sairastunut
Vaikeita asioita on ollut paljonkin, mutta niiden ylitse on vaan jotenkin päässyt ja elämä kuitenkin kaikesta huolimatta rullannut tasaista menoaan. Oman isän vakava pitkäaikainen sairaus ja sen myötä kuoleman päivittäinen läsnäolo on varjostanut omaa elämääni lapsuudesta tänne varhaiseen keski-ikään saakka. Nyt kun itse on sairastunut ja omat lapset pieniä, niin huoli lasten tulevaisuudesta on konkreettinen. Olisi ihana saada lapset kasvatettua edes täysi-ikäisiksi saakka...
Olen tullut siihen tulokseen, että asiat ovat hyvin pitkälti kunnossa, niin kauan, kuin terveyttä piisaa.
Olen tullut siihen tulokseen, että asiat ovat hyvin pitkälti kunnossa, niin kauan, kuin terveyttä piisaa.
"tyttö"
No listataan nyt sitten hieman...
- Vanhempien alkoholismi, kaikkine seuraamuksineen. Aion pitää huolen että minun lapsien eti tarvitse puukkoja vanhemmiltaa kätkeä, ei autonavaimia eikä tulenteko välineitä. Aion myös pitää huolen että omien lasteni ei tarvitse minun tai heidän isän oksennuksia tai paskoja siivota. Näennäisesti olimme "onnellinen" perhe,juopottelu ei näkynyt ulkopuolisille...mitä nyt muutaman kerran poliisit soitin hätiiin.
- Molempien vanhempien itsemurhayritykset.
- Joutuminen pommi-iskuun lomalla
- Avioero ensimmäisestä miehestä
- Papan löytäminen kuoleena
- Lasten syntyminen pikku keskosina aivan liian aikaisin
- Anopin vaikea sairaus. Kerrankin kun elämääni tuli oikeasti välittävä "aikuinen" joka on minulle kuin äiti, niiin hän sairastuu pahaa syöpään ja toipuminen on äärimmäisen epävarmaa.
- Omat vanhempani jotka edeleen jatkavat hidasta hivutustani - tiedän että pitäisi vaan katkaista välit. Mutta sekin on niin saatanan vaikeaa kun on koko elämän heistä kantanut huolta ja vastuuta.
Mutta mitäs noista? olen vaikean masennuksen läpi käynnyt ja saannut apua. Saannut purkaa koko historian terapeutin kanssa ja löytänyt sitä kautta itselleni rauhan. Mun elämä on nyt kääntynyt valon puolelle, kiitos rakkaan miehen ja meidän ihanien lasten&kodin. Ilman heitä olisin mullan alla. Se on varmaa, koska yksin en enää olisi jaksanut.
- Vanhempien alkoholismi, kaikkine seuraamuksineen. Aion pitää huolen että minun lapsien eti tarvitse puukkoja vanhemmiltaa kätkeä, ei autonavaimia eikä tulenteko välineitä. Aion myös pitää huolen että omien lasteni ei tarvitse minun tai heidän isän oksennuksia tai paskoja siivota. Näennäisesti olimme "onnellinen" perhe,juopottelu ei näkynyt ulkopuolisille...mitä nyt muutaman kerran poliisit soitin hätiiin.
- Molempien vanhempien itsemurhayritykset.
- Joutuminen pommi-iskuun lomalla
- Avioero ensimmäisestä miehestä
- Papan löytäminen kuoleena
- Lasten syntyminen pikku keskosina aivan liian aikaisin
- Anopin vaikea sairaus. Kerrankin kun elämääni tuli oikeasti välittävä "aikuinen" joka on minulle kuin äiti, niiin hän sairastuu pahaa syöpään ja toipuminen on äärimmäisen epävarmaa.
- Omat vanhempani jotka edeleen jatkavat hidasta hivutustani - tiedän että pitäisi vaan katkaista välit. Mutta sekin on niin saatanan vaikeaa kun on koko elämän heistä kantanut huolta ja vastuuta.
Mutta mitäs noista? olen vaikean masennuksen läpi käynnyt ja saannut apua. Saannut purkaa koko historian terapeutin kanssa ja löytänyt sitä kautta itselleni rauhan. Mun elämä on nyt kääntynyt valon puolelle, kiitos rakkaan miehen ja meidän ihanien lasten&kodin. Ilman heitä olisin mullan alla. Se on varmaa, koska yksin en enää olisi jaksanut.
nooh
Tiedän, että suuria vastoinkäymisiä ei ole ollut ja kaikki tähän astinen on ollut kasvattavaa. Koulukiusaaminen, miehen pettäminen, keskenmenot jne. oman äidin vakava sairaus....
toi
[QUOTE="tyttö";25058749]No listataan nyt sitten hieman...
