Olin häissä, joka oli "risteily". Idea oli hyvä, toteutus aivan hirveä.
Siis sellainen peltipurkki, joka seilasi merellä neljän-viiden tunnin reitin. Tuuli aivan jäätävästi, itse paatti ei tuntunut merenkäyntiin sopivalta ollenkaan (lattiat oli täynnä vettä) ja pieni sadekin virkisti mukavasti.
Laivalla oli AIVAN LIIKAA PORUKKAA ja kirsikkana kakun päällä: lapsia. Ei mitään teinejä, vaan sellaisia 0-5 vuotiaita joista pystyssä pysyvät juoksi ympäriinsä, loput konttasivat ja paatilla oli vielä sellaiset muutaman putken laidat - ei siis mitän umpioita. Myös hääparin lapsikolmikko - morsian oli räjähtämispisteessä koko risteilyn. Ei lastenvahtia. Vieraat olivat hermot riekaleina juostessaan pilttien perässä ja kolme mekkoa meni rikki siinä hötäkässä.
Ruokaillessa kaikki eivät mahtuneet istumaan. Seilaavalla merellä ruan syöminen seisaalteen oli myös täysin mahdotonta. Joten osa odotti seisten vieressä, että perheet oli saatu syötettyä ensin. Ruan kanssa sai olla tarkkana, että missä olikaan kalaa ja pähkinää, kun lapset käyttivät mm. sormiaan ruokailuvälineinä suoraan buffetista. Pari pahasti allergista jätti syömättä, eivät uskaltaneet. Ruoka loppui koko ajan kesken ja lopulta ihan kokonaan. KAIKKI (myös alkumalja) juomat tuli ostaa itse, siis silloin kun baarimikko kerkesi olla baaritiskillä.
Paatissa oli yksi vessa, johon oli koko ajan jono. Yksi vieras pissatti lapsensa kannelta suoraan mereen.
Itse paatti oli todella labyrinttimainen, jyrkkiä portaita sai mennä ylös ja alas (vanhempi väki ei-tykännyt) ja osa ruuasta valmistettiin kannen portailla - kun jatkojohto ei ylettänyt itse kannelle. Ja kun satoi, uunipiste peitettiin muovikatoksella, jolloin kaikki pääsivät nauttimaan kosteasta savusta pitkin kantta.
Yksi sisätila löytyi: samassa 30 neliön kopissa oli myös ruoka tarjolla ja jostain syystä kolme stripparitankoa, josta pidettiin kiinni kun ruotsinlaiva meni ohi. Jossain kohtaa sain pöytäpaikan alhaalta, jota en luovuttanut loppuristeilyn aikana.
Ei musiikkia, ei mitään ohjelmaa. Satama kun oli näkyvissä, joku tuli sisälle sanomaan, että puheet on menossa kannella, jolloin kaikki sisälläolleet yrittivät mahtua kannelle vesisateeseen. Puheista oli yksi jäljellä, josta kuulin puolet tuulen ja sateen seasta.
Säälle ei voi mitään, pitopalvelun huonoudelle ei voi mitään, mutta aivan varmasti tilan ja väkimäärän hahmottamiselle voi.
Ainiin, hääkakkua tai kahvia ei ollut.
Ensikerralla keksin tekosyyn, jos kutsu tulee toisille "risteilyhäille".