mun mielest ehkä oli kivuliain et aukesin tunnissa.. eli pelkkää supistusta joka ei lakannu.. esikoisen synnytyksessä taas ponnistus vaihe oli inhottavin
Viimeiset senttien avautuminen. Ponnistusvaihe oli leikkiä verraten synnytyksen etenemisen odotteluun(supisteluita 3-5minuutin välein kaks vuorokautta!)
avautumisvaiheen loppu...kun sattuu ihan tajuttomasti eikä puudutuksen antajaa kuulu... ja lopulta mitään puudutuksia ei kerkeä saada ja joutuu suoraan alkaa ponnistaa...apua...
Pään ulos pykääminen ilman epparia tai repeämisiä. On kuin yrittäis kymmentä puukkoa itsestään ulos työntää, järki sanoo, ettei pidä työntää ku sattuu niin tuhona ja kätilö kannustaa vieressä "vielä vähän kovempaa, vielä vaan"...