- Vanhempien alkoholismi, kaikkine seuraamuksineen. Aion pitää huolen että minun lapsien eti tarvitse puukkoja vanhemmiltaa kätkeä, ei autonavaimia eikä tulenteko välineitä. Aion myös pitää huolen että omien lasteni ei tarvitse minun tai heidän isän oksennuksia tai paskoja siivota. Näennäisesti olimme "onnellinen" perhe,juopottelu ei näkynyt ulkopuolisille...mitä nyt muutaman kerran poliisit soitin hätiiin.
- Molempien vanhempien itsemurhayritykset.
- Joutuminen pommi-iskuun lomalla
- Avioero ensimmäisestä miehestä
- Papan löytäminen kuoleena
- Lasten syntyminen pikku keskosina aivan liian aikaisin
- Anopin vaikea sairaus. Kerrankin kun elämääni tuli oikeasti välittävä "aikuinen" joka on minulle kuin äiti, niiin hän sairastuu pahaa syöpään ja toipuminen on äärimmäisen epävarmaa.
- Omat vanhempani jotka edeleen jatkavat hidasta hivutustani - tiedän että pitäisi vaan katkaista välit. Mutta sekin on niin saatanan vaikeaa kun on koko elämän heistä kantanut huolta ja vastuuta.
Mutta mitäs noista? olen vaikean masennuksen läpi käynnyt ja saannut apua. Saannut purkaa koko historian terapeutin kanssa ja löytänyt sitä kautta itselleni rauhan. Mun elämä on nyt kääntynyt valon puolelle, kiitos rakkaan miehen ja meidän ihanien lasten&kodin. Ilman heitä olisin mullan alla. Se on varmaa, koska yksin en enää olisi jaksanut.[/QUOTE]
Toi vanhempien alkoholismi kuulostaa pahalta
Voimia sinulle!
- Vanhempien alkoholismi, kaikkine seuraamuksineen. Aion pitää huolen että minun lapsien eti tarvitse puukkoja vanhemmiltaa kätkeä, ei autonavaimia eikä tulenteko välineitä. Aion myös pitää huolen että omien lasteni ei tarvitse minun tai heidän isän oksennuksia tai paskoja siivota. Näennäisesti olimme "onnellinen" perhe,juopottelu ei näkynyt ulkopuolisille...mitä nyt muutaman kerran poliisit soitin hätiiin.
- Molempien vanhempien itsemurhayritykset.
- Joutuminen pommi-iskuun lomalla
- Avioero ensimmäisestä miehestä
- Papan löytäminen kuoleena
- Lasten syntyminen pikku keskosina aivan liian aikaisin
- Anopin vaikea sairaus. Kerrankin kun elämääni tuli oikeasti välittävä "aikuinen" joka on minulle kuin äiti, niiin hän sairastuu pahaa syöpään ja toipuminen on äärimmäisen epävarmaa.
- Omat vanhempani jotka edeleen jatkavat hidasta hivutustani - tiedän että pitäisi vaan katkaista välit. Mutta sekin on niin saatanan vaikeaa kun on koko elämän heistä kantanut huolta ja vastuuta.
Mutta mitäs noista? olen vaikean masennuksen läpi käynnyt ja saannut apua. Saannut purkaa koko historian terapeutin kanssa ja löytänyt sitä kautta itselleni rauhan. Mun elämä on nyt kääntynyt valon puolelle, kiitos rakkaan miehen ja meidän ihanien lasten&kodin. Ilman heitä olisin mullan alla. Se on varmaa, koska yksin en enää olisi jaksanut.[/QUOTE]
Toi vanhempien alkoholismi kuulostaa pahalta
Voimia sinulle!
"Vesipeto Surku"
Mun parhaan ystävän itsemurha junan alle hyppäämällä 18-veenä.. Ja oman pikkuruisen tyttären kuolema sekä hautaanlasku.
"vieras"
vauvan kuolema synnytyksessä. Nyt se on kuitenkin vahvihtanut...mutta en ole enää koskaan sama ihminen kuin ennen
"vieras"
avioero ja mun sairastuminen skitsofreniaan.Äidillä kasvaimen löytyminen päästä.Lapsuus aika rankka mutta en sitä enää oikein ajattele (itsesuojeluvaistoa kai)
"vieras"
Kauhean kovia kohtalaloita niin monella ja millainen taistelutahto silti! Nostan hattua! Itse olen päässyt vähällä, vaikka omalla mittapuulla tietenkin jotkut tapahtumat tuntuvat raskailta ja vaikeilta.
"tyttö"
[QUOTE="vieras";25059336] Kauhean kovia kohtalaloita niin monella ja millainen taistelutahto silti! Nostan hattua! Itse olen päässyt vähällä, vaikka omalla mittapuulla tietenkin jotkut tapahtumat tuntuvat raskailta ja vaikeilta.[/QUOTE]
Älä turhia vähättele, ns. pienempi juttu on ihan yhtä vaikea läpi viedä kuin vaikeampikin. Tottakai kun on kovempia kokenut, nämä toisten "pienet murheet" tuntuu itsestä "yksinkertaisilta". Mutta eihän se niin mene. Huono vertaus mutta ajatus on niin että jollekin puolimaratooni on jo suuri saavutus, kokeneelle hyvällä ajalla juostu täyspitkä. Kummallakin kuitenki maalissa yhtälailla voimat pois.
Taistelutahdosta en tiedä - monta kertaa olisin tahtonut heitää hanskat tiskiin ja päätää päiväni. Omalla kohdalla kun vielä kaikki on ollut sattumuksia, ei niinkään asioita joihin olisi omalla panoksellaan vaikutta (ainoa oli avioero)
Kauhean kovia kohtalaloita niin monella ja millainen taistelutahto silti! Nostan hattua! Itse olen päässyt vähällä, vaikka omalla mittapuulla tietenkin jotkut tapahtumat tuntuvat raskailta ja vaikeilta.[/QUOTE]Älä turhia vähättele, ns. pienempi juttu on ihan yhtä vaikea läpi viedä kuin vaikeampikin. Tottakai kun on kovempia kokenut, nämä toisten "pienet murheet" tuntuu itsestä "yksinkertaisilta". Mutta eihän se niin mene. Huono vertaus mutta ajatus on niin että jollekin puolimaratooni on jo suuri saavutus, kokeneelle hyvällä ajalla juostu täyspitkä. Kummallakin kuitenki maalissa yhtälailla voimat pois.
Taistelutahdosta en tiedä - monta kertaa olisin tahtonut heitää hanskat tiskiin ja päätää päiväni. Omalla kohdalla kun vielä kaikki on ollut sattumuksia, ei niinkään asioita joihin olisi omalla panoksellaan vaikutta (ainoa oli avioero)
"xXx"
Toisen vanhemman alkoholismi. Siitä on seurannut se että toivoo hänen kuolemaansa, kun olisi helpompi elää ilman pelkoa siitä koska se puhelin soi ja ilmoitetaan juoneen itsensä hengiltä. Pikkuhiljaa saanut seurata kun on juotu ensin perhe, sitten työpaikka, aivot, jalat, terveys ylipäätään. Taakka jota kannan mukanani hautaan asti, miksi mä en saanut elää normaalia perhe-elämää?
Toisena kovana paikkana keskenmeno, vaikka jo vuosia aikaa niin ei unohdu.
Myös se oli rankka paikka, vei uskon ihmisiin kun hyvänä ystävänä pitämäni ihminen alkoi tehdä toistuvia ohareita ja kertoi lopulta että olen vain kiltti hätävara jota on hyvä pyytää mukaan kun muita ei ole saatavilla. Voisi kuvitella että tuolloin oltiin teini-iässä, paskat kun parikymppisestä kyse. En luota keneenkään, enkä varsinkaan ole kenellekään kiltti enää.
Toisena kovana paikkana keskenmeno, vaikka jo vuosia aikaa niin ei unohdu.
Myös se oli rankka paikka, vei uskon ihmisiin kun hyvänä ystävänä pitämäni ihminen alkoi tehdä toistuvia ohareita ja kertoi lopulta että olen vain kiltti hätävara jota on hyvä pyytää mukaan kun muita ei ole saatavilla. Voisi kuvitella että tuolloin oltiin teini-iässä, paskat kun parikymppisestä kyse. En luota keneenkään, enkä varsinkaan ole kenellekään kiltti enää.
Sama fiilis tuli mulle! Osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, kun näitä lukee.