En vastusta, mutta ärsyttää tämä järjetön vouhkaaminen ja asian kannattajien aggressiivinen suhtautuminen toisinajattelijoihin.
Itse en näe asiaa kovinkaan merkityksellisenä. Rekisteröidyssä liitossa eläville homopareille on jo liki poikkeuksetta myönnetty samat oikeudet kuin aviopareille. Miten jaksetaankin jostain lakitermistä paasata tässä mittakaavassa? Kukaan ei kiellä homopareja nimittämästä liittoaan avioliitoksi, aivan vapaasti voivat näin tehdä, kuten myös viettää häitä ja muutenkin toimia aivan samoin kuin avioparit, lakitekstistä viis. Joskus tämä terminologia nähdään ongelmaksi siksi, että se mahdollistaisi homoseksuaalien syrjinnän. No itse näen niin, että aivan yhtä lailla heteroilla siviilisääty voi johtaa syrjintään, joissain tapauksissa jopa todennäköisemmin kuin homojen rekisteröity parisuhde (arvatkaapas, mitä työnantaja ajattelee lapsettomasta 3-kymppisestä naimisissa olevasta naisesta?), joten tällaistä tietoa ei pitäisi juuri missään tilanteessa käsitellä lainkaan, ei varsinkaan työelämässä.
Polttavin todellinen muutosvaatimus lienee kysymys adoptiosta. Sen korjaisin niin, että vaatimus avioliitosta poistettaisiin adoptiolaista. Samalla korjaantuisi heteroavoliitossa elävien perusteeton syrjintä. Mielestäni avioliitto ei ole mikään hyvän vanhemmuuden ja sitoutuneisuuden mittari, se on vain varallisuusoikeudellinen sopimus puolisoiden välillä. Tämä pragmaattinen näkökulmani avioliittoon vaikuttaa osaltaan siihen, etten tätä suurta mekkalaa ymmärrä.
Adoptio on joka tapauksessa käytännössä vaikea kysymys, koska adoptiolapsia ei riitä kaikkiin hyviin heteroperheisiinkään. Muutoin aivan samankaltaisisista perheistä pitäisin ehkä kahden eri sukupuolen vanhemman perhettä hieman parempana lapsen kannalta. Viittaukset alkoholisti- ja muihin ongelmaperheisiin on minussa tässä keskustelussa typeriä, sillä tuskin vankinkaan homoadoptioiden vastustaja olisi sen enempää tällaisiin perheisiin lapsia antamassa. Mutta miten valita hyvistä perheistä parhaat, sehän se vaikeus on. Vaikka pidän heteroperhettä (riippumatta aviostatuksesta) noin lähtökohtaisesti hieman parempana vaihtoehtona, toisaalta minusta kahden vanhemman perhe on sukupuolista riippumatta parempi kuin yh-perhe, eli pidän kyllä nykytilassa ongelmallisena sitä, että yksineläjät saavat adoptoida mutta avoliitossa elävät heterot ja homoparit eivät.
Ulkomaan adoptioissa vaikuttavat lapsen alkuperämaan vaatimukset myös, ja niille emme Suomessa mitään voi, joten ihan samalle viivalle ei homot ja avoparit pääse kuitenkaan. Täydellisen esteen kotimaan adoptioissa poistaisin kuitenkin. Ainut ongelma siinä on nykyisen keskustelun valossa se, että veikkaan homojen hyvinkin aktiivisesti vetoavan syrjintäkorttiin, jos eivät sitten kuitenkaan käytännössä adoptiolasta saa. Tällaiseen riitelyyn voi mennä aika paljon yhteiskunnan resursseja niissäkin tapauksissa, joissa mitään todellista syrjintää ei ole esiintynyt vaan asia on arvioitu lapsen edun näkökulmasta käsin.