkä mitään kipulääkkeitä ottanutkaan.

 

Aika ennenkuin saa ponnistaa. Supparit on kovat ja ponnistus tarvekkin olisi kova, mutta kun ei ole tarpeeksi auki, että saisi ponnistaa ja lopettaa sen rääkin.

 

pään tulo

Niin on! Siihen asti kunnes pää on pihalla on ponnistus vaihe kivuliain.

 

esikoisesta sattu eniten tikkien laitto ja kuopuksest ei oikeestaa muu ku se ku typerä(oikeesti tosi mukava)kätilö paino mun mahaa...sanoin muutes pari erittäin rumaa sanaa =) juu kaikki ihmettelee et miten joku voi tykätä synnyttää,mut mä rakastan sitä hommaa =))

 

Supistukset ennen kivunlievitystä

 

Odotus, pitkä odotus.

 

avautuminen

 

Se vaihe, kun ponnistuttaa, mutta kätilö ei anna vielä lupaa ponnistaa.

 

Avautuminen

 

Istukan tulo, joka pitkittyi 50 minuuttiin ja oli jo nukutusvalmistelut menossa- tunnin jälkeen ois nukutettu.

 

Avautumisvaihe.

 

Ekan kanssa ehdottomasti se ompelu jälkeenpäin. Oli lääkärillä niin kiire, ettei turhaan ehtinyt liikoja puudutusta laitella. Pari tuntia meni siihen hommaan ja tuntui niin turhauttavaltakin, kun se itse synnytys oli jo ohi.

Tokan kanssa ompelu ei ollut ongelma, ihana kätilö-harjoittelija hoiti sen.
Varmaan se koko muu ihan kaikkineen oli kamalinta, nopea avautumisvaihe ja pään tulo. :/

 

avautumisvaiheen loppu. Juuri ennen ponnistamista on supistukset saavuttaneet kunnon loppuhuipennuksen. Musta ponnistaminen ei ollut paha. Tuntui lähinnä vaan kiristävälle ja kirvelevälle (kirvely johtui repeämisestä) mutta ei kivuliaalle. Ponnistus vaihe oli oikea helpotus kamalan supistus helvetin jälkeen vaikka kyllähän niitä suppareita tuli siinäkin vaiheessa.

 

Pääntulo ehdottomasti oli kivuliainta.

 

supparit kestin tosi hyvin ammeessa ja pallon päällä!Ponnistusvaihe yhtä tuskaa!KAMALINTA kipua mitä ikinä oon koenu.HYI yök heti alko vapisuttamaan. Ompelu ei sattunu paljon,epparikin tehtiin joten ommeltavaa oli kuitenki jonku verran.

 

Olkapäiden ulostulo

Tämän mäkin koin ehkä pahimmaksi, tosin oli se avautumisvaihekin melkoista tuskaa, varsinkin toisessa synnytyksessä, kun puudutus epäonnistui.

 

Mulla oli ekasta parantuminen (30 tikkiä, eppari ja repeämä) ja tokasta jälkisupistukset. Itse synnytykset olleet ihan helppoja nakkeja, kuukautiskivutkin ollu pahemmat